keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Naksaus tajunnassa

Loppusyksy on virallisesti alkanut, kun kelloakin käännettiin. Ja tuli marraskuu. Kummasti mielikin kääntyi siinä samalla myöhäissyksyiseen tunnelmaan. Illat ovat pimeitä, mutta se ei sinänsä tunnu ahdistavalta. Pimeä tuntuu enemmänkin kodikkaalta tai romanttiselta, tai miten sitä nyt kuvailisi. Lumi toisi tietysti miellyttävää hohtoa hämärään, mutta pärjätään tässä vielä jonkin aikaa ilmankin. Eiköhän sitäkin vielä jossain vaiheessa tule taivaalta.

Marraskuisessa jaksamisessa auttavat kyllä minun verraten löysät aikataulutkin. Minulla on tällä erää säännöllisesti vain yksi liikuntajuttu ja yksi toinen juttu viikoittain. Joka ilta ei siis tarvitse olla juoksemassa minnekään, jos ei jaksa. Aamutkin voi tarvittaessa jättää pitkiksi. Aamuisin on ehtinyt vielä tulla valoisaa ennen kuin pääsen lähtemään kotoa. Sekin auttaa. Liikuntaa olisi kyllä hyvä harrastaa enemmänkin. Eilen sain sentään aikaiseksi käydä kävelylenkillä, mutta muuten liikuskeleminen on ollut aika hiljaista. Pitäisi keksiä jotain. Olisiko tänä vuonna jo aika kokeilla hiihtämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti