Ihanuuksia

Viikonloppu aaaaahh. Saa nukkua ja saa olla kotona.

Synttärit menivät hyvin, paitsi että tuli vähän kiirettä ehtiä kotiin ennen vieraita. Tai kodin ovelle kyllä ehdin, mutta sisään ei pääse ilman avainta. Siinä sitten seikkailin hyvän tovin vara-avainta hakiessa. Mutta ei se mitään. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Pienin vieras oli kovin ihana, ja tuli hyvin juttuun meidän Ernesti-pupun kanssa. Ja pilatesrullasta hän erityisesti pitää. On hyvä, että se on monikäyttöinen. Toiseksi nuorin vieras muisti vuoden takaa pyytää sitä "linnaa, jossa on lunta". Lunta eli sokeria siinä oli paljon vieläkin.

Puolison antamasta paketista löytyi iso punainen tikkari, jossa lukee I love you. Romanttista ja ihanaa. Sitä voi katsella. Ja sain myös toisen paketin, joka jatkoi samaa teemaa kuulemma. Sitä voi kuunnella...

Sain myös vihreän rahapuun, punaisen destroyerin, punaisen painin, punaisen auton ja vihreän kynttilän. Tykkään kaikista. Ystävät ovat ihania ja joskus jättävät muistoja itsestään.

Frisbeegolfissa alkaa valaistunut vaihe, eli pikkuisia ledivaloja teipataan kiekkoihin. Koeteippasin äsken neljä valaistunutta frisbeetä. Teippiä ei varmaan tullut tarpeeksi, koska en halunnut sen menevän valon eteen. Niin se turhamaisuus hiipii urheiluunkin. Toivottavasti ne lamput kuitenkin pysyisivät paikallaan huomenna illalla "ledikisoissa".

Sydänpipareita

Tein vähän valmistaikina-pipareita tarjottavaksi synttärivieraille. Ne eivät siis ole joulupipareita vaan synttäripipareita. Hieman hämmentynyt olo tuli kyllä leivontaa aloitellessa. En ensin muistanut edes, että siihen tarvitaan kaulinta. Näin aikaisin syksyllä sitä ei ilmeisesti ole piparin leivontaan virittyneessä tilassa.

Meillä on nyt melkoisen siistiäkin. Miehen kanssa yhdessä toteutetut siivousoperaatiot ovat ihan mukavia. Siinä saa kummasti aika paljon aikaan. Muutamat siivotuista paikoista olivatkin olleet aikaansaamista vailla aika pitkään.

Huomenna meille ehkä tulee jotakuinkin yhdeksän vierasta. Isot pirskeet siis. Harmi, että kultani joutuu olemaan töissä, mutta sille ei voi nyt mitään. En usko, että hän siltikään jää ilman syötävää.

Luulen, että synttärien järjestäminen oli ihan hyvä idea. On mukava, kun ystäviä tulee käymään. Tasaluku olisi vasta ensi vuonna, mutta eihän sitä tiedä pystyykö sitä kriisityneessä 30 vuoden iässä mitään juhlia pitämään.

Lasten kaltaiset

Viikonloppu hujahti taas siinä. Tällä viikolla olen kyläillyt puolison kanssa sekä vanhempieni, isovanhempieni että appivanhempieni luona. Sukulointiosaston asiat ovat siis "hoidossa", pitkästä aikaa... Puolison kanssa tuli myös harrastettua ulkoliikuntaa yllin kyllin. Ensi viikonloppuna voisin ottaa vähän rauhallisemmin.

Katsoimme myös vanhempien kanssa Naapurini Totoron. Molemmat tykkäsivät. Isän mielestä tosin se "kissakohtaus" meni vähän överiksi, mutta äidin mielestä se oli juuri paras kohta. Mikähän minun mielestä on paras kohta Totorossa, vaikea sanoa. Parasta on se lasten touhuaminen, mutta sitä siinä riittää kyllä alusta loppuun saakka.


Ehkä otan ensi kerralla mukaan Kikin lähettipalvelun. Tulikärpästen hautaa ei. Se ei sovi äideille. Eikä meillä edes ole sitä. Onneksi.

Nälkä

Pohjois-Korea on täynnä nälkäisiä lapsia. Eikä sinne kuulemma ole helppoa saada apuakaan perille. Näillä taitaa tosin toimia. Hyvä niin...aluksi.

Kaukoidästä päin on muutenkin kuulunut nyt aika ikäviä lapsiin liittyviä uutisia (vaikka ainahan sieltä kuuluu). Osa videomateriaalista sellaista, mitä ei uskalla edes katsoa.

Eipä tässä muuta. Tuli vaan mieleen.

Dark

Pimeää. Syksy. Nuha. Hiljaista.

Tarviikohan muuta sanoa? Flunssa alkaa ilmeisesti mennä ohi, ja hyvä niin. Ainakaan olo ei ole ihan romu, vaikka tänään tuli oltua pitkähkö työpäivä sitä jälkeenjäänyttä raporttia vääntämässä. Puoliso menee nykyisin ennen kymmentä nukkumaan, joten hiljaista on. Tai siis näin tällä viikolla, kun hänellä on aamuvuoro. Viikonloppuna meinasimme kyläillä vanhempien luona. Siellä on kuulemma uusi sohva nähtävänä. Ja puolisolle on paikallinen frisbeegolf-rata.

Mietin, että montako ystävää kutsuisin syntymäpäiväkakulle, jonka puoliso on luvannut hankkia ensi keskiviikoksi. Ja montako ystävää pitää kutsua näin lyhyellä varoitusajalla, että enemmän kuin yksi ehtii tulemaan. Koska se yksi tuntee sitten olonsa oudoksi, jos hän on ainoa. Muutenhan se riittäisikin.

Väsyttää... ehkä kohta on aika seurata puolisoa unten maille.

Pöpö nro 2

Flunssa kurjalainen iski taas, juuri kun edellisestä taudista selvisin. Ei voine muuta, kuin kohta käpertyä peiton alle aikaisille yöunille. Menisipä se sillä ohi. Nyt ei millään kehtaisi eikä ehtisi olla taas pois töistä. Minä ihan oikeasti haluaisin tehdä sen oman osuuteni kuun lopussa jätettävään raporttiin.

Ja toivottavasti en tartuta tätä puolisoon, hän kun juuri aloitti uuden työn namujen pakkaajana. Siellä ei varmaan suvaita pienenpieniäkään pöpöjä.

Rentoa meininkiä

Viikonloppu on alkanut. Ihanaa. Viime kerralla se alkoi niissä merkeissä, että olo oli aika huono ja piti sairastaa kotona. Nyt tuntuu, että olen pitkästä aikaa (no lyhyehköstä mutta pitkähköltä tuntuvasta aikaa) taas kunnossa. Se on mukavaa. Ja uskalsin lähteä tänään ulkoilemaan frisbeeradalle kavereiden kanssa. Pitkästä aikaa. Sekin oli mukavaa.

Tänä viikonloppuna voisi ehkä käydä toisenkin kerran heittelemässä. Voisi pestä viimeiset ikkunat ja käydä naisten illassa. Voisi nukkua hyvin.

Yhden huoneen ikkunat kerrallaan -taktiikka on toiminut minulla aika hyvin tänä syksynä. Ikkunanpesu on itseasiassa ihan mukavaa, jos sitä ei tee liian suurta määrää kerrallaan. Ja jos ei tähtää pakonomaiseen "jokainen jälki pois"-tavoitteeseen. Meillä se ei kyllä onnistuisikaan. Pääasia on, että lopputulos on puhtaampi kuin alkutilanne. Ja onhan se aina.

Kohta meillä ei taida olla enää lehtiä puissa. Vaahterakin on lopulta alkanut värjäytymään, vaikka se oli kyllä hidas siinä. Muista puista on suurin osa lehdistä jo hävinnyt. Mutta mikäs siinä. Nätimpi tuo vaahtera on lehtien kanssa. Syksyn maisemia on muuten mukava katsella pestyjen lasien läpi.