Armossa tarpeeksi?

Sillä hetkellä kun lakkaamme olemasta syntisiä, niin lakkaamme olemasta myöskin kristittyjä. Mielenkiintoinen ajatus, jonka kuulin tänään mp3-soittimestani. Sen sanoi se sama kaveri, joka kertoi syksyllä kymmenestä käskystä. Tässähän olivat minun jälkitunnelmani niistä. Nyt (jo) kerkesin kuunnella toisenkinlaisen puheen, joka tuli silloin tallennettua soittimelle. Juuri ja juuri maltoin lojua sohvalla sen 20 minuuttia, minkä se kesti. Tai ehkä olisin jaksanut tällä kertaa pidempäänkin, tätä henkilöä on mukava kuunnella. Sitä paitsi tuo kyseinen aihe heikkoudesta on aika kiehtova. Haluaisin ymmärtää sen. Jumalalla ei ilmeisesti ole tapana pitää ihmisten heikkoutta kovin pahana asiana. Vai ymmärsinköhän minä nyt väärin...? Se puhekin loppui näin, ihan kuin puhujakin olisi ollut vielä ihan aavistuksen epävarma tästä: Kristityn elämään kuuluu nöyryys, siihen kuuluu ehkä heikkous, siihen kuuluu se lämpö, ilo ja rakkaus, joka tulee siitä tietoisuudesta, että silloin kun me olemme heikkoja, Jumalan voima voi vaikuttaa meissä.

Tuhatta ja sataa

Blogissa on ollut tuhat kävijää. Puoliso halusi selkeästi olla tuhannes. Ainakin hän ampaisi blogivierailulle heti kun sanoin, että nyt on 999 käyntiä täynnä. Aika suuri osahan noista muistakin käynneistä taitaa olla hänen tekosiaan.

Viikko meni taas ihan ennätysnopeasti. Kohta on kesä. Jos nämä lumisateet loppuisivat, niin ehkä kohta pääsisi jo arempikin pyöräilemään. Sitten pitäisi vielä löytää joku lyömätön pipo tai hattu tai muu viritelmä korvajäätymistä estämään, niin voisi pyöräillä aamuisinkin töihin. Ja kuntokin ehkä paranisi.

Lion of Judah

Kaivoin huuliharpun esiin. Se ostettiin minulle pari vuotta sitten opettelukapineeksi, mutta hautautui alkuinnostuksen jälkeen pöytälaatikkoon. Ehkä olisi aika yrittää uudelleen. Silloin opettelin muutamaa helppoa laulua, ja niistä oli tabulatuuripaperit edelleen tallella laatikon pohjalla.

Soittamisen tavoitetta ei saa asettaa liian korkeaksi, koska muuten harppu joutuu takaisin laatikkoon. Ehkä sopiva tulostoive voisi olla, että saisi opeteltua oikein hyvin 2-5 laulunpätkää, jotka pystyisi sitten soittamaan ilman paperia suunnilleen sujuvasti pienen tauonkin jälkeen.

Valitsin jo ensimmäisen, se on yksi niistä vanhoista, joihin oli paperi valmiina. Se on El Shaddain kertosäe. Pätkä on helppo, ja tykkään tästä laulusta aika paljon.

Pohjoisesta etelään

Afrikan maissa kuohuu. Lähetyslapsi Löytyn ajatukset sopivat tähänkin päivään kuin nenä naamaan. Minulla ne ovat soineet päässä sen jälkeen kun niitä tuli kuultua ensin autossa tässä päivänä muutamana. Sanat ovat ilman säveltäkin ihan hyvät, mutta kyllä teidän oikeasti pitäisi kuulla tämäkin Jaakon omalla karkealla äänellä. Tätä menoa olen kohta lainannut tähän blogiin melkein kaikki hänen (hyvät) biisinsä, mutta vielä ehtii:

Emme ymmärtäneet silloin mitä teimme,
kun laivat lähetimme merta kyntämään.
Laivalasteittain jäävuoria me veimme
ylpeinä täältä pohjoisesta etelään.


Jäiset vuoret siellä suli kyyneliksi.
Nuo kyynelhelmet myimme hintaan hirveään.
Ja sen itkun yhä kuulen, kysyn miksi,
lähdimme kerran pohjoisesta etelään.

Kirjoitimme historiaa voittajien.
Iskimme tulen tuohon maahan syttyvään.
Hautamuistomerkein koko pitkän tien
me viitoitimme pohjoisesta etelään.


Joku sanoo, että voitto saatiin kotiin, 
nyt tulkoon köyhät siellä toimeen keskenään.
Joku sanoo, emme puutu toisten sotiin.
Selkänsä kääntää pohjoisesta etelään.


Tuli palaa, ja se polttaa maailmaamme
ja liekit sulkee kaiken samaan ympyrään.
Piiri pienenee ja pelätä vain saamme
yhdessä kaikki pohjoisesta etelään.


Nyt sen käsitän, me oomme yksi perhe
ja kaikki kärsimme kun jossain kärsitään.
Aika korjata on vuosisatain erheet.
Tehkäämme silta pohjoisesta etelään.


Aika kohdata on viimein siskot veljet,
ei enää pelkät anteekspyynnöt riitäkään.
Avatkaamme vankiloiden kahleet teljet,
lyökäämme kättä pohjoisesta etelään.


Aika takoa on auroiksi jo miekat
ja murtaa lopultakin valta kylmän jään.
Kasvakoon nyt viljaa aavikoiden hiekat
ja olkoon rauha pohjoisesta etelään.

Siinä sitä tuli. Aika kovaa puhetta. Nämä ihmiset muuten eivät ainakaan ole kääntäneet selkäänsä Afrikalle, kun rakentavat sinne tälläkin viikolla sairaalaa omalla loma-ajallaan. Mitäs me tekisimme? Annetaan SPR:lle 50 senttiä? Siitäkin on hyvä aloittaa...

Minulla on itseasiassa aika paljon ystäviä, jotka ovat olleet mukana jossain vastaavassa auttamistyössä jossain päin maailmaa. Yksi haluaisi lähteä katastrofialueelle antamaan välitöntä apua, toiset ovat välittämässä Raamattua ja muuta luettavaa ihmisille heidän äidinkielellään. Jotkut ovat rakentaneet kirkkoja, toiset sairaalaa. Eräät ovat kehitysyhteistyössä auttamassa köyhistä köyhimpiä lapsia. Jotkut ovat olleet leireillä pelaamassa ja sylissä pitämässä kaikista yksinäisimpiä lapsia. Mitäs minä voisin tehdä? Ehkäpä annan vielä toiset 50 senttiä SPR:lle.

Sankareita ja supertähtiä

Onneksi tosiaan tuli viikonloppu. Minulla ei ollut ihan paras viikko, vaikka ei se nyt huonoinkaan ollut. Tänään kello 16 jälkeen alkoivat työtkin sujua oikein uppoutuneeseen tahtiin. Ihan mukavaa päättää viikko aikaansaamisen tunteeseen.

Puolen päivän aikaan piti hakea puoliso pois töistä, oli niin kipeä ettei meinannut pystyssä pysyä. Jokin kiertokuumetauti näyttäisi olevan. Sitä on nyt liikkeellä. Perjantai-illan viettoamme tauti ei tosin haitannut, se toteutui ihan suunnitelmien mukaan. Meillä on viime aikoina ollut tapana rentoutua perjantaisin American Idolin parissa. Yllätys yllätys, minäkin katson sitä oikein mielellään. Siitäkin huolimatta, että ohjelma tulee alkuasukkaiden kielellä, enkä ymmärrä ihan kaikkea. Väsyneeseen perjantaihin parituntinen sessio laulukilpailuhuumaa sopii kyllä erittäin hyvin.

Siellä on nyt finaalivaihe menossa ja 11 nuorta tähteä jäljellä. Kaikki olivat muuten vähintään kaksi vuotta nuorempia kuin minä, ah ja voi. Tällä viikolla laulettiin syntymävuoden lauluja. Katson tätä kyllä sata kertaa mieluummin kuin vaikka jotain euroviisuja. Finalistit ovat kaikki todella lahjakkaita ja esitykset ovat erilaisia, paljonkaan tylsiä latteuksia ei siis tule. Kaikki ovat täysillä mukana ja yrittävät erottua joukosta ja pystyä koko ajan vain häikäisevämpiin suorituksiin. Ja ovat niin söpöjä. Seksikkäimmät ovat Casey ja Haley, mutta kuka on paras?

Viime aikoina on myös katsottu vanhaa japanilaista animesarjaa nimeltä Future Boy Conan. Tekstitykset ovat englanniksi, mutta kielitaitoni riittää juuri ja juuri (vaikka japania väännetäänkin siinä välillä aika nopeasti eikä ihan aina ehdi lukea tekstejä). Se on aika helppoa kieltä onneksi, ohjelma varmaan luokiteltaisiin lastenohjelmaksi. Mutta itse tykkään kyllä myös aika paljon. Elämänmyönteistä ja ihanaa. Conan elää ydintuhon (tms) jälkeisellä maapallolla. Luonto on taas palautunut nätiksi ja Conan isoisänsä kanssa ei ollutkaan viimeinen eloonjäänyt. Päähenkilön hengen puolesta ei tarvitse pelätä. Hän pystyy riippumaan varpailla hydrokopterin siivestä ja uimaan kädet ja jalat sidottuina. Sankariainesta.

Kevättöitä

Aika se vain kiitää nopeasti. Parin viikon päästä on jo huhtikuu. Muistutella pitää itselle, ettei pääse ihan niin pahasti yllättämään.

Töissä on vähän kiire jo alkanut helpottaa. Tai en tiedä olisiko se oikeasti helpottanut, mutta ainakin itse aloin jo löysäämään. Tällä viikolla on tullut tehtyä lyhyempiä työpäiviä. Ei siellä vaan jaksa olla. Vähän on ollut motivaatiokin hukassa. Mutta töistä on ollut mukava kävellä kotiin auringonpaisteessa.

Ja selvisi taas, miten taukoliikunta tosiaan kannattaa. Yhden ylipitkän ja ylitehokkaan maanantaityöpäivän jälkeen viime viikolla onnistuin saamaan hartiat niin kovasti kipeiksi, ettei ole ollutkaan. Siitä se työmotivaatiokin taisi mennä. Ja maanantaiylityöt eivät muutenkaan todistetusti sovi minulle, loppuviikon sitten väsyttää. Torstaina tai perjantaina se pitkä päivä pitää tehdä. Ja sitten toipua viikonloppuna.

Viikonloput ovat kyllä olleet mukavia ja rentouttavia viime aikoina. Onneksi seuraava koittaa taas parin päivän päästä.

Tuhat vuotta

Tiikerisusi rohkea ja hänen hento naisensa

menivät kauan sitten naimisiin.

Salama heidät yhteen löi, sen jälkeen pitkään säkenöi.

Näin tarinoissa ennen kerrottiin.

Tiikerisusi

ja lintumainen nainen kulkevat yössä

silmissä ilo

ja rakkauden miekka turvana vyössä.

On tuhat vuotta heille pelkkää hyttysparven hyrinää.

Tiikerisusi näki sen, mikä jäi taakse muurien

ja hänen puolisonsa lentää voi.

Katsoivat eteen taaksepäin, mitaten aikaa sylikkäin

ja sinfoniat avaruuden soi.

Ei heiltä matka kesken jää, vaikka on kuinka pimeää

ja tuuli polut umpeen tuiskuttaa.

Nuo kaksi maassa murheiden, toisiinsa vielä nojaten

jaksavat jatkaa tätä tarinaa.

Tiikerisusi ja lintumainen nainen kulkevat yössä

silmissä ilo, ja rakkauden miekka turvana vyössä.

On tuhat vuotta heille pelkkää hyttysparven hyrinää.

Siinä taas pieni ote romantiikan mestarilta Jaakko Löytyltä. Puolisokin tykkää tästä. Harmi, että musiikkia ei saa kuulumaan tähän.

Vauva juoksee

Meillä kävi vauva kylässä. Tai pikkuinen tyttö, riippuu varmaankin keneltä kysytään. Asiaankuuluvan alku-ujostelun jälkeen leikittiin nalleilla, pilatesrullalla ja footbagilla ja syötiin pullaa. Suurimman suosion sai footbagin perässä juokseminen. Meillä on hyvä juoksemiseen sopiva käytävä. Minä en tosin viitsinyt juosta, kun siinä olisi voinut hengästyä. Sain pukea lapselle hatun ja lapaset ja haalarin. Kenkiä ei. Ne on vaikeammat.

Auringonylistystä

Ihanaa, kun kevät on tullut. Tai ainakin kevättalvi. Kävelin aamulla töihin auringonpaisteessa ja tuulitakissa. Oli mukavan helppo liikkua kevyemmissä vaatteissa ja raikkaassa ilmassa. Takki piti ottaa pois kesken matkan.

Työhuoneessa joutuu tosin pitämään pimennysverhon kiinni iltapäivisin, kun aurinko häikäisee suoraan kohti. Kirkastaa silmää, niinsanotusti. Mutta neljältä töistä lähtiessä suloinen aurinko ei ollut vielä mennyt läheskään mailleen.