Tie kuin joki

Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä sen alkavan näin.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan,
jaloin innokkain vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa, johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.

Siinä tuli lisää runoa kaapattuna Tarusta sormusten herrasta. Sopii syksyyn ja elämään ja kaikkeen. Runo maistuu ehkä parhaimmalta tarjoiltuna lisälainauksen kera liittyen sen runoilijaan, Bilbo Reppuliin:  
Hän sanoi usein, että on olemassa vain yksi tie; että se on kuin suuri joki, se saa alkunsa jokaiselta kynnykseltä ja jokainen polku on sen sivuhaara. "On kamalan vaarallista kävellä ulos ovestaan", hän sanoi. "Astut tielle ja jollet pidä jalkojasi kurissa, tie voi pyyhkäistä sinut kuka tietää minne. Käsitätkö, että tämä sama tie vie Synkmetsän läpi ja jos annat sen viedä, se voi viedä sinut Yksinäiselle Vuorelle tai pitemmällekin, ja vielä pahempiin paikkoihin?"

Tauko illalla

Syksyisenä lauantai-iltana tulevat Tolkien-runot helposti mieleen. Esimerkiksi tämä:
Satakoon ja tuulkoon vain,
tie jatkukoon virstoittain,
minä loikomaan alle puun,
jään pilvien tarkkailuun.

Pilviä on kyllä vaikea tarkkailla näin illalla, kun ulkona on niin pimeää. Mutta voihan sitä sen sijaan miettiä "elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea". Ja niin olen tehnytkin.

Istutaan kotona

Meille tulee oikea sohva. Se on tummanruskea ja siinä voi istua ja nukkua. Siinä oli mukava istua jopa minun mielestäni, eikä sen ulkomuotokaan ollut yhtään hassumpi. Pakkohan se oli siis haluta omaksi. Sohva tulee meille joskus kuukauden sisällä. Se on mukavaa.

Minä pidän tästä uudesta asunnosta aika paljon. Tässä on jotain sellaista kodikasta, jota on vaikea selittää. Ehkä se johtuu keittiöstä, joka on iso ja jotenkin keskeisempi kuin vanhassa asunnossa. Keittiössä voi oleskella. Se on kodikasta.

Kotiin on aina mukava tulla. Viime työmatkalta palatessa oli kuitenkin ihan erityinen luksusvastaanotto odottamassa, kun parempi puoliskoni oli siivonnut ja lisäksi vielä leiponutkin kotona. Jälkimmäistä ei kyllä ihan usein tapahdu meidän kummankaan osalta. Mutta tuoksu oli miellyttävä. Ja kodikas.

Valitelma

Hullunmylly jatkuu töissä. Olin koko viime viikon niin väsynyt, ettei työnteosta meinannut tulla mitään. Tässä kuussa on aika paljon työmatkoja, yksi joka viikolla. Vielä kaksi olisi jäljellä. Toivottavasti sitten lokakuussa rauhoitellaan. Tai ehkä se syysflunssa iskee jossain vaiheessa minuunkin (kunnolla), niin saan pakollisen lepotauon. Mieluummin pari kolme päivää kunnon kuumetta kuin monta puolikuntoista viikkoa, kiitos. No, aina saa toivoa.

Hieman edelliseen liittyen, tuparit eivät ole ihan vielä. Kai ne voi pitää pari kuukautta muuton jälkeenkin. Jos minulla on viikon päästä vapaa viikonloppu, niin ehkä saan loput laatikot purettua taikka tungettua vaatehuoneeseen. Ja olisi kiva saada hankittua tänne jotakin lisätäytettä jo pian, kuten sen sohvan, työpöydän tai pari mattoa. Jos olisi aikaa.

Jossain vaiheessa oli tullut syksy. Aika kostea sellainen. Tai ehkä olen ollut sisällä aina kun aurinko on paistanut. Keltaiset lehdet ovat kuitenkin ihan kivan näköisiä. Ja sauna on ruvennut kutsumaan minua enemmän. Siellä voi parannella mieltä ja ruumista. Lämmittelemään siis heti kohta taas.

Kirkkaus! Ja puhtaus!

Enpä tiedä, onko se uusi levy nyt ihan niin uskomaton, kuin torstaina tuntui. Oikein hyvä se kyllä on, eikä hyviä levyjä ole koskaan liikaa. Nyt olen kuunnellut sen kokonaan. Parhaat on alussa. No on lopussakin pari hyvää.

Tänään sain operaatio ikkunanpesun hyvään alkuun. Makkarin ikkunat ovat puhtaat ja lisäksi olkkarin ja keittiön ulkolasitkin. Kohta voisin jatkaa vielä vähän. Pikkuhuone on edelleen täynnä laatikoita, joten en taida jaksaa raivata sinne tilaa.

Matkaväsymystä on vieläkin havaittavissa, mutta on mukava kun on viikonloppu. Ja aika ohjelmaton sellainen. Saa nukkua aina kun haluaa.

Istumista ja kävelyä

Matkasta piti kertoa jotakin. Viime viikon työmatkan kohde oli aika iso EU-hankkeen kokous Puolassa. Tämä oli jokseenkin uutta minulle. Kokoukset olivat enemmänkin palaverimaisia kuin esitelmämäisiä. Sain toki pitää oman esitelmäni yhdessä palaverissa, ja se meni ihan hyvin. Tarvitsee mainita, että en jännittänyt esitelmöintiä oikein yhtään, vaikka kyseessä oli ihan ensimmäinen esitelmäni ulkomailla. Eipä sitä kyllä olisi tarvinutkaan jännittää, kun paikallakaan ei ollut kuin yhdeksän henkilöä. Lisäksi jännityksenvastainen taktiikkani tuntui toimivan ihan hyvin. En pohtinut etukäteen kenenkään kanssa, miten esitelmä menee. Annoin vaan "kaikkien" olla siinä uskossa, etten edes mieti sitä yhtään, niinkuin ainakin rutinoitunut esitelmöitsijä. Enkä paljon miettinytkään. Tiesin osaavani kertoa asiani, koska pomo oli pakottanut minut puhumaan harjoitusmielessä samat jutut englanniksi viime keväänä yhdessä suomalaisten palaverissa. Joskus se pomo on ihan fiksu. Ja tuntuu mukavalta, kun huomaan miten pehmeän laskun olen saanut näihin ulkomaan työmatkoihin (aiemmin pelkäsin niitä kovasti). Viime vuonna sain esitellä pelkkiä postereita, kun pelkästään konferensseihin osallistumisessa ja matkoissa oli ihan tarpeeksi uutta jännitettävää. Ja nyt kun jouduin puhumaan, niin olinkin ihan valmis siihen. Seuraavalla kerralla on tietysti sitten enemmän yleisöä. Mutta tätä menoa selviän siitäkin ihan helposti.

Keskiviikko-iltapäivällä päästiin kokouksista eroon ja matkailemaan Varsovaan. Kaupungilla sai kävellä vapaasti viitisen tuntia, ja tepastelin pienen suomalaisryhmän mukana. Mukavia ihmisiä, joista kaksi oli minulle ihan uusia tuttavuuksia. Onhan se hyvä, jos ulkomaan työmatkoilla tutustuu edes uusiin suomalaisiin. Illalla oli illallinen jossain meluisassa paikassa. Tarjoilu ei oikein pelannut, kun perunatkaan eivät ikinä tulleet minun luo asti. Tuon ravintolan sijaan kokouspaikan ruokia voi kyllä kehua. Siellä oli itsepalvelu, ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Puolalaiset osaavat kyllä ainakin liharuokia tehdä.

Toisenlainen tuliainen

Matka meni oikein hyvin ja pääsin tänään kotiin. Nyt minua vain syyhyttää kiireimmin kertoa, mitä oli kotona odottamassa. Kulta oli ostanut uuden cd-levyn, ja se on mahtava. En oikeastaan ole edes kuunnellut sitä vielä kokonaan, mutta jo kolme ensimmäistä kipaletta löivät läpi ihan koko levyn puolesta. Us-ko-ma-ton-ta, sanon vaan. Tuollaista olen juuri kaivannutkin.

Levy on Chariotsin Ikuinen Jumala. Se on ylistystä. Ja ne tyypit osaavat ihan soittaa ja laulaa. Asennettakin löytyy. Sisäkanteen on lainattu Psalmi 103:2: Ylistä Herraa, minun sieluni. Älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Todella vaikea kyllä unohtaa, kun noita kuuntelee.

Tänä iltana on niin hyvä mieli kuin voi vain olla, eikä vähiten kotiinpaluun ja levy-yllärin takia. Kuuntelen vielä vähän musiikkia ja sitten menen nukkumaan. Neljännessä kappaleessa on muuten kivoja sanoja, ja sopii unilauluunkin (edit: googlettajia hämätäkseni poistin ne kuitenkin tästä).

Kotona

Koti alkaa näyttää taas viihtyisämmältä. Vain työhuone on enää enemmän varaston kuin asuinhuoneen näköinen. Siellä on vielä jonkin verran purkamattomia ja purettuja laatikoita, mutta suurin osa tavaroista on kyllä jo löytänyt paikkansa. Ja muut huoneet sain siivottua tänään. Kaksi mattoa on lattialla. Nyt on paljon miellyttävämpää.

Aamuyöllä pitäisi lähteä lentelemään Puolaan työkokoukseen. Palelee jo pelkkä ajatuskin. Mieluummin jäisin turvallisesti oleskelemaan uuteen kotiin, mutta eiköhän tuosta reissustakin ihan hyvin selvitä. Vain kolme ja puoli yötä täytyy olla pois kotoa.

Kotiin palattua seuraava projekti on varmaankin ikkunoiden pesu. Haluaisin saada ne puhtaiksi ennen pitkän pitkää talvea. Onneksi kotityömotivaatiota löytyy näin muuton yhteydessä ihan eri tavalla kuin yleensä.