Read through the Bible in n years

Tänään on ollut tällainen palautumispäivä. Näitä tarvitaan aina välillä. Nukuin pitkään ja sen jälkeen käytiin anoppilassa syömässä munkkia. Luin kirjaa ja sain hoidettua muutaman kotiaskareen. Sohvalla lojuessa tuli mieleen, että voisihan Raamattuakin lukea. Luin yhden luvun, ja se olikin viimeinen 1. Kuningasten kirjassa. Minulla on tapana merkitä lukupäiväkirjaan, milloin olen saanut jonkun kirjan luettua. Tarkoitus olisi tietysti lukea kaikki Raamatun kirjat läpi. Hyvältä ehkä kuulostaa, mutta edellinen merkintä vanhan testamentin puolella oli noin 1,5v takainen. Hätkähdyttävää. Ilmeisesti en sitten lukenut viime vuonna VT:tä juuri ollenkaan. Muutaman kirjan olin lukenut UT:n puolelta merkintöjen mukaan. Tänä keväänä  olen tosin lukenut yhden ihan lyhyen kirjan VT:stä, mikä oli jäänyt merkkaamatta.

Minun varmaan pitäisi tiivistää vähän tahtia. Tiesin kyllä, että en ole viime aikoina juurikaan lukenut Raamattua, mutta jossain välissä tuo "viime aikoina" oli venynyt yli vuoden mittaiseksi. Ei niin hauskaa enää, kun omasta mielestäni pidän sitä kirjaa kuitenkin erittäin mielenkiintoisena. Tai ainakin tykkään siitä keskustella. Tällä kierroksella tarkoitus oli lukea "Raamattu läpi vuonna 2009" samannimisen facebook-kampanjan innostamana. No, minä en ihan siihen pystynyt. Vielä olisi mahdollisuus "Raamattu läpi neljässä vuodessa"-kampanjaan. Olisihan sekin jotain. Kesken ei kannata jättää.

Nuha on väistynyt

Neljä päivää lomaa. Ah. Flunssakin meni lopulta tiehensä. On muuten mukava huomata yhtäkkiä, että päivä ei olekaan enää kulunut niistämisen merkeissä. Sellaisen huomion tein eilen iltapäivällä. Ja aika ei olisi voinut olla paljon sopivampi taudin häviämiselle. Nyt saa lomailla terveenä.

Pääsiäinen taitaa siltikin mennä lepäilemisen ja rentoutumisen merkeissä. Sukulointireissuun emme jaksaneet lähteä, vaan tarkoitus on pysytellä lokoisasti kotikulmilla. Tänään tulikin nukuttua yli kahden tunnin päiväunet ja sen jälkeen aika on mennyt pitkälti kirjaa lukien. Lepopäivä tuli kyllä tarpeeseen. Ja saunasta sai puhtaan ja pirteämmän olon. Ehkä huomenna sitten suuntaan ulos nauttimaan keväästä. Pääsiäisen jälkeen jaksan lähteä reippaasti Tanskaan työmatkalle.

Yövieras

Tauti kävi kylässä, mutta onneksi ei tullut pidemmäksi aikaa. Joiltakin vierailta sitä toivoo vähän lyhyempiä vierailuja kuin joiltakin toisilta. Kolme päivää olin pois töistä, ja neljäntenä tuli onneksi viikonloppu. Olen sitten ottanut tänäänkin vielä melko rauhallisesti, kun mahdollisuus on. Mukava, että tämä ei ollutkaan se viiden päivän kuume, mitä on kuulemma ollut viime aikoina liikkeellä. Ja on mukava, että puoliso ei ainakaan vielä ole saanut tartuntaa ja kaatunut sänkyyn. Sen sijaan hän on mennä viipottanut onnellisena keväässä. Ja tuonut minulle syötävää, lääkettä ja 'lääkettä'.

Paraneminen on mukavaa, vaikka olisi ollut vain pari päivää kipeä. Paranemisen huomaa siitä, että

• huoneenlämpöinen mehu ei enää maistu ihan niin miellyttävän viileälle.
• limsa menee taas alas kurkusta mieluisammin kuin oikeat janojuomat.
• yö tuntuu enemmän siunaukselta kuin välttämättömältä pahalta, josta on selvittävä pätkittäin läpi.
• syömisestä ei tule hiki.

Tervetuloa taudit vaan kylään toisenkin kerran. Pikavisiitille. Ei liian usein. Kiitos.

Leimattu lappu

Jaaha, flunssaa pukkaa. On tuulinen huhtikuu. Olinkohan viikonloppuna sittenkin liian vähissä vaatteissa ulkona. Vaikea olisi sellaista kyllä myöntää. Ehkäpä kevätflunssaa ei vaan voi vastustaa. Mutta mitäs siitä, kun kansalaisvelvollisuudenkin olen jo suorittanut. Nyt ei tarvitse hätiköidä.

Äänestin numeroa 85, tiedoksi siis. Ei kai se aivan huono valinta voi olla... Postin täti ei myöskään lyönyt leimaa otsaani, joten homma tuli kaiketi kunnialla suoritetuksi.

Pakkovapauteen

Minulla ei yleensä ole tapana avautua yhteiskunnallisista asioista täällä blogissa, enkä siihen nytkään tunne suurempaa tarvetta. Ajattelinpa kuitenkin sanoa extempore-mielipiteeni ranskalaisten toimista tasa-arvorintamalla. Naisia on pidätetty, koska uusi laki kieltää pitämästä burkaa. Ja sakot tulee, jos pitää.

No sillä tavallahan se varmaan toimii. Entä jos minun pitäisi yhtäkkiä mennä kaupungille tai työpaikalle pelkissä bikineissä, olisikohan vähän alaston olo. Joku saattaisi kyseisessä tilanteessa harkita jäämistä jatkossa neljän seinän sisäpuolelle. Sehän varmaan naisten vapautta lisääkin. Vapaus on hyväksi, mutta kyllä kai naisille pitäisi antaa tilaisuus vapautua ehkä hyvinkin syvälle juurtuneista ajatusmalleista vähän enemmän omaan tahtiin. Ja myös ilman pelkoa oman perhepiirin taholta. Miehet, jotka pakottavat naisia pitämään burkaa, saavat kuulemma myös sakot, ja paljon suuremmat. No siihen voin yhtyä. Mutta millähän sitä vahditaan.

Syödäkö vaiko ei

Niinköhän siinä kävi, että minäkin hurahdin rahkansyöjien kerhoon? Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt "rasvaton maustamaton maitorahka"-villitystä, mikä on tuntunut vallitsevan joidenkin poikaystävieni keskuudessa. Heidän syömiinsä rahkoihin on lisätty proteiinia, ja se on kuulemma sitten terveellistä urheilijoille ja muillekin. Puoliso syö rahkoja ihan sellaisenaan, ja jotkut laittavat niihin marjoja tai muuta. Loppujen lopuksi eilen uskaltauduin itsekin maistamaan kyseistä ainetta, kun ruokavalion keventäminen ja terveellistäminen on ollut jonkin verran mielessä. Uskokaa pois, että se olisi minulle kyllä tarpeen. Jossain sopivassa määrin siis. No, ei sitä rahkaa pystynyt ilman mitään lisämakuja syödä, mutta mansikkahillon kanssa se meni aika mukavasti. Ja terveellinen olo tuli. No niin varmaan.

Katsotaan nyt sitten, jatkuuko tuo rahkansyönti-innostus. Kerhoihin on kyllä aina mukava kuulua. Jääkaapissani on myös viime aikoina näkynyt jonkin verran vihreää ruokaa. Siis tarkoitan sillä vihreää ruokaa, kuten salaatinlehtiä. Niitähän voi laittaa leivän päälle, kun ei salaatteja jaksa kotona tehdä eikä syödä.

Töissä on ollut viime päivinä kahvitaukojen kiertävänä aiheena rasvattomien ja sokerittomien ruoka-aineiden kauheus. Niissä kun on kaikkia pahoja ainesosia. Tottahan se onkin. Joillakin oli mottona, että kaikki rasvattomat valmisteet ovat paha. Ehkä en ihan sille linjalle lähde. Oma tavoitteeni on sitäpaitsi syödä terveellisemmin, ei siis aina, vaan edes välillä.

Eilen oli työpaikkaympäristössä myös esitetty jonkinlainen varoituselokuva kemikaaleista ja siitä, miten ne kertyvät ihmisiin ja ovat uhka lapsenlapsenlapsille. Onneksi en katsonut sitä, niin tästäkin kirjoituksesta tuli lyhyempi.

Herrasväki Itsekkyys, saanko esitellä?

Puoliso suositteli minulle Näkijän tarua, joten luen nyt sen ensimmäistä osaa nimeltänsä Salamurhaajan oppipoika. Vaikuttaa ihan mukavalta tarinalta tähän mennessä. Kunhan ei vain menisi kovin surulliseksi. Kirjan henkilöillä on kuvaavia nimiä: prinssi Uljas, prinssi Valta, kuningas Ovela, kuningatar Mielenmaltti, Armollisuus, Uskollisuus ja niin edelleen. Henkilöt ovat sitten pitkälti nimiensä mukaisia. Useimmat kuulostavat jaloilta. Mutta vaikkapa Totuus ei välttämättä ole kovin viisas...