Lähtöväsytys

Sain lopulta pakattua tavarat matkaa varten (sen jälkeen kun olin lopulta päässyt kotiin töistä ja parturista). Olo on aika puhkioleva, mutta onneksi kohta voi mennä nukkumaan. Ilmeisesti lomailu on aika rankkaa puuhaa. Huomenna lähdetään sitten aamupäivällä autoilemaan kohti Sotkamoa. Ehkäpä tahti alkaa sen jälkeen pikkuhiljaa hidastua, ja ehdin olemaan vähemmän rasittunut suurimman osan lomasta. Rinteeseen on tarkoitus mennä ainakin yhtenä päivänä ja sen jälkeen toteutan lisää liikuntaharrasteita (raihnaisuus)tilanteen mukaan. Määränpäässä pystynee harrastamaan ainakin kävelyä, uimista ja frisbeegolfausta. Lisäksi mukaan on pakattuna pari kirjaa, pari lautapeliä ja tietokone, josta voi katsoa tv-sarjoja. Kyllä kai siinä nyt sitten jo muutama päivä kuluu mukavasti.

Lomasuunnitelmia

Viikonloppu meni nopeasti. Ensi viikolla on vain kolme työpäivää, jotka luultavati hujahtavat myöskin aika nopeasti. En ole oikein tottunut noin lyhyisiin työviikkoihin. Torstaina lähdetään sitten pääsiäisloman viettoon. Toivottavasti lomallakin on niin mukavaa, että aika menee nopeasti. Joka tapauksessa arkielämän kuvioista ja paikoista irrottautuminen tekee varmaan oikein hyvää.

Viime viikolla huomasin, että minulla on 20 päivää tämän vuoden lomia käytettävissä. Se oli oikein mukava havainto. Pystyn pitämään vaikkapa kolme viikkoa kesälomaa ja silti jää vielä viikko joulun viettoon tai muuhun talvella. Enkä tule käyttäneeksi ensi vuoden lomia etukäteen, kuten tähän asti on aina käynyt (pätkätöiden ja hitaasti kertyvien lomapäivien takia). Ja mikä ylellisintä, ensi vuonna minulla siis voisi olla täydet 30 päivää lomaa, aivan niinkuin normaaleillakin töissä käyvillä ihmisillä. Olen kyllä ne ansainnutkin, piste.

Tässä viikonloppuna on tullut jonkin verran mietittyä, mitä tekisin kesällä. Näillä näkymin houkuttelevin vaihtoehto kesälomaa varten taitaa olla purjehdusreissu isoveljen veneellä jossain päin Suomen saaristovesiä. Se olisi "oikeaa kesälomaa poissa kaupungista", jollaista en ole pitkään aikaan tullut viettäneeksi muiden (kaupunki)reissujen takia. Tietysti aina on ollut aikaa viikonloppuna tai parina kesässä lähteä vesille, mutta siinäpä se. Pidempi loma olisi varmaan oikein mukava. Ehkäpä se toteutuukin.

Uusi loppiainen

Otin tänään joulukortit pois seinältä. Tosin en ihan kaikkia. Pari niistä oli niin kivoja, että ne saivat luvan jäädä. Ehkä otan ne pois pääsiäisenä tai sitten ensi jouluna. Eiväthän seinät saisi olla ihan tyhjiä ja valkoisia. Meillä on sellaisia seiniä ihan liikaa. Syksyllä minulla tosin oli sisustamisinnostus ja silloin tuli täytettyä osa seinistä vanhojen Tolkien-seinäkalenterien kuvilla. Onhan sekin tietysti parempi kuin ei mitään, mutta eivät ne kuvat kyllä kummoisilta näytä. Ideana Tolkien-aiheinen sisustus kyllä sopisi meidän kotiin kuin nenä naamaan.

Aiemmin minulla oli tarkoituksena laittaa yksi meriaiheinen palapeli olohuoneen seinälle, mutta siitä ei ikinä oikein tullut mitään. Palapeli on 3000-palainen, ja se jäi meillä "melkein ikuisuusprojektiksi". Nimittäin nyt se on kyllä jo valmis, tai siis melkein valmis. Viimeinen pala on hukassa. Ja lisäksi palapeli oli maton alla niin kauan, että värit ovat osaksi kuluneet pois. Eipä siitä siis tainnut seinän koristetta enää tulla. Maton alla on kyllä hyvä säilyttää tekovaiheessa olevia palapelejä, mutta ei näköjään montaa vuotta. Sen ei varmaan olisi pitänyt olla mikään yllätys.

Jouluinen ovikoriste sai myös tänään lähteä ulko-ovesta. Vaikka ei se nyt välttämättä ole niin jouluinen, jos ajattelee ne kaksi istuskelevaa tyyppiä vaikka lapsiksi eikä tontuiksi. No, nyt se menee kaappiin kuitenkin. Samoin kynttelikkö lipaston päältä sekä tähti ikkunalta. Eipähän kukaan pääse sanomaan, että hauskoja pääsiäiskoristeita teillä.

Tukea tarvitaan

Viikonloppu on ollut aika hiljainen. Blogitekstiäkään en ole saanut aikaiseksi, vaikka aikaa on ollut ihan muille jakaa. Taisin vaan olla liian väsynyt. Syntyisiköhän se nyt sitten tästä?

Viime teksti näkyy olevan keskiviikolta, joten palataanpas torstaihin. Silloin kävin työpaikan virkistyspäivän yhteydessä keilaamassa. Innostukseni ei ollut etukäteen suuren suuri, mutta kun poisjäämiseen ei ollut mitään kunnon tekosyitä, niin mukaan piti lähteä. Ja loppujen lopuksihan siellä olikin ihan mukavaa. Alun mustien yritys- ja epäonnistumishetkien jälkeen vieritin sitä möhkälettä ihan yhtä hyvin kuin pomokin, joka oli huolehtivaisesti listannut minut samalle radalle itsensä kanssa. Keilailu tuntui olevan lisäksi hirveän koukuttavaa, kun onnistumiset jäivät aina niin pienestä kiinni ja sitten oli kova tarve päästä yrittämään äkkiä uudestaan. No, täytyy ehkä mennä joskus toistekin. Jos vaikka ihan oma-aloitteisestikin eikä puoliväkisin?

Jälkitunnelmat keilauksen jälkeen olivat yllättävän väsyneet. Ja perjantai-aamuna huomasin, että pukeutuminen oli vaikeaa...vasen pakaralihas oli kipeytynyt ihan kunnolla, eikä suostunut tekemään minkäänlaisia tukijalan hommia. Housuihin menemistä varten oli siis nöyrästi istuuduttuva ja sukkien kohdalla sama juttu. Kävelylenkit ja muut aktiviteetit jäivät vähiin perjantaina ja lauantaina, ja osittain tämän takia viikonloppu on tuntunutkin niin hiljaiselta ja ankealtakin. Tänään pystyin jo kävelemään vähän paremmin, ja meninkin vähäksi aikaa kaupungille katselemaan kauppoja (asia johon muuten oli nyt aikaa ja energiaa ensimmäisen kerran joululoman jälkeen).

Loppujen lopuksi viikonloppu meni sittenkin aika nopeasti, vaikka olikin pitkäveteinen. Nyt olisi vielä muutamia tunteja aikaa viettää sitä. Ja sitten pääsen nukkumaan. Ensi viikosta ei ole tulossa kovin rasittava tällä kertaa. Asiat ovat siis varmaankin ihan hyvin. Eikös vaan.

Ilmapalloja ja ruumiita

Minulta jäi eilisen työmatkan takia kolmevuotissyntymäpäivät väliin. Kulta sen sijaan kävi kutsuilla ja kivaa oli ilmeisesti ollut. Hän tuli kotiin ilmapallovillakoiran kanssa ja ilmoitti, että näitä täytyy tehdä lisää. Ei siis muuta kuin kauppaan ilmapallo-ostoksille ja siitä se sitten lähtee. Tästä puuhastelusta ei taida olla ihan pysyväksi harrastukseksi asti, mutta tuleepahan sitten kokeilleeksi taas yhtä juttua. Kullalla on kunnioitettava kyky innostua asioista. Ja mikäs sen mukavampaa kuin innostuneena oleminen. Sen tiedän onneksi omastakin kokemuksesta. Voi olla, että en kuitenkaan itse rupea vääntelemään ilmapalloja. Tai mistäs sen vielä tietää...

Viime viikkoina meidän yleisin illanvietteemme on ollut NCIS-sarjan tiiraaminen kannettavan näytöltä. Ensimmäinen kausi saatiin jo katsottua, ja toinenkin piakkoin. Toimintasarjojen katsominen on minusta aika rentouttavaa. NCIS eli Naval Criminal Investigative Service on virasto, joka tutkii laivastossa ja merijalkaväessä tapahtuneita rikoksia. Tähän asti murhamysteerit ovat jaksaneet viihdyttää. Tai oikeastaan niiden tutkijat, joista kivoin on Abby, labratöitä tekevä goottityttö. Abbyssa on hienoa se, että hän hymyilee aina korvasta korvaan. Olisinpa minäkin niinkuin Abs, aina iloinen niin töissä kuin vapaa-ajalla. No, en ole Abs, ja se on varmaan ihan hyvä (ainakin Kullan mielestä). Mutta Abbyn hymyn kyllä haluaisin itselleni. Ja iloisen työasenteen. Tosin kyllä minuakin varmaan hymyilyttäisi, jos olisin yhtä hyvä työssäni kuin Abby omassaan. Kyllä siinä kelpaa hymyillä, kun osaa ratkaista kaikki ongelmat. Ja sitä paitsi Abs saa pomoltaan ilmaisia pirtelöitä, minä en.

Iltatoimiin mars

Viikonloppuna tuli harrastettua ulkoilua ihan sopivan reippaasti. Lauantaina ehdin juuri ja juuri käydä pienellä aurinkokävelyllä heräämisen ja muiden menojen välissä. Sunnuntaina taas pääsimme ystäväperheen mukaan laskettelureissulle. Nyt on sitten vähän vähemmän reipas olo. Lihaksia kolottaa ja ainut oikea oleskelupaikka tuntuisi olevan parin lämpimän vällyn alla. Ehkäpä onnistunkin menemään jo pikapuoliin nukkumaan. Unet ovat vaan jäämässä lyhyiksi, kun huominen työmatka vaatii lähtöä keskellä aamuyötä eli siis joskus puoli kuuden jälkeen. Mutta ehkäpä aamu-unet jatkuvat tarpeeksi lämpimästi bussissakin.

Vapautus

Tentti oli tänään, eikä se ollut ollenkaan ärsyttävä. Aika ei loppunut kesken, eivätkä tehtävät olleet muutenkaan liian tuskastuttavia. On mukavaa, kun ei ole tuskia. Opiskelutuskat loppuivat nyt muutenkin pitkäksi aikaa. Suunnitelmissa olisi mennä taas ensi syksynä isolle matemaattisten menetelmien kurssille, mutta siihen on vielä pitkä aika. Ja sitä ennen on kesä.

Ulkona näyttää ihan tosiaan keväiseltä...tai siis kevättalviselta. Tänään oli ihana kävellä auringossa tenttipaikalle, joka oli järven toisella puolella. Harmi vain, että matka oli kovin lyhyt. Tästä lähtien minulla on kuitenkin enemmän aikaa oleskella ulkoilmassa, kun ei tarvitse opiskellakaan. Ehkäpä minä nyt rupeankin harrastamaan enemmän ulkoliikuntaa. Reippaana oleminen olisi varmasti itsetuntoa kohottavaa ja vaikka kuinka hyödyllistä muutenkin.

Lahjojen lähde

Luin vähän aikaa sitten Alvin-sarjan loppuun. Tai siis ne viisi osaa, jotka on saatavilla rakkaalla äidinkielellä. Tarina jäi hieman kesken, mutta eipä se suuremmin haitannut. Kaikille kirjan mukaville henkilöillehän voi kuvitella onnellisen loppuelämän.

Alvinit ovat mukavia seikkailukirjoja Amerikan vaihtoehtohistoriasta. Lisäksi niistä voi löytää herkullisia yhteneväisyyksiä nykypäivään ja vaikkapa seurakuntaelämäänkin. Meille tulee kotiin eräs kristillinen viikkolehti, jonka mielipidepalstoja oli jonkin aikaa vaikea lukea hihittelemättä, kun Alvin-yhteyksiä tulvi jatkuvasti mieleen. Asiat tosin eivät olleet samoja kirjoissa ja lehdessä (ainakaan nimeltään), mutta jotain samaa niissä kuitenkin tuntui olevan. Se oli varsin huvittavaa. Alvinilla ja kumppaneilla oli ihan erityisiä kykyjä tai lahjoja, jotka herättivät kirjojen henkilöissä hyvin vahvoja mielipiteitä ja vakaumuksia. Suurin kiistakapula oli se, mistä tai keneltä nämä kyvyt olivat peräisin. Ja toisaalta, miten niitä pitäisi käyttää, jos mitenkään. Vahvoja ovat myöskin mielipidekirjoittajien vakaumukset asiasta jos toisestakin, ja niin myös kyvyistä. Minusta heidän kaikkien pitäisikin lukea vähän Alvin-kirjoja.

Alvinin tarinan tekopyhien nimikristittyjen, jotka haluavat hirttää viattomia mutta kyvykkäitä ihmisiä noitina, taas pitäisi lukea Raamattunsa vähän paremmin. Esimerkiksi tämä: "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä..." Niin, ettäs tietävätkin! No, nyt minä eläydyin vähän liikaa tarinaan.

Joka tapauksessa oikein hyviä kirjoja olivat. Melkein historiallisesta Amerikasta olikin aika sulavaa siirtyä kokonaan kuvitteelliseen maailmaan nimeltä Maameri. Tähän olen joskus aiemminkin tutustunut kolmen Maameren tarinat-kirjan verran, jotka meiltä löytyvät hyllystä. Sarjassa on kuitenkin kuusi osaa, joten päätin aloittaa uudestaan alusta. Pöydillä notkuu iso kasa muitakin Le Guinin kirjoja odottamassa vuoroaan, joten säästellä ei tarvitse. Mukavaa.

Huomenna sen mä teen

Viikko on mennyt aika nopeasti. Samoin viikonloppu. Tänään oli tarkoitus ruveta lukemaan fysiikan tenttiin, joka on perjantaina. En vaan ole vielä saanut lukemista alkuun, ja kohta onkin nukkumaanmenoaika. No, ehkä tuossa viikolla ehtii vielä vähän vilkuilla niitä juttuja...siis suoraa liikettä, pyörimisliikettä, voimia, liikemääriä, energiaa, työtä ja sen sellaista. Jotain Newtonin lakeja oli kanssa. Ovatkohan ne jotenkin tärkeitä? Varmaankin.

Motivaationi tenttiin lukemiseen nousee lähinnä ärsytyksen minimoimisesta. Jos ei osaa laskea tenttitehtäviä, niin se ärsyttää. Ja jos ei osaa laskea niitä siksi, ettei ole vaivautunut painamaan mieleen jotain kirjainyhdistelmiä (kuten F=ma ja niitä muita), niin se vasta ärsyttääkin. Ja jos kokeelle varattu aika loppuu kesken, koska on laskenut kaiken aikaa väärin ja huomannut sen liian myöhään, niin sekin ärsyttää.

No, ehkä tuo ärsytys kuuluu asiaan. Ja jos vaikka perjantaina ärsyttääkin, niin se varmaan unohtuu aika nopeasti. Nimittäin sitten kun tentti on ohi, en enää opiskele tänä keväänä. Ainakaan vapaa-ajalla. Vapaa-ajastani tulee vapaata. Ihanaa.

Tuulahdus tulevasta

Viikonlopun reissu meni mukavasti ja koirakin oli kovasti elossa. Ei se taida vielä kuollakaan. Tulimme kotiin jo lauantai-iltana, koska sunnuntaiksi oli kaikenlaista puuhaa: Kulta meni frisbeegolfaamaan ja minä olin kotona opiskelemassa. Illalla tuli vielä tekstari vanhemmilta, että ovat varanneet mökin pääsiäiseksi ja sinne mahtuisi neljä henkilöä. Ei kai auta sitten muu kuin lähteä mukaan mökkeilemään ja laskettelemaan. Luvassa on minulle uusia kokemuksia: rinteeseen pitäisi todennäköisesti könytä useampana perättäisenä päivänä, ja mäen sijaintikin on hieman näitä lähikeskuksia kauempana. Myös pääsiäismatkustelu on minulle uppo-outoa, kun aiemmin olen reissannut pääsiäisenä enintään sukulaisten luo vierailulle. Tästä tulee varmaan mukavaa vaihtelua.

Tänään on hiipinyt tajuntaan aavistus kevään tulosta. Varmaan se johtuu näistä kahdesta sanasta, jotka ovat pyörineet tässä ympärillä. Siis pääsiäinen ja maaliskuu. Lisäksi vielä pakkanen on hävinnyt jonnekin ja ulkona on suojasää. Sieltä se kevät vaan tulee sitten jossain vaiheessa. Vaikka toivonkin, että talvi vielä jatkuu, niin ei niitä 20 asteen pakkasia tietystikään yhtään ikävä ole. Miellyttävin talviulkoilusää on ehkä 5-10 astetta pakkasta. Tai ehkä 5-15. Miten sen nyt ottaa. Näin kevättalvella yksi mukavista asioista on myös kevään tuoksu, jonka sitten jossain vaiheessa voi huomata ja ilahtua siitä.

Keväästä ja suojasäästä tuli jotenkin mieleen Tom Bombadilin talo Tarussa Sormusten Herrasta. Muistelin, että siellä laulettiin jotain keväästä. Tarkemmin katsoen ei sittenkään kovin paljoa, mutta pieni viittaus kuitenkin löytyi. Tämä on tilanteesta, jossa Frodo tapaa Kultamarjan, Joen tyttären. Hän sanoo: "Kaunis rouva Kultamarja! Nyt minä ymmärrän ilon, joka oli teidän lauluihinne kätketty.

Oi, lähteen vettä kirkkaampi! Oi, pajun virpi norja!
Oi, kaisla luona lammikon! Oi, Joen tytär sorja!
Oi, kevätsää ja kesäsää ja kevät jälkeen sen!
Oi, tuuli yllä putouksen ja nauru lehvien!"

Kevätsääkin voi saada jonkun niin iloiseksi, että alkaa laulattaa. Ehkä siis keväällä voi olla samanlainen vaikutus ihmisiin kuin Joen tyttärellä oli hobitteihin. Tai ehkä Joen tytär oli myös kevään tytär ja kesän tytär. Ken tietää. Tärkeintä on kuitenkin ilo, joka pulppuilee. Sellaista voi aiheuttaa vain jokin kaunis ja hyvä. Kuten "kaunis rouva Kultamarja, hopeanvihreässä verhossaan, kukkia vyöhikössään". Tai kevät.