Kaikki heitä

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa.

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel´ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.

Siinä lainattu joululaulu tälle päivälle. Vesialan henkilönä minun pitäisi varmaan tietää, mitä tarkoittaa järven päilyminen. Saunapohdinnan tuloksena luulisin päilyvän vedenpinnan olevan sellainen, mistä voi nähdä oman kuvansa. Joten kauniita kesäpäiviä tässäkin varmaan haikaillaan.

Minulla on vielä kaksi päivää töitä, ennen kuin voin heittää arkihuolet. Pieni hengähdystauko arjesta onkin tarpeen. Joululomaa on suunnitelman mukaan viikko ja päivä. Ja sen jälkeen voisin toivoa, että osaisin tulevana vuonna murehtia vähemmän arkihuolista.