Illan rauha hiipii

Kesä ei ole näköjään vieläkään ihan loppu, vaikka on tässä kyllä ilmassa loppukesää ja syksyn alkua. Mukava on vielä nauttia auringonpaisteesta, siis silloin kun jaksaa vääntäytyä ulos. Ja iltaisin on tullut kuitenkin nyt jo useampanakin iltana sellainen miellyttävä alkusyksyn olo, että on mukava vaan istua ja nauttia. Sellainen tunne, joka tulee joskus illalla tai yöllä, kun saa olla kotona eikä ole kiire minnekään. Joskus se on tullut joululomalla öisin valvoessaq ja joskus taas syksyn iltoina. Se liittyy jotenkin pimeisiin iltoihin ja mukavaan kotiin. Vaikea selittää, mutta nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tuntee olevansa onnellinen.

On mukava, kun ei tarvitse käydä töissä. Ei siihen olisi kyllä energiaakaan, mutta näin vapaana ollessa on kuitenkin vähän energiaa nauttia tästä vapaudesta. Siitä, että saa keskittyä vain kotiasioihin, puolisoon ja vauvan saamiseen. Laittamatta noita nyt mihinkään erikoisempaan järjestykseen. Puoliso ei myöskään ole töissä, mistä olen kyllä kiitollinen nyt. Muuten olisi varmaan itsellä käynyt aika paljon pidemmäksi ja kotitöiden tekeminenkin aiheuttaisi varmaan enemmän ahdistusta. Nyt olemme sen sijaan ehtineet viettää jonkinlaista laatuaikaa puolison kanssa. Emme me nyt mitään erikoisempaa ole tehneet, mutta olemme vaan, käymme kaupoilla ja olemme vähän katsoneet tv-sarjojakin ja viime kuussa jopa yhden elokuvankin teatterissa. Lisäksi olen järjestellyt kotona, ja kaikki alkaa olla melko valmista vauvan saamista ajatellen.

Aika ei siis ole tullut pitkäksi, eikä siinä mielessä hermostuta, syntyykö se vauva jo pian vaiko ei. Vaikka pianhan se jo syntyy. Laskettuun aikaan on enää viikko, mikä tarkoittaa, että kolmen viikon päästä vauva on maailmassa tai sitä ainakin ruvetaan ulkoistamaan melko nopeasti. Toivoisin kyllä, että hän onnistuisi syntymään ilman ihan kamalan suuria toimenpiteitä.

Kuumaa juotavaa ja suunnitelmia

Tänä iltana tuli ensimmäinen syksyinen olo. Sataa vettä ja on aika hämärää, ja kun vaatetta ei kumminkaan ole päällä kovin syksyisesti, niin alkoi tekemään mieli lämmintä juotavaa. Saunaankin olisi voinut mennä, mutta se olisi sitten pitänyt laittaa päälle vähän aikaisemmin.

Huomenna pitäisi taas olla oikein lämmin päivä, mutta ehkä sen jälkeen tällaisia iltoja alkaa tulemaan useamminkin. Syksy tulee, ja meille syntyy vauva syksyllä. Eli ihan kohta. On se ihme juttu.

Olen vielä huomisen päivän sairaslomalla ja sitten perjantaina alkaa äitiysloma. Huomenna pitäisi tosin mennä käymään töissä, kun siellä pitäisi ainakin varmuuskopioida ja kerätä tavarat ja jotain muuta sellaista. Työsähköpostin siivosin jo tänään täältä kotoa käsin. Sitä täytyy varmaan välillä seurata tulevankin vuoden aikana, ettei se menisi ihan tukkoon. Työkaveri tosin kertoi minulle, että sähköpostiohjelmasta löytyy myös delete all-nappi. Toinen vaihtoehto on sitten käyttää sitä. Katsotaan nyt.

Lomapuinti

Kesäloma loppui.

Se oli pisin kesäloma, jonka olen viettänyt ilman mitään erikoisempia suunnitelmia. Neljä viikkoa kotona ja vanhempien luona ja joissakin viikonloppumenoissa. Tällaisia pitäisi olla useamminkin. Oli mukavaa vain olla ja antaa ajan kulua. Yhdellä neljästä viikosta löytyi tosin energiaa tehdä kodin järjestelyoperaatiotakin. Mutta en sanoisi, että se on täysin tuomittava kesäloman käyttötapa. Eihän isompiin kotioperaatioihin ole koskaan töissä käydessä voimavaroja. Tai no onhan sitä kyllä tullut muutettua aina välillä. Mutta silloin onkin pakko tehdä se operaatio. Tämänkertainen ei nyt ollut kovin iso operaatio, mutta etukäteen se kerkisi tuntua ihan tarpeeksi isolta.

Tämä oli myös ensimmäinen pidempi kesäloma, jonka pidin pääosin kesäkuussa. Oli ihan mukava nauttia kesän alkupuoliskon vehreydestä ajan kanssa. Alkukesä kun joskus tuntuu menevän vähän ohi kesälomaa odotellessa. Säässäkään ei ollut suuremmin valittamista. Ainakaan se ei ole yhtään parempi nytkään, kun työt alkoivat. Ensimmäisellä lomaviikolla oli vähän turhan tuulista ja koleaa, mutta ei se mitään. Kesäkuu voi siis olla ihan hyvä aika lomailla, mutta en kyllä olisi pitänyt lomaa näin aikaisin, ellei viiden viikon päästä alkaisi äitiysloma. Jos nyt olisi koko loppukesän lomat pidetty, niin töihin paluu olisi aika tuskaa. Edessä oleva kesäloma on aina parempi kuin takana oleva kesäloma.

Meille on tulossa ihminen asumaan

Pirpana toivottaa hyvää juhannusta kaikille!

On myös ilmoitusluontoista asiaa: meille on tulossa vauva. Tänään alkoi viimeinen raskauskolmannes. Sitä oli mukava juhlia yhdessä juhannuksen kanssa.

Viime juhannus oli surullisempi. Olin silloinkin raskaana, viikoilla 5+0, mutta aamulla oli vessapaperissa vähän punaista. Vain pari tippaa, mutta ne riittivät antamaan juhannuksen juhlinnalle aika surullisen taustasävyn. Ei sekään juhannus silti pilalle mennyt, olipahan vaan normaalia tunteikkaampi. Olin melko varma, että raskaus meni kesken. Ja niinhän se menikin tai oli mennyt, mutta se selvisi vasta kahden viikon päästä juhannuksesta. Ne viikot olivat sitten kuitenkin ihan iloisia, mutta juhannuksen aavistukset taisivat osua oikeaan.

Tänä juhannuksena sen sijaan on meneillään tämä toinen raskaus ja viikkoja on jo 28. Oli mukavaa saunoa ja syödä ja tavata ystäviä seurakunnan järjestämässä juhannusjutussa. Siellä oli myös hengellinen tilaisuus, joka ei ollut liian pitkä. Ja mieli oli hyvä. Minä ja mahani saimme mukavasti huomiota. Ilmiö on melkein samanlainen kuin silloin, kun vanhempieni koira oli kerran minulla hoidossa. Kun liikkui koiran kanssa ulkona, juttuseuraa löytyi uskomattoman helposti. Niin mahankin kanssa. Vaikka tässä suhteessa koira vie kyllä voiton mahasta, ja ehkä se on parempikin niin. Kukaan naapureista ei ole vielä tullut silittelemään mahaani. Mutta maha myös kupruilee ihan omia aikojaan, siellä on joku sisällä. Se on ihan hauskaa.

Nam nam

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että pakkasjakso auringonpaisteineen jatkuu vielä. Hyvä niin, koska sääennuste näyttää samanlaista keliä vielä ainakin seuraavat kymmenen päivää. Nyt tuntuu olevan se helmikuun sää, joka oli helmikuussa kadoksissa. Mieluummin tämä, kuin pitkä loskainen kevät. Ehkäpä kevät tulee sen jälkeen nopealla tahdilla, kun tämä pakkasjakso päättyy.

Eilen minä kokeilin pitaleipien tekoa, kun yhdessä lapussa oli niihin ohje. Tämä liittyy uuteen ruuanlaiton opetteluinnostukseeni, johon jotenkin kummallisesti on nyt tullut mukaan leipomistakin. Ruuanlaiton suhteen minulla on kai jonkinlainen alemmuuskompleksi, koska ajattelen että en oikein osaa sitä kunnolla. No eihän se kovin sujuvaa voi ollakaan, jos sitä harrastaa kovin harvoin ja tekee aina samat sörsselit. Mutta nyt minä haluaisin laajentaa sörsselivalikoimaani ja samalla tajuta, miten voisin tehdä omia sovelluksia paremmin. Jonkin verran uusia kokeiluja tehtyäni tuo alemmuuskompleksikin on saanut kyytiä. Eihän se nyt niin hankalaa ollutkaan. Leivontaa minä en ole välttämättä pitänyt ihan erityisen vaikeana, mutta kylläkin työläänä, ja siksi en ole ollut kovin innostunut siitä. Mutta viikko sitten tuli kummallinen olo, että vieraille pitäisi tehdä keksejä, ja niinhän sitten teinkin ja ihan uudenlaisia. Sitä ehkä auttoi iime syksynä saaani synttärilahja eli yksi leipomalehden numero, josta löytyi jopa ihan helppojakin ohjeita. Ja eilen kokeilin sitten niitä pitaleipiä. Kummatkaan eivät itse asiassa olleet erityisen aikaaviepiä. Ja oli ihan mukava tunne syödä ensimmäisen kerran ihan itse ihan yksinään tehtyä leipää. Hyvää oli.

Pruuuum

Kun tulen suojatien reunaan, niin lähestyvä auto vain kiihdyttää vauhtiaan. Ööh. Miksi? Ehkä merkiksi siitä, että auton kuljettaja nyt meinaa mennä ensin. Ja että ei nyt viitsitä ruveta arpomaan, että kuka menisi ja kuka ei. Tai ehkä hän aikoo vain ihan nopeasti pujahtaa siitä. Täytyy myöntää, että olen itsekin joskus tehnyt niin, mutta sen jälkeen on kyllä tullut hieman typerä olo. Onneksi asia ei nostata suurempia tunteita itsessäni, mutta myöntää täytyy, että autoilukulttuurissamme on jotain vikaa.

Oikeastaan eniten minua häiritsee se, miksi kaikki aina heiluttavat kiitokseksi niille normaalisti käyttäytyville autoilijoille. Se jotenkin kuvastaa sitä vääristymää, mikä autoteillä ja suojateillä vallitsee. Sen takia en itse vilkutakaan koskaan. Tänään tuli mieleen, että voisin alkaa heiluttaa niille, jotka tekevät kuten tuo tänäällinen autoilija. Siis silleen ystävällismielisesti tietenkin.

Talviunilla

Minulla on ollut mielessä kirjoittaa tänne, mutta en kuitenkaan ole kirjoittanut. Ei ole tullut sitä sopivaa hetkeä, jolloin jaksaisi tarttua toimeen. Ehkä siksikin, kun mielessä on ollut yksi pidempi teksti. Tai ehkä se ei niin pitkäkään olisi, mutta se ei olisi spontaani, kun se on ollut jo jonkin aikaa mielessä.

Mutta nyt ehkä vain päivittelen tätä Suomen talvea. Koska ne aurinkoiset kevättalven päivät oikein alkavat? Koko ajan on ollut vaan pilvistä, ja välillä ehkä sataa lunta. Voisi tuolla ulkona olla minun mielestäni vähän piristävämmänkin näköistä.

Mutta ehkäpä kevät tulee tänäkin vuonna. Lupaan kirjoittaa sen roikkuvan tekstin viimeistään silloin.