Luottamuspula

Maaorkideat tuli istutettua. Hyvältä ne näyttävät, ainakin vielä. Jotenkin on melko epäuskoinen olo, voisiko noista varsista mitään kasvaa. Luultavammin ne kyllä kuivuvat pois. Yksi niistä oli onneksi juurekas, ehkä se selviää.

Ostin myös kaktushyllystä kivan näköisen kasvin vitosella. Crassula mix luki lapussa, ja google kertoi sen olevan rahapuu sekä suvaitsevainen kasteluvirheitä kohtaan. Varmaan ainakin se selviää jonkin aikaa.

Kollektiivista juhlintaa

Olin taas treffeillä. Osallistuimme vaihtelun vuoksi yleiseen juhlintaan kaupungilla (toisin kuin vappuna, uutenavuotena ja muina kansanjuhlina tässä viime aikoina). Siis käveleskelimme festivaalikojujen ja ihmisten seassa, katsoimme yhtä miekkailuesitystä ja yhden tanssiesityksen ja kävimme syömässä. Ruoka ei ollut yhtä hyvää kuin seura, mutta ihan syötävää se kuitenkin oli. Torikojusta ostimme omena- ja persikkalakut evääksi kotiin.

Kaksi päivää elämästä

Viikonloppu on onnistunut, kun työasiat häviävät kokonaan mielestä. Minusta tuntuu, että useimmat viikonloppuni ovat näitä onnistuneita. Siitä voi olla iloinen.

Eilen oli ulkoilupäivä. Aurinko lämmitti mukavasti nurmikolla pallopeliä pelatessa, mutta tuuli oli aika kylmä. Onneksi olin osannut varata kaulahuivin mukaan. Onnistunut varustelu on ulkourheilun a jo o. Illalla puoliso ehdotti, että lähdetään treffeille viettämään laatuaikaa kahdestaan. No menimmekin sitten syömään pihvit kumpikin. Minä sain villisikaa ja hän jotain pekoniin käärittyä juttua. Hyvää oli. Treffit päättyivät jonnekin aivan muualle kuin mitä voisi luulla, nimittäin vierailulle anoppilaan. Se oli kuitenkin ihan mukavaa etenkin kun anoppi antoi minulle maaorkidean varsia istutettavaksi ruukkuihin. Ne ovat ihan nättejä.

Viherpeukaloni vaan lienee keskellä kämmentä, mutta ei kai kasvin istuttaminen kovin vaikeaa voi olla. Lähipäivinä täytyy mennä ostamaan orkideoilleni jotain hiekkakaarnaturvetta ja ruukkuja. Sittenhän nähdään.

Tänään on ollut kauppareissua vaille kotipäivä. Sain aikaiseksi ostaa salaattiaineksia ja tehdä salaattia, josta tuli mielestäni hyvä ja hieno. Siinäpä onnistumisen elämys. Ruuanlaittajaidentiteettini ei ole kovin itsevarma tapaus, joten tällaiset hetket ovat oikein tarpeellisia. Kodinhoitajaidentiteetilläni on vähän samantapaisia ongelmia, joten toivottavasti nuo maaorkideatkaan eivät ihan heti kuolisi.

Tein myös vaatevarastossani siivousoperaation. Säilytystilaa on melko puutteellisesti, etenkin heti käsilläolevaa sellaista. Se on ehkä huono asia, mutta voi siinä olla jotain hyvääkin. Huonot tai pieneksi jääneet vaatteet on pakko heittää pois tai ainakin siirtää vaatehuoneeseen. Kesä- ja talvivaatteita pitää myös järjestellä esiin ja taas piiloon. Siinähän sitä urakkaa olikin aivan tarpeeksi yhdelle päivälle. Varmaan minulla on liikaa vaatteita. Tai sitten en vaan osaa luopua niistä, vaikka eivät enää mahtuisi päälle. Viime syksynä muuton yhteydessä vein pari pussillista vaatekeräykseen, ja siitä huolimatta nytkin vielä löytyi yksi säkillinen samaan osoitteeseen. Mutta laatikoissa on nyt enemmän tilaa. Tyydyttävää.

Viikonloppu meinaa nyt käydä vähiin. Kohta päästään saunomaan, ja sen jälkeen minäkin taidan olla koneen ääressä katsomassa jääkiekkoa. Mutta ehkä en sentään osallistu asian "kollektiiviseen juhlimiseen" naamakirjassa.

Maanantaitkaan eivät ole viime aikoina tuntuneet yhtään ikäviltä. Viikot menevät niin uskomattoman nopeasti, että turha on viikonpäiviä surra. Kohta on taas uusi viikonloppu. Kohta on kesä kauneimmillaan. Kesäloma. Ja sitten elokuu, ja sitten syksy. Joulu, talvi ja seuraava kesä. Tulkaa vaan.

Istumapaikka

Kun kesä on tullut, niin meillä ollaan päästy testaamaan uutta parveketta. Se on kyllä oikein mukava, parempi kuin odotin. Aurinko paistaa siihen iltapäivällä ja illalla. Linnunlaulu kuuluu lähempää kuin autotien äänet ja vaahteraan on jo tullut pieniä lehdenalkuja. Ja on mukava, kun on tuolit, mihin istahtaa. Kuumimpina päivinä siinä tuolilla voi ehkä alkaa helposti sulamaan, mutta joka päivä tulee ilta. Kesäillat ovat ihania, ja on mukava kun pääsee pelkällä ovenavauksella niistä nauttimaan.

Päästän näppäimistöltäni lentoon nämä sanat

Luen Odysseiaa. Vai voikohan näin sanoa, kun kyseessä on proosasuomennos eivätkä alkuperäisen runon heksametrisäkeet. Enpä tiedä. Äskeiset hienot sanat löysin kirjan takakannesta.

Minulle tämä Odysseia-versio sopii kyllä oikein hyvin. Kieli on tarpeeksi runollista, muttei liian. Tykkään. Kirja on ollut jo muutaman vuoden omassa kirjahyllyssä odottamassa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi siihen tarttua. Kertookohan se henkisestä kypsymisestä vai kasvaneesta pitkästymisestä? Ehkäpä ei kummastakaan, mutta lukeminen itsessään kehittänee kyllä.

Kuten aina, kirjan alkusanat kertovat paljon. Tämä tarina alkaa sanoin:
Huomenna kohta kun aamun rusko tuli taivaan rantaan, nousi Odysseuksenpoika vuoteeltaan, puki vaatteet päälleen, ripusti terävän miekan harteilleen, sitoi soreat sannikkaat kiiltävien jalkojen alle ja lähti makuukammaristaan jumalan kaltaisena.

Tekisikö yhtään mieli jatkaa? Minä jatkoin ainakin tällä kertaa. Kieli on mukavan erilaista, eikä tarinassakaan mitään vikaa ole. Opuksesta löytää muutamia sanontoja, joita itsekin voisi vuorovaikutuksessa hyödyntää. Kuten Lapsi, mitä sinulta lipsahti hampaittesi aidan takaa? kun joku sanoo jotain typerää.

Tasoitus

Puolison veljelle syntyi tänään vauva. Kuvassa sillä oli sininen pipo. Poika siis. Isosisko on ehkä siitä huolimatta isosisko eikä isoveli, vaikka aiemmin oli tästä epävarma. Puoliso sanoi, että hänen ja minun sisarusten lapsissa tilanne on nyt 3 vastaan 2 tyttöjen hyväksi. Yksi tarvittaisiin vielä?

Tupaan tuliaisia

Vanhemmat olivat ostaneet pienen yksiön, joka meni nyt vuokralle. Kävimme katsomassa sitä äsken. Nyt pärjäämme sitten paremmin sananvaihdossa siitä, paljonko vuokran olisi pitänyt olla. Asunto oli kyllä oikein kiva näköaloineen ja ison parvekkeensa kera. Asuinalue sen sijaan ei ole kaupungin parhaita, mutta itsehän sinne ei tarvitse mennä asumaan. Meillekin löytyi kuitenkin jotain vanhempien auton takaluukusta. Se kuulemma oli myöhästynyt tuparilahja, mutta ei se mitenkään liian myöhään tullut. Taikka ne. Kyseessä oli kaksi tuolia ja pöytä parvekkeelle. Siellä onkin tähän asti ollut aika tyhjää. Kalusteiden innoittamana melkein jo ostin orvokkiruukunkin parvekkeelle. Neuvoa-antavan puhelun mukaan ne olisivat kuulemma jo pärjänneetkin siellä. Siis lämpötilan puolesta. Äiti ehdotti minun parvekkeelleni kuitenkin tekokasvia. Äidit kyllä tietävät. Ehkäpä teen hänen neuvonsa mukaan.

Suunnitelmissa kesä

Toukokuu on tullut. Melko kylmä on, mutta aika liikkuu kesää kohti. Kööpenhaminassa oli jo täysi kesä, jota ei tosin kaikelta menemiseltä ja tulemiselta ja istumiselta ehtinyt hirveästi ihastella. Illalla pystyi kuitenkin istumaan ja syömään ulkona paleltumatta. Kanavassa oli kivoja veneitä. Vaikka etelässä oli lämpimämpi, niin kotiin tultua oli silti yllättävää huomata kevään edenneen. On ihanan näköistä, kun puissa on silmuja ja kun järven vesi on vapaa jäistä.

Veli kävi kylässä vappuna. Mukavaa muutenkin, mutta samalla sain ideaa kesälomakuvioihini. Taidan varata loman alkamaan samaan aikaan kuin veljelläkin, jolloin voisin laittaa ensimmäisen lomaviikon meriseikkailuun. Sen jälkeen ehtisin vielä toteuttaa muitakin lomasuunnitelmia sopivan väljässä tahdissa. Tässä vaiheessa on mukava, kun lomaviikot ovat selvillä, niin ne voi hyväksyttää deadlineen mennessä työpaikan lomajärjestelmässä (kunhan järjestelmä saadaan korjattua).