Juhannuskokko

Juhannuksen kulutimme siis nelihenkisen perheen jatkona mökillä metsän keskellä. Ajan kuluttamisesta ei tosin tässä voi puhua, koska päivät vain hujahtivat ohi. Niin ne tekevät silloin, kun on kivaa. Mökillä pelattiin ainakin jalkapalloa, lentopalloa, sulkapalloa, jalkapalloa, menolippua, muistipeliä, pölkkypäät-peliä ja "ota rennosti"-peliä. Lisäksi pelattiin mölkkyä, heiteltiin kopittelufrisbeetä, pyöriteltiin diaboloa, heiteltiin kiekkogolf-kiekkoja ja listittiin hyttysiä. Välissä grillattiin, syötiin, uitiin, saunottiin, sammutettiin saunapaloa, saunottiin, uitiin, syötiin ja muuta semmoista. Osallistuin tietysti noihin kaikkiin. Ja kivaa oli.

Saunan polttaminen meni näin: Jonkin matkan päässä mökiltä virtasi pieni joki, jonka rannalle oli tehty pressuseinäinen saunakyhäelmä. Katto taisi olla aaltopeltiä ja kehikot puusta. Sisällä kiuas. Se päätettiin lämmittää juhannusaattona. Lämmityksen aikana sauna kuitenkin kärvähti syystä x, jota emme ehkä ikinä saa tietää. Seinien väliin oli ehkä jäänyt puista putoillutta helposti syttyvää tavaraa, tai sitten lämmitysaika venähti muuten vaan liian pitkäksi.

Saunan sammuttaminen meni näin: Jonkun piti kuulemma lähteä laittamaan puita pesään, joten menin lasten kanssa saunalle ensimmäisenä. Lähelle päästyä huomasimme kuitenkin, että liekkejä näkyy vähän liikaa. Saunahan palaa, hassu juttu. Pyysin, että jompikumpi pojista juoksisi mäelle hakemaan apuvoimia, ja vanhempi lähti innokkaasti. Nuoremman kanssa katsottiin lähempää ja päätettiin, että voisihan siihen yrittää heittää vettä. Liekit tulivat räystäiden alta ja pressuseinät olivat ilmeisesti hävinneet (tosin minä en niitä koskaan ollut nähnytkään). Vieressä oli vesisaavi ja kuuppa. Sanoin pojalle, että pysy sinä vähän kauempana niin minä kokeilen heittää vettä räystääseen. Sehän tuntuikin auttavan. Poika antoi ohjeita, että heitä nopeammin, heitä nopeammin. Hyvä neuvo, kun itse taisin jäädä ihmettelemään, että auttoiko se muka. Näkyvät lieskat vaimenivatkin muutamilla vesikuupallisilla, joten ei se sitten varmaankaan ollut kovin paha tilanne. Tosin oli varmaan hyvä, ettemme tulleet enää myöhemmin paikalle. Apuvoimatkin tulivat melkein heti, ja perheen isä meni sisään hökkeliin ja heitti vettä punaisena hehkuvaan kattoon (ja sai sitä takaisin niskaansa). Siitä se sitten sammahti kokonaan. Eli sattuipas hassu juttu, en tähän tulipaloon sen vakavammin osannut suhtautua. Enpähän ainakaan sitten pelästyttänyt lapsia hätäilemisillä, mikä oli ehkä ihan hyvä. Mutta pientä jälkikäsittelyä tapaus tuntuu kuitenkin vaativan, kun tähänkin teki mieli laittaa tarkat selostukset.

Sammutusoperaation jälkeen joki näytti oikein houkuttelevalta ja kun kerran rantaan asti oli tultu, niin menimme poikien kanssa uimaan. Olin siinä vaiheessa vähän nokinenkin. Poikien isä arveli, että kiukaasta saattaisi saada vielä viimeiset löylyn pihauksetkin, joten pojat ja minä kiipesimme vielä lauteillekin (jotka eivät palaneet) samalla kun uudet seinät kiedottiin ympärille. Katto oli ihan musta, mutta kiuas kyllä lämmitti vähän. Puita sinne ei kuitenkaan enää laitettu, vaikka vettä heitettiinkin. Lauteilla voitiin nostalgisoida viimeisiä löylyjä siinä saunassa. Sen jälkeen lähdimme mäelle odottelemaan leikkimökin näköisen tavallisen saunan lämpenemistä, ja odotellessa pelasimme kunnon jalkapallopelit. Pari kertaa juostiin vielä pihasaunasta rantaan uimaan. Onneksi saunoja oli enemmän kuin se yksi. Lauantai-iltana päästiin jopa savusaunaankin, jossa oli oikein makoisankuumat löylyt. Siellä myös vihdottiin (vaiko vastottiin) ankarasti. Minä opin samalla hieman uutta vastakulttuuria. Sunnuntaipäivä oli yhtä hauska kuin edellisetkin, ja ennen kotiinlähtöä jäimme saunomaan vielä yhden kerran pressusaunassa, jonka pressut oli kiinnitetty uudelleen kunnolla ja jonka nokisesta katosta näkyi pieniä valoreikiä läpi. Sauna ei kuitenkaan ollut sisältä yhtä musta kuin savusauna.

Tiivistelmänä voisi sanoa, että juhannukseni oli varmaankin mukavin ikinä. Sen sai viettää ihanien ystävien kanssa ja mukavaa tekemistä riitti. Juhannus on tuntunut kaikkien aikojen parhaalta joskus ennenkin, ja sehän onkin oikein hyvä asia jos juhannukset vain paranevat vuosi vuodelta.

Kotejako

Tulimme siihen tulokseen, että asumisoikeuskotikin voisi olla vaihtoehto. Hakemus on nyt lähetetty liittyen yhteen lähialueella olevaan kohteeseen (olemme ehkä vähän valikoivia). Itseasiassa noita kohdetaloja on kyllä kolme, mutta ne ovat aika samanlaisia ja tönöttävät vierekkäin. Kolmioita niissä on yhteensä 11. Nyt täytyy jäädä odottelemaan, vapautuuko niistä joku joskus. Sitten nähdään, olisiko meidän järjestysnumerossa ytyä. Se on haettu 1,5v sitten. Muistan, että minulla meni hyvin pitkään ennen kuin sain senkin hakemuksen tehtyä. En kehtaa tunnustaa, montako hyvää kuukautta meni hukkaan. Ja onneksi en muistaisikaan tuota. Oma moka siis, jos asunto menee sivu suun. Mutta eipäs nyt mennä niin pitkälle vielä. Eikä kai vielä tarvitse miettiä sitäkään, millä ne maksut sitten hoidettaisiin. Varmaan nuo haetut asunnot ovat niin hienoja, että kukaan ei ikinä halua luopua niistä. Niin että eivät ne ehkä vapaudu edes.

Mutta siihen minä kyllä uskon, että se oikea koti löytyy joskus sopivaan aikaan. Jossain se varmaan odottaa meitä. Ja tämä nykyinen koti on oikein hyvä juuri nyt. Vielä kun Kulta lupasi siivotakin sen huomenna, niin eipä tässä voi juuri valitella.

Näkemisen päiviä

Nyt ehdin vielä tehdä viikonloppupäivityksen. Minun piti tehdä se eilen, mutta se taisi jäädä sikseen jalkapallon takia. Jopas jotakin.

Viikonloppu tuntui alkavan jo torstai-iltana, kun menimme tutun perheen luo kylään. Oli kovasti mukavaa ja pääsin leikkimäänkin. Laivan uittaminen (upottaminen) pesualtaassa oli kiva leikki. Titanic ei tosin pystynyt uppoamaan kunnolla perä edellä veden mataluuden takia, mutta uppeluksiin se meni kuitenkin monta kertaa. Pienin lapsista oli oppinut kävelemään, ja hän käveli myös minunkin luo. Lisäksi hän konttasi minun luo ja leikimme kuppileikkiä. Ihana.

Lauantaina menimme seurakunnan järjestämille kesäjuhlille. Seurakunnalla tarkoitan tässä sitä kristittyjen porukkaa, jonka tilaisuuksissa (useimmin) käymme puolison kanssa. Vai pitäisikö se määritellä niin, että nimemme ovat tämän vapaakristillisen ryhmän jäsenlistalla. No, oli miten oli, kesäjuhlille me menimme. Ohjelmassa oli muun muassa pitkähköjä taukoja, joiden aikana oli ilmeisesti tarkoitus notkua aulassa ja harrastaa sosiaalista kanssakäymistä. Niin me teimmekin.

Mukavinta oli tavata kaksi aika läheistä ystävää, joista olemme olleet viime vuoden erossa tosi pitkien etäisyyksien takia. Ehkä jatkossakin näemme heitä lähinnä vain kesälomien aikana. Nyt kuitenkin päästiin halaamaan ja juttelemaan vähän. Nämä ihanat ystävät pistivät myöskin juhannussuunnitelmamme uusiksi kutsumalla meidät mökille. Menemme tietenkin.

Notkumissessioissa tuli todettua, että minulla on pari muutakin halataan kun tavataan-tyyppistä ystävyyssuhdetta. Ne ovat aina mukavia. Tai sitten siinä kävi niin, että aloitin nyt ihan vahingossa sen toisen niistä. En oikein tiedä. Mistä sen muistaa, kenen kanssa minulla oli halaussuhde ja kenen kanssa ei. Seurakunnassa on jotenkin helpompi tulla "vahingossa halanneeksi" ihmisiä kuin muualla. Siellä se on muka "normaalimpaa". Täytyykin ruveta harrastamaan sitä. Siinä määrin kuin nyt uskaltaa.

Kesähittejä

Alla olevasta listasta löytyy jonkinlainen katsaus musiikkimakuuni. Nuo levyt ovat mp3-soittimessani tällä hetkellä. Soitin löytyi kuusen alta jouluna. Viime aikoina olen kuunnellut sitä eniten töissä, silloin kun tarvitsee tehdä jotain "aivotonta" hommaa. Matkoilla se on myös kiva olla mukana. Uni tulee julkisissa liikennevälineissä huomattavasti paremmin, kun saa suljettua yleisen hälinän musiikin taakse.

Lista kertoo sen, mitä minä en osaa kertoa. Musiikkimausta kysyttäessä sanon yleensä, että no kuuntelen vähän kaikkea. Jos kuulen jotain, mistä tykkään, niin sitten tykkään siitä. Toki tuo lista on aika kristillissävytteinen. Se johtuu sekä mieltymyksistä että "sattumasta", noihin nyt olen sattunut törmäämään ja muusta en niin paljon tiedä. Toisekseen olen myös huomannut, että mielialaa kohottava musiikki tekee ihan hyvää mielialalleni. Se ei ole tavallisesti mitenkään liian korkealla. Eniten listalla näkyy ehkä kuitenkin aviomiehen vaikutus. Kulta on jollain tavalla vastuussa tutustumisestani lähes jokaiseen noista levyistä. Jostainhan ne vaikutteet on otettava, kun niitä ei valmiiksi ole.

Yökyöpelit

Viime viikolla tuli kuluneeksi seitsemän vuotta hääpäivästä. Aika monta. Se on kuulemma enemmän kuin neljäsosa minun elämästäni.

Meidän yhteinen aikamme puolison kanssa alkoi tosin jo melkein yhdeksän vuotta sitten. Tapasimme silloin samassa opiskelupaikassa ja samalla kurssilla. Kurssiporukka oli aika tiivis, koska kaikki asuivat kampusalueella. Yhdessä oltiin sekä päivisin että iltaisin. Koulu alkoi elokuun lopulla. Päiväkirjamerkinnöistä voi vähän päätellä tapahtumien aikataulua. Ekalla viikolla puoliso oli jo hymyillyt minulle. Toisella viikolla pääsin juttelemaan hänen kanssaan, ja se ilta venyikin sitten aika pitkäksi. Kaverit alkoivat puhua, että meillä on (muka) romanssi. Joskus sen jälkeen aloimme kulkea yhdessä metsissä ja poluilla. Oltiin nuoria ja onnellisia ja rakastuneita. Ja saatiin liikuntaa. Uni jäi vähemmälle.

Musta käärme valittaa

Kannattaa katsoa tämä elokuva. Me katsoimme sen maanantaina ja tykkäsimme kovasti. Eikä pelkästään musiikin takia, vaikka sekin oli kieltämättä hyvää. Tarina oli minulla mielessä vielä aamuyöllä herätessäkin. Se oli siis kolahtanut.

Preciousissa on vähän samantapainen aihepiiri ja se on myös ihan katsomisen arvoinen. Vaikka ehkä siitä ei pitäisi puhua samana päivänä Black Snake Moanin kanssa, jolle se ei ollenkaan vedä vertoja. Myöskään sitä ei pitäisi valita kevyen viihteen nälkään. Me tutustuimme eilen illalla.

Tänään on vuorossa saunailta. Ei tässä nyt joka päivä jaksa katsoa elokuvia.

Pikkuiset

Olin viikonlopun vanhempien ja koiran luona. Ohjelmassa oli mökillä käyntiä, saunomista, lakkiaiset, mummolassa vierailua, syömistä ja auringonottoa. Aikataulu oli loppujen lopuksi ihan sopivan leppoisa, mutta en ehtinyt kyllä pitkästymäänkään.

Perjantaina mentiin mökille, joka on tarkemmin sanottuna äidin lapsuudenkoti. Samalla katselin vähän vanhoja leikkipaikkoja. Eipä tarvinut lapsena leikkiä ihan yksin. Sen sijaan rymysin isoveljen perässä pitkin noitakin metsiä. Tykkäsin myös onkia kaloja kissalle. Se kuului yleensä mökkikäyntien ohjelmaan. Enon kanssa käytiin myös katiskoilla ja vanhempana kalastin haukia virvelillä. Virvelöintiharrastus loppui siihen, kun kaikki omat vieheeni olivat jääneet puihin tai pohjaan kiinni ja hukkuneet. Ja virvelikin hajosi lopulta lopullisesti. Uusia ei tullut ikinä hankittua. Ja lainavälineitä en uskaltanut käyttää kuin ihan varovasti muutaman heiton verran.

Nykyaikaan eli perjantai-iltaan palattua oli aika mennä saunaan. Heitin talviturkin. Vasta kesäkuussa siis! Kyseinen toimitus ei ole tainnut ikinä jäädä näin myöhäiseksi. Mutta syytän tästä vaikka aikatauluja. Tämä oli eka kerta tänä keväänä kun pääsin rantasaunaan. Ja intohimon puuttuessa ei ole tehnyt mieli mennä ilman saunaakaan järveen.

Lauantaina vierailtiin mukavissa lakkiaisjuhlissa. Sen jälkeen ohjelmaa oli vähemmän ja kerkesin katsella vanhempien istutuksia pihalla. Se on aika viihtyisä kesäpiha. Ehkä siellä voisi kuluttaa osan kesälomastakin. Olisi se ainakin mukavampaa kuin oman asunnon parvekkeella.

Pihalla oli erä pikkukuusia odottamassa metsään pääsyä. Ne näkyvät viereisessä kuvassa. Taimia on siinä kuulemma 2000, ja isältä menee niiden istuttamiseen kaksi työpäivää.

Muistan, että olin kerran isän isän mukana istuttamassa puita. Ne laitettiin maahan putken avulla. Ja taimia oli paljon odottamassa maahan pääsyä. Muuta en muistakaan. Taisin olla aika pieni vielä. Pappa on ollut jo pitkän aikaa eläkkeellä metsurin töistä. Isän mukana olen myös ollut töissä yhtenä päivänä. Silloin kaadettiin isoja puita. Ja metsässä oli metsäkone, joka oli mennyt nurin. Siitä on jossain valokuva, kun kiipeilen koneen päällä. Sen renkaat olivat suuren suuret.

Sininen ja punainen

Kolmas kerta frisbeegolfia tuli toteutettua eilen. Se oli ihan mukavaa. Minulle ostettiin kaksi ikiomaa kiekkoa, jotka ovat kauniin värisiä. Toinen on vaaleansininen ja toinen punainen. Sinisellä kuulemma heitetään pidemmät heitot ja punaisella tehdään puttaus. Niin minä sitten teinkin.

Heittäminen sujui aika hyvin viime kertaan verrattuna. Ehkä se johtui uusista kiekoistani, jotka ovat kuulemma sopivia aloittelijoille ja/tai tytöille. Onnistuin vahingossa yhdistämään vauhdinoton ja heittotapahtuman onnistuneesti, siis siten että kiekko lähti kutakuinkin haluttuun suuntaan. Se oli suuri edistysaskel, koska kiekko päätyi vauhdin kanssa pidemmälle. Huimaa.