Lakia mietiskelemässä

Minun viikonloppuni kului 10 käskyä-seminaarissa tässä lähistöllä olevassa seurakunnassa. Se ei ole minun kotiseurakuntani (jossa käyn useimmiten) vaan toinen, sanoisinko kyläilyseurakunta. Pidän siitä. Menin perjantaina seminaarin aloitussessioon ja olin siitä sitten innostunut. Joskus opiskeluaikoina tulin siihen tulokseen, että jos saa ilmaiseksi hyvää opetusta, niin se kannattaa ottaa vastaan. Se tuntui pätevän tähänkin oikein hyvin. Puhujaa oli mainostettu kovasti, mutta ei turhaan. Menin siis lauantaiksikin ja sen jälkeen oli pakko mennä sunnuntain loppusessioonkin, koska olisi ollut ärsyttävää lopettaa puolivälissä ja jäädä kokonaan paitsi toisen taulun käskyistä. Välillä toki väsytti, mutta tyytyväinen olo jäi. Lakia ja armoa ja vanhaa ja uutta testamenttia ja historiaa ja juutalaisten ja Lutherin ajatuksia sekä keskustelua tuli aika mukavana annoksena. Lisäksi koko jutun teki erityisen mukavaksi se, kun minulla oli koko ajan joku ystävä istumassa vieressä ja estämässä orpolapsiolon hieman vieraammassa paikassa. Puoliso oli mukana alussa ja lopussa ja kaksi muuta ystävää keskellä. Ja pastorilta sain halauksen.

No mistä siellä sitten puhuttiin? Puhuja oli teologian tohtori ja huomattavan perehtynyt aiheeseen: siis ylipäänsä Vanhan testamentin lakeihin, mutta myös sen aikaiseen historiaan ja kulttuuriin Lähi-Idässä ja lisäksi tietysti koko Raamattuun (mikä on tärkeää jos aihetta haluaa pohtia myös nykykristityn näkökulmasta). No tuokaan ei tietysti olisi riittänyt pitkälle, mutta puhuja puhui myös mielenkiintoisesti ja piti minut kiinnostuneena sekä hereillä. Aluksi puhuttiin siitä, että miksi kymmentä käskyä pitäisi ylipäänsäkään miettiä nykyaikana. Tiesittekö, että 10 käskyn laki on ainut lakikokoelma kyseiseltä ajalta, joka kuulostaa jokseenkin asialliselta vielä nykyäänkin. Siinä ei kuvata rangaistuksia lakien rikkomuksista, joten kenenkään jalka tai käsi tai kaula ei mene poikki tämän lain perusteella. Ainakaan vankilaan ei siis joudu, vaikka sen ottaisi elämänohjeekseen ihan nykysuomessakin. Mutta viikonlopun aikana tuli kyllä melko selväksi sekin, että jos käskyjen merkityksiä pohtii yhtään syvällisemmin, niin monestakaan en kyllä pääse kunnialla läpi. Ja onneksi ei tarvitsekaan, koska meidän uskonnossamme turvaudutaan Jeesuksen tarjoamaan anteeksiantoon ja pelastukseen. Siitä iloisena olisi kyllä kiva ja hyvä oppia elämään niin, että voisi useammin huolehtia toisista kuin rikkoa heitä vastaan tai Jumalaakaan vastaan. Ehkä jopa kymmenestä käskystäkin voi olla jonkinlaista hyötyä tässä. Tiesittekö, että Lutherilla oli tapana mietiskellä kymmentä käskyä neliosaisella menetelmällä, johon kuului käskyn sisällön tai ajatuksen oppiminen, kiittäminen käskystä, synnin tunnustaminen jos on rikkonut käskyä, ja rukoileminen, ettei enää tulisi tehtyä niin. No, innostuneimmat voivat kokeilla samaa. Mutta kaikessa ei ehkä kannata seurata Lutherin jalanjälkiä ja ei ainakaan syntien tunnustamisessa kuutta tuntia päivittäin. Tällainen nykypakana selviää aina vähemmälläkin.