Uuteen aikaan

Saunassa on käyty ja olo on mukava. Luetaan kirjoja ja katsotaan elokuvaa. Kuunnellaan pauketta ulkoa ja nähdään sivusilmällä välähtelyjä ikkunasta. Mietitään, jaksaisiko puolen yön aikoihin käydä ulkoilemassa, vai olisiko sittenkin mukavampi vain pysyä oman kodin suojissa. Ilmassa on juhlan tunnelmaa, mutta on miellyttävää kun siihen ei itse tarvitse osallistua tätä kummemmin. Mieli on sen vuoksi hyvä ja rauhallinen. Onnellista Uutta Vuotta kaikille.

Takaisin

Loma on nyt loppu. Onneksi viikonloppu on tulossa, ja ensi viikolla taidan tyytyä kolmepäiväiseen työviikkoon. Ei ole ainakaan liian helppoa tämä työtuolille palaaminen, mutta ehkä pehmeä lasku yksi- ja kolmipäiväisillä työviikoilla helpottaa sitä. Ja tammikuun tavoitteeksi otan tuolin vaihdon, nykyisessä ei ole hyvä istua.

Jouluna olimme pari päivää minun vanhempieni luona. Siellä oli tosin ihan mukavaa, mutta ehkä kotiinpaluu joulupäivän iltana oli sittenkin se joulun paras hetki. Sen jälkeen olen lomaillut syömisen, nukkumisen ja lukemisen merkeissä aina eiliseen asti. Lomalukemisena minulla on ollut "seikkailusatu kaikenikäisille" eli David Eddingsin Belgarionin taru. Se on ollut sopivan kevyttä ja mukavaa ja tarpeeksi koukuttavaa jouluksi. Pari kyläilyä ja kaupunkikierros tuli kyllä myös tehtyä sohvalla lukemisen lisäksi.

Adeste fideles

Nyt riemuiten tänne kiiruhusti tulkaa,
Beetlehemihin rientäkää!
Lapsonen pieni taivahast on tullut!
Oi häntä rukoilkaamme, oi häntä rukoilkaamme,
hän ompi meidän korkea kuningas!


Nyt kunnian kuningas, hallitsija suuri
seimessä lepäävi halvassa.
Hän totisesti Jumalan on poika!
Oi häntä rukoilkaamme, oi häntä rukoilkaamme,
hän ompi meidän korkea kuningas!


Jo enkelein kuoro sulosävelellä
riemun sanomaa näin ilmoittaa:
Kunnia olkoon, olkoon Jumalalle
ja maassa rauha, ja maassa rauha
ja ihmisillä hyvä tahto myös.


Nyt sulle, oi Jeesus, äskensyntyneelle,
kunnia, ylistys soikohon!
Ikuisen Isän sana lihaks tullut!
Me sua rukoilemme, me sua rukoilemme,
sä olet meidän korkea kuningas!
(Suom. P.J. Hannikainen)

Tämä laulu kolahti erityisemmin jo viime jouluna, mutta koska tätä blogia ei ollut silloin vielä olemassa, niin lainaan laulun suomennosta vasta nyt. Sen sanoma on kyllä ajankohtainen tänäänkin. Joululaulukirjani mukaan John Francis Wade on tehnyt tämän laulun alkuperäisen latinankielisen version 200 vuotta ennen minun syntymääni.

Kun Joulu on

Iltahämärän hetki on talvipäivän parasta aikaa. Se tapahtuu näin keskitalvella joskus kolmen ja neljän välillä. Silloin kannattaa rauhoittua hetkeksi, katsella ikkunasta ulos ja nauttia hämärtyvästä talvisesta maisemasta. Pari kynttilää ikkunalla tekevät näkymästä vielä ihanamman.

Kummasti tässä joulunaluspäivinä riittää pientä puuhailtavaa, joten pitemmät sepustukset jäävät nyt naputtamatta. Voisihan tähän kuitenkin vielä lainata otsikon mukaista laulua:

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.

On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on. 

Pirpana toivoo, että kaikilla olisi rauhallinen ja riemullinen ja mukava Joulu.

Tuuvinkia

Perunalaatikot on nyt tehty tälle vuodelle. Poikkeuksellisesti yritykset jäivät tällä kertaa yhteen, mutta tein kaksi (puolikasta) annosta samalla kertaa suunnilleen näiden ohjeiden mukaan. Biojätteeseen ne eivät ainakaan vielä joutuneet, joten mielestäni homma kyllä onnistui. Ovatko ne sitten imellettyjä perunalaatikoita, saa varmaan puoliso kertoa sitten kun niitä paistetaan ja maistetaan. Luultavasti tuomio on, että ei imeltynyt, ainakaan tarpeeksi. Mutta se ei niinkään haittaa, koska minä tein nämä lähinnä vain tekemisen ilosta, ja anoppi on jo tehnyt meille yhden oikean imelletyn laatikon. Jos joskus opin tekemään imellettyä perunalaatikkoa, niin vakiintunut jouluperinteeni (yrittää tehdä sitä joka vuosi onnistumatta kuitenkaan) joutuu kokemaan pienen muodonmuutoksen.

Kaikki heitä

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa.

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel´ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.

Siinä lainattu joululaulu tälle päivälle. Vesialan henkilönä minun pitäisi varmaan tietää, mitä tarkoittaa järven päilyminen. Saunapohdinnan tuloksena luulisin päilyvän vedenpinnan olevan sellainen, mistä voi nähdä oman kuvansa. Joten kauniita kesäpäiviä tässäkin varmaan haikaillaan.

Minulla on vielä kaksi päivää töitä, ennen kuin voin heittää arkihuolet. Pieni hengähdystauko arjesta onkin tarpeen. Joululomaa on suunnitelman mukaan viikko ja päivä. Ja sen jälkeen voisin toivoa, että osaisin tulevana vuonna murehtia vähemmän arkihuolista.

Traktori ja pipareita

Eilen oli meidän pienen pyörivän piirin pikkujoulut meillä. Piiri on sellainen keskustelu-, oleskelu-, raamattu- ja rukouspiirin sekoitus. Se on pieni (viisi henkilöä mukaanlukien minä ja puoliso) ja se pyörii suunnilleen viikoittain. Pikkujouluissa meitä tosin oli mukavasti jopa seitsemän, koska kaksi piiriläistä oli tuonut puolison tai tulevan puolison mukaan. Pari vieraista sanoi saapuneensa meille traktorilla. Tässä vaiheessa alkoi harmittaa, kun meidän ikkunoista ei enää näy vieraiden käyttämälle parkkipaikalle. Uskottava se kuitenkin oli. Pelasimme lautapelejä ja söimme kaikenlaista hyvää. Ilta kului äkkiä.

Siinä vaiheessa kun oli pelattu kaksi Take it easyä, yksi Menolippu ja kaksi Pandemiaa, niin olin kyllä rättiväsynyt. Tarkemmin ajateltua en kuitenkaan kaatunut sänkyyn vaan aloin tekemään piparitaikinaa, kun tuli mieleen että lauantai olisi ainut hyvä päivä leipoa ne piparit. Ja niin se olikin. Päivällä oli ihana auringonpaiste ja kävin pitkästä aikaa ulkona muuten vaan-kävelyllä. Siitä tuli oikein hyvä leipomismieli. Ja pipareita pitäisi riittää nyt uuteen vuoteen saakka ja ehkä loppiaiseenkin. Kaikki hyvin.

Kohta lähdetään katsomaan joulupukkia elokuviin. Toivottavasti pidän tästä yhtä paljon kuin torstaina nähdystä leffasta The Town. Joka tapauksessa on mukava käydä ulkona ja elokuvissa pitkästä aikaa. Vaikka tämä onkin jo toinen kerta tällä viikolla. Mutta hyvät elokuvat ja tarinat sopivat joulukuuhun kuin nenä päähän.

Liikettä niveliin

Tämän tahdissa kun kirjoittelee joulukortteihin osoitteita, niin ne tulevat nopeasti valmiiksi. Minulla tosin oli onneksi aikaa vähän hitaampaankin tahtiin. Kaikki kortit ovat nyt punaisessa postituskuoressaan. Vielä jäi kaksi päivää aikaa muistaa viedä se postiin.

Kertausta

Se oikea vastaus edellisen tekstin otsikkoon lienee, että eipä tässä mitään kiirettä. Pakko ei ole tehdä juuri mitään jouluvalmisteluja. Jonkin verran niitä ehtii kuitenkin puuhailla ja se koituu enimmälti omaksi iloksi. Tämä loppusyksy on mennyt muutenkin aika leppoisasti. Elo- ja syyskuussa oli aikamoista hässäkkää muuton ja työkiireiden takia, mutta sen jälkeen on ollut väljempää. Syyskuun jälkeen ei ole tarvinut työmatkustella laisinkaan, ja se on varmaan kyllä säästänyt energiaa. Ainakaan en ole läheskään niin väsynyt kuin viime vuonna tähän aikaan. Varmaan se pieni joululoma tekee siitäkin huolimatta ihan hyvää.

Viime joulun aikaan oli ainakin aikaa ajatella paljon, eli joululoma kului aika rauhallisissa merkeissä. Ja sitä tuli mietittyä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. No samaa voi varmaan pohtia taas, mutta toivottavasti ei sentään ihan liikaa. Toivon, että lomalla tulisi vietettyä aikaa sukulaisten tai ystävien kanssa sekä puolison kanssa ja ehkäpä yksinkin, kaikkia sopivassa suhteessa, kiitos. Minulle voisi myös tehdä hyvää muistella vähän joulun syntymäpäiväsankariakin. Me taisimme olla jossain yhteyksissä. Ehkä niitä voisi elvyttää?

Joulukiire?

Hui hui, enää kaksi viikonloppua ennen joulua, ja toinen niistäkin menee reissussa. Lauantaina olen menossa vanhempien luokse ja sieltä vielä sukuloimaan, kun eno täyttää 50 vuotta. Menen kyllä ihan mielellään. Tuntuu, että enoa pitää kerrankin muistaa, ja vanhempien luonakaan en ole juuri ehtinyt käydä tässä syksyllä. On ollut niin kiireistä muka. Ja niin se on vähän ollutkin.

Haluaisin ehtiä vielä tekemään pipareita ja perunalaatikkoa ennen joulun tuloa. Jälkimmäinen onnistuu yleensä vasta toisella kerralla, jostain syystä. Luultavasti en vaan koskaan muista edellisvuotisia virheitäni ja teen ne sitten uudestaan. Nyt minusta tosin tuntuu, että se taisi olla viime kerralla siirapin vika. Sen kanssa pitäisi olla varovaisempi. Ehkä se on aina ollut siirapin vika, kun perunalaatikkoni maku on ollut kamala. Loppujen lopuksihan laatikkoa pitää tehdä vielä kolmannenkin kerran, jos sitä haluaa tarpeeksi. Mutta täytyy varmaan tehdä näistä hommista vain sen verran, mitä ehtii. Ensi viikolla olisi saatava myös joulukortit lähetettyä. Onneksi askarteluprojekti on jo aika hyvässä vaiheessa. Nyt jos olisi kirjekuoria, niin nehän olisivat jo kohta postissa. Niin, ja näiden lisäksi olisi mukavaa saada hankittua jotain, mitä kääriä paketteihin. Onneksi olen päässyt siinäkin jo pikkuiseen alkuun.

Viikot menevät kovin äkkiä, ja sen huomaa muun muassa siitä, miten usein tänne blogiin tulee kirjoitettua. Edellinen teksti on lauantailta. Sen jälkeen tapahtuivat jo tuparit, itsenäisyyspäivä, joitain työpäiviä ja ilmeisesti lyhyehköjä iltoja. Ai niin, eilinen ilta meni joulukorttipajassa. Ja sitä edellisenä kävin pitkästä aikaa saunassa. Viime viikkoina ei ole oikein saunotuttanut, kun uusi sauna ei ole tuntunut lämpenevän kunnolla. Isoveli kävi viikonloppuna pikaisesti kylässä ja pisti samalla meidän kiuasta kuntoon kivien osalta. Pussillinen kiviä ja murskaa joutui hylättäväksi. Se tuntui auttavan, ainakin edellispäiväiset löylyt tuntuivat aiempaa paremmilta. Ja saunan jälkeen oli mukava olla ja nukkua samassa miellyttävässä olotilassa hyvät yöunet.

2999

Pidämme tuparit sunnuntaina. Tämän uuden kodin sisustus ei tosin taida olla aivan lopullisessa kunnossaan vielä, mutta tuparit on pidettävä nyt tai ei koskaan. Tähän tulokseen ainakin puolison kanssa tulimme. Jotenkin tupareita ei viitsi enää joulun jälkeen pitää, kun muuttopäivä oli jo syyskuun alussa.

On tässä sisustussaralla toki tapahtunut aika paljon edistysaskeliakin, ja voisi sanoa, että sohvan tulo ei ollut niistä vähäisin. Taulujen ja muiden hässäköiden saaminen seinille ei sen sijaan ole meillä kovin vahvana puolena. Pari kuvaa on saatu kiinnitettyä sinitarralla, ja tämän viikon projektina on ollut palapelin saaminen ripustuskuntoon. Nyt se onkin niin sanotusti liimattu yhteen ja odottaa vain ripustamistaan. Jos se saadaan vielä seinällekin viikonlopun aikana, niin olen kyllä tyytyväinen. Kyseinen palapeli on nimittäin ollut meillä aikamoisena ikuisuusprojektina epätoivon hetkineen. Jos kuva ja seinä sitten lopultakin kohtaavat, niin se on hienoa se.

Ostin palapelin jonain syksynä, luullakseni ehkä 2003 tai 2004. Joka tapauksessa yli viisi vuotta sitten. Siinä oli niin hieno maisemakuva, että ajattelin sen sopivan hyvin seinälle. No palapelin rakentaminen sujui ihan hyvin sekä taivaan että meren osalta, mutta jumiutui moniväriseen kallioalueeseen...useammaksi vuodeksi. Meillä oli taktiikkana pitää palapeliä maton alla turvassa rakentamisen ajan. Hyvä taktiikka muuten, mutta peliä ei kannata jättää maton alle useammaksi vuodeksi. Värit saattavat kulua ja värillisiin alueisiin voi ilmaantua valkoisia läiskiä. Jossain vaiheessa peli taisi olla laatikossakin. Lopulta pitkän tauon jälkeen puoliso päätti levittää palapelin uudestaan esiin, ja sittenhän se oli pakko tehdä valmiiksi. Aika yllättävää, että tässä vaiheessa viimeistä palaa ei löytynyt mistään. Pääteltiin, että palan puuttumisen ja värikulumien takia palapeli ei ole menossa seinälle. Nyt se on kuitenkin päällystetty palapeliliimalla (joku uudenaikainen systeemi, jonka puoliso oli saanut selville) ja sitä ennen valkeita kohtia väritetty tussilla. Ja nyt se näyttää yllättävän hyvältä, eikä kovinkaan kuluneelta. Takaa se on päällystetty kontaktimuovilla. Tarkoitus oli naulata se seinälle, mutta eihän meidän seinät tietenkään nauloja ota vastaan, kuinkas muuten. Onneksi appiukko lupasi saapua hätiin porakoneen kanssa huomenna. Jos ei sitä peliä saada sitten tarttumaan seinään, niin on se kumma. Luultavastihan se saadaan kyllä tiukasti kiinni, toivottavasti lisäksi suunnilleen suoraan.

Makuuhuoneeseen on tulossa lisäksi seinävaate, jonka sain mummolta heidän kerrostaloon muuttonsa yhteydessä "perinnöksi". Sinne se raanu vaan jäi jumiin vanhempien luokse, koska tulin sillä kertaa bussilla kotiin ja sen jälkeen ei ole jaksettu lähteä hakemaan...eikä muistettu pyytää ketään tuomaan sitä mukanaan tännepäin. No eipä voi mitään. Jos raanu tulee joskus tänne, niin toivoisin kovasti sen istuvan makuuhuoneen seinälle. Se on sellainen hieman vanhanaikaisempi kuin muu sisustus täällä, mutta pieni vanhanaikaisuus voisi olla vaan hyvä. Se voisi lisätä kodikkuutta.

Tupareihin on kutsuttu 15 pariskuntaa tai perhettä tai henkilöä. Aika suuri osa on ilmoitellut mahdollisesti tulevansakin, joten kyllä täällä varmaan vilinää on sunnuntai-iltana. Ja tuolit eivät varmaankaan riitä. Epämääräinen listani arvelee, että vierailijoita tulisi olemaan jotakuinkin parikymmentä plus miinus viisi. Kutsuttujen listalla olivat tietysti muutossa avustaneet ystävälliset ihmiset, lisäksi muutamia tärkeimpiä tai läheisimpiä (ja lähellä asuvia) ystäviä, joiden kanssa olemme viime aikoina olleet enemmän tekemisissä. Ja joitakin vanhempia ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt hiljaisemmaksi, mutta joita on mukava pitkästä aikaa nähdä tällaisen kivan tuparitekosyyn varjolla.

Tuikkiva tähti

Eilen sai avata ensimmäisen luukun joulukalenterista ja illalla oli Snowflakesin joulukonsertti. Siitä tuli siis oikein onnistunut joulukuun ensimmäinen.

Minulla on kotona itsetäytetty suklaakalenteri ja keskisuomalaisen lähettämä kuvakalenteri. Ja työpaikalla on työkaverilta ostettu partiolaisten kuvakalenteri. Tämä viimeisin on niistä mukavin, vaikka siinä onkin tonttuja. Kuvassa on tonttujen tupa ja luukuista aukeavat näkymät täydentävät kuvaa. Sellainen kuuluu kunnon kuvakalenterin olla.

Konsertissa oli tuttuja joululauluja 60-luvun rautalankaisin sävelin kuultuna. Vierailevana solistina oli Maria, joka on myös puolisolle sukua. En ollut kuullut hänen laulavan aikaisemmin, mutta ainakin nämä joululaulut hän esitti suoraan minun sydämeeni. Vaikutuksen teki lähinnä kai hänen esiintymisensä, joka oli jotenkin aika aitoa ja luonnollista ja suloista. Suurimman osan lauluista hän esitti pikkutyttömäisesti seisten hiljaa paikallaan. Minusta se sopi joululaulujen tunnelmaan erinomaisesti. Ikäänkuin esiintyjä olisi tullut siihen paikalle aika pienenä ja antanut musiikille enemmän tilaa ja syvyyttä. Ja kuitenkaan katsetta ei voinut kääntää laulajasta. Kuten puoliso sanoi, tämä esiintyjä on tähti ja tietää sen itsekin. Mikäs siinä on sitten viihdyttäessä yleisöä. Anoppi on pitänyt sukulaistyttöön yhteyttäkin, ja hankki hänet juttusille. Niinpä tähti sanoi minullekin lähtiessä heippa.

Niin, se hienoin ja vaikuttavin kappale taisi eilen olla Sylvian joululaulu. Mutta viimeisin esitetty laulu jäi soimaan mieleen:

Tähden tähdistä kirkkaimman,
minä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa.
Tähden tähdistä kirkkaimman
minä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa.