Suuret suunnitelmat

Huomenna se joulukuu sitten alkaa, ja saa avata ensimmäisen luukun...

Ja loma alkaa kahden ja puolen viikon päästä. Sitä riittää kaksi viikkoa, eli viikonloput mukaan luettuna kokonaista 16 päivää. Eiköhän se tule olemaan oikein mukavaa.

Töissä olisi kylläkin paljon tekemistä ennen lomaa ja sen jälkeen. Taidan asennoitua niin, että teen ennen joulua niin paljon ja sen verran kuin ehdin. Loput jäävät ensi vuodelle. Ehtiihän niitä sittenkin tehdä. Talvella voisi yrittää olla erityisen ahkera ja tehokas.

Mutta ensin se loma. Löytyisiköhän kirjastosta jotain joululomalle soveltuvia ihania kirjoja? Se voisi tehdä lomasta entistä lomaisamman. Ja sitten valvon pitkään ja syön yöllä ja luen kirjoja. Ja näen sukulaisia ja ehkä ystäviä. Ja luen kirjoja ja syön hyvää ruokaa ja nukun. Puolisokin lienee lomalla jälkimmäisen viikon. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

Tilauksenne toimitetaan lähiviikkoina

No nyt näkyy tääs sääennusteessa ensi viikolle talvista keliä. Voi kumpa se nyt toteutuisi.

On niin harmaata ja synkkää. Kyllä varmaan pään sisälläkin valkenisi sitten, jos ulkonakin. Sillä varauksella, että myöskään viiden päivän sää ei lupaisi vesisadetta. Ehkä sääennusteita ei pitäisi katsoa. Sitten voisi iloita yhdenkin päivän kestävistä talvista.

Onneksi se joululoma ainakin tulee sieltä. Aamut ovat nykyisin aika vaikeita. Ja jotkut illatkin. Kai tämä on tätä perinteistä loppusyksyn oloa, ja siihen auttaa loma ja joulu. Toivottavasti.

Hän joka tulee

Hoosianna Daavidin Poika!
Kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen!

Kolme iloa

Eilen ankea työpäivä muuttui miellyttävämmäksi, kun kävelin ovesta ulos. Lumihiutaleita satoi taivaalta. Kyllä ilahdutti mieltä. Puutkin olivat kovasti nätin näköisiä, vaikka vain hiukan tuli lunta. Nyt se on taas mennyttä, eikä 10 päivän sääkään näytä yhtään parempaa. Vesisadetta vaan. Tylsää. Onneksi se voi muuttua äkkiäkin. Tulisihan jouluksi lunta, tulisihan?

Menin eilen myös kaupungille ja löysin kivan pipon. Nyt ei haittaa, jos puoliso haluaa käyttää joinain päivinä itsekin omaa pipoaan.

Kolmas mukava yllätys sattui illalla, kun hän tuli kotiin tuntia aiemmin "katsomaan vaimon kanssa jakson tv-sarjaa", kuulemma. Siitä tulikin mukava loppu illalle.

Turhia lupauksia

No eipä sieltä montaa lumihiutaletta tainnut tulla yöllä. Mutta onhan tuo aina kivemman näköistä, kun kadut ovat nyt valkoiset. Moni taitaa olla vähän pettynyt, kun lehdistö lupaili kunnon lumisadetta. Ei kannattaisi niin montaa päivää aiemmin vielä luvata mitään ahneille kansalaisille. Mutta ehkä parempi näin, jos loppuviikolla sataa kumminkin vettä. Sen sijaan ensi viikon alku näyttää tällä hetkellä lupaavalta forecan ennusteessa: maanantaina runsasta lumisadetta ja sen jälkeen kiristyvää pakkasta. Sepä olisi ihanaa.

Työpaikan ikkunasta näkyvä järvenlahti on melkein kokonaan valkoinen sekin.

Nyt ei varmaan auta muu kuin kääntää nenä ikkunasta tietokoneen ruudulle, ja ruveta tekemään töitä. Kumpa saisi edes valita mukavimmat työt, eli artikkelin jatkamisen. Mutta ei, paljon kaikkea muutakin pitäisi edistää. Enää neljä viikkoa mahdolliseen joululomaan! Mihin tämä syksy taas hupeni. Pitäisi varmaan olla ahkera ja nyt tehdä yksi asia kerrallaan, niin saisi edes jotain valmiiksi. Kun kerran on tullut luvattua.

Tulla saat

Pikkuhiljaa hiipii sisään joulunodotusmieli. Annan sen tulla. Se on miellyttävä vieras, ja tässä vaiheessa jo ihan tervetullutkin.

Mistä johtuu joulumielen saapuminen? Ehkä siitä, että viikon päästä saa jo sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän. Siitä, kun nukkuu päiväunia kynttilän valossa ja puoliunisesti kuulee puolison harjoittelevan joululaulua. Siitä, kun ulkona on ensimmäinen kunnon pakkanen ja yöksi on luvattu lumihiutaleita.

Tänään oli naisten ilta, jossa puhuttiin tyytyväisyydestä. Joulunodotusmieli on sellainen asia, josta voi olla tyytyväinen.

Hihitellen eteenpäin

Minun eilen illalla vääntämäni alustava johdanto artikkeliin sai kehuja. Hih! Siitä ei hylätty (vielä) mitään ja keskimmäinen kappale on kuulemma hyvä. Tokikin johdanto tarvitsee vielä lisätäytettä. Kovin pitkä se ei ole.

Homma on muutenkin edistynyt tällä viikolla ihan hyvin. Paperissa on runko ja melkein kaikissa osioissa on jonkin verran tekstiä (josta osa on kylläkin saatu helpommalla aiemmin tehdystä raportista). Keskustelussa on tosin vasta kaksi lausetta. Mutta kyllä se siitä. Jossain vaiheessa aion saada aikaan vähän lisää tuloksia, mistä kirjoittaa. Suurin ongelma tuntuisi kumminkin olevan aineiston saaminen, kun asuu täällä kehä kolmosen ulkopuolella. Luulisi, että tämänkokoisessa tutkimuslaitoksessa olisi enemmän minunkin alan verkkolehtiä. Tai ehkä en vaan osaa käyttää kirjastoa.

Sitä ei voi estää

Vuosi etenee kohti loppua. Otin tänään esiin laatikon, jossa ovat paksummat villapaidat. Niillekin saattaa vielä tulla tarvetta. Kolmeneljäsosaa pitkiä housuja ja jotain muutakin näinä päivinä vähemmän tarpeellista vaatetta laitoin piiloon odottamaan joitakin muita aikoja.

Tänään tuli myös postin joulukorttikuori. Ja kynttilät ovat palaneet ikkunalla joka ilta tällä viikolla. 10 päivän sääennusteessa luvattiin lumihiutaleita. Uskoo ken tahtoo, mutta niiden kuva on jo siinä. Ehkä talvi tulee tänäkin vuonna.

Nimenanto

Muutamia viikkoja sitten valittelin työkaverille, että artikkelien kirjoittamiseen ei jää aikaa, kun pitää tehdä niin paljon kaikkea muuta ja aina aloitella uusia hommia kesken kaiken. Kollega sanoi, että "katsopas niin näytän sinulle, miten sen ongelman voi ratkaista". Hän otti kalenterin esiin ja lähetti minulle viikon varauksen 14.-18.11.2011, merkinnällä artikkelinkirjoittaminen, Honolulu. No se on tällä viikolla. En lähtenyt Honoluluun, mutta aamupäivällä googlasimme nipun papereita, jotka liittyvät omaan aiheeseen. Kerkisin lukea niistä yhden ja sain aikaiseksi oman paperin työnimen. Se meni työkaverin työnimi-seulasta läpi ihan ykkösellä, ja sen kolme sanaa saivat jopa kehujakin. Tietysti työnimi on vain työnimi, mutta kuitenkin. Ja samalla tuli määriteltyä, mistä aion kirjoittaa. Kaksi kokenutta ihmistä on ollut sitä meltä, että kyseinen aihe on ok. Joten kai se sitten niin on. Ehkä. Ja nyt minä aion kyllä yrittää tätä.

Se olisi vasta ensimmäinen paperini. Mutta joskus on aloitettava ja sitten on jatkettava. Eikä pienten alkujen päiviä sopinut hyljeksiä. Olisi kiva, jos tämä onnistuisi.

Ja jos saan kovin paljon muihin asioihin liittyviä nakkeja tällä viikolla, niin saatan alkaa harkitsemaan sitä Honolulu-vaihtoehtoa.

Pilkahdus

Ystäväni hymyilee
ja hän on kuin auringon pilkahdus pilven takaa.
Voin mennä ystäväni luo
ja se on kuin astuisi tukahduttavasta huoneesta
viileän tuulen virtaukseen.

Party party

Brittiläis-suomalainen ystäväpariskunta piti eilen kotonaan Bonfire Night Partyja. Piti osallistua. Siellä oli mukavia ihmisiä, ilotulituksia ja palju. Niin, ja hyvää syötävää.

Wikipedia tietää kertoa, että kyseisessä juhlassa muistellaan 5.11.1605 tapahtunutta ruutisalaliiton epäonnistumista. Katoliset yrittivät räjäyttää parlamenttitalon ja murhata huonon kuninkaan. Juonikin oli ovela: vuokrataan parlamenttitalon kellari, viedään sinne 36 tynnyriä ruutia ja sytytetään. No, se tuli sitten ilmi.

Eihän tuo tuollainen toiminta ehkä kovin reilulta kuulosta, joten eiköhän ollut hyvä, että pieleen meni. Joten mikäs oli juhliin osallistuessa. Varsinkaan kun siellä varsinaisesti ei tarvinut ottaa kantaa siihen kysymykseen, että olivatko ne katoliset vai protestantit sitten oikeassa. Mutta mikäli olen ymmärtänyt, niin katolisia taidettiin syrjiä aika pahasti tuolla päin maailmaa menneinä aikoina. Ehkäpä tarkoitus ei ollut pohtia asiaa liian syvällisesti, vaan keskittyä syömiseen ja sensemmoiseen.

Isäntäväki itse oli kuvaillut asiaa näin:
Remember remember the 5th of November,
Gunpowder, treason and plot.
I know no reason why the 5th of November should ever be forgot!

In England the 5th is Bonfire night, so we're importing it to Finland! ...

Sanoisin, että melko onnistuneesti aloitettu tuonti. Vieraat olivat tyytyväisiä, ja moni taitaa osallistua ensi vuonnakin. Meillä puolison kanssa oli eilen varsinainen juhlapäivä, kun vierailtiin ennen kokkoyötä myös yhden sukulaisen 50-vuotispäivilläkin. Kyllä siinä rupesi olemaan jo juhlaa kerrakseen. Mutta uusiinkin ihmisiin on ihan mukava tutustua.

Britit ovat ehkä sittenkin saattaneet juhlia liian innostuneesti, päätellen tästä uutisesta. Liiallisella juhlimisella on aina riskinsä.

Ryysy

Ei se minun vanha iltapuku oikeasti mikään riepu ole. Halvemmasta päästä toki (ja äidin maksama), mutta tykkäsin siitä kovasti silloin, kun vielä mahduin siihen. Se ostettiin alunperin ennen yliopistoon tuloani raamattuopiston banquetiin. Eli mahtoi olla keväällä 2002. Vai olikohan se vasta syksyllä. Mutta kyllähän yhdeksässä vuodessa kai saa ulos vaatteista kasvaa. Hienoistakin.

Kun pidin sitä pukua ensimmäisen tai toisen kerran banquetissa, niin poikaystäväni lauloi kyseisissä juhlissa esiintyvässä ryhmässä. Heillä oli joku hieno nimi. Olisikohan ollut Living waters blues band.

Haluaisikohan joku pitää sitä riepuani vielä...sitä voisi tarjota sinne kirpputorille, minne on ollut aikomus muutenkin viedä pieneksi jääneitä vaatteita viime muutosta asti. Saisikohan joskus aikaiseksi.

Vaihe II

Minulla on menossa Miyazakin ohjaamien elokuvien toiseen kertaan -katsomisvaihe. Samalla on tullut vähän laajennettua ja katsottua muitakin Studio Ghiblin elokuvia. Hyviä ne kaikki ovat.

Kakkosvaiheen aloitin Porco Rossolla muutama viikko sitten, kun tuli oltua kotona kipeänä. Se on hyvä elokuva, mutta jotenkin siitä jää vähän surumielinen olo. Tosin sehän vain tarkoittaa, että elokuva oli vaikuttava kokemus. Se on siis hyvä elokuva. Puoliso linkitti minulle tämmöisen jutun, jossa kerrotaan, että siihen saattaisi joskus tulla jatkoakin. Toivottavasti näin kävisi.

Seuraavaksi tuli katsottua toisen kerran Naapurini Totoro, kuten jo kerroinkin. Se on varmaankin suosikkini. Se vaan on niin hyvä. Siinä on lapsia ja siinä on iloa ja siinä on jännitystä ja se on koskettava ja kuitenkin siinä on onnellinen loppu.

Toinen suosikkini ehkä on Laputa, linna taivaalla. Tosin sitä en vielä ole katsonut uudestaan, eikä se ole kovin tuoreena mielessä. Tulee olemaan mukavaa katsoa se seuraavan kerran. Se on aika kaunis, jotenkin.

Eilen katsottiin uudestaan Tuulen laakson Nausicaä puolison kanssa, tällä kertaa suomen- eikä englanninkielisillä tekstityksillä. Tuli vähän paremmin selväksi, mistä puhuttiin. Siinä on kuitenkin aika vahva ympäristöaiheinen juoni, ja ymmärtäminen on välillä tärkeääkin. Tämäkin on hyvä elokuva, mutta ei taida päästä "suosikeista suosikeimpien" listalleni...ehkä koska siinä on niin paljon sotaa, tai jotain. Vaikka siinä onkin kiva liidinkapine, ihana kettuorava ja söpöjä hattuja. Haluaisin kyllä sellaisen hatun itselleni.

Ghibli-elokuvista tällä viikolla tuli katsottua myös Kätkijät. Se oli hyvä. Tykkäsin kyllä. Ja oli mukava katsoa se ihan elokuvateatterissa, kun esimerkiksi äänet tulivat jännittävissä kohdin paljon jymeämmin kuin omista kaiuttimista. Helpompi eläytyä. Niin eläytyi kyllä muukin yleisö, eli monet rupesivat matkimaan japanilaista tapaa ilmaista joitakin asioita. Se oli erityisen hauskaa, kun meillä oli seurana työpaikkaani vierailevaksi tutkijaksi tullut japanilainen nuori nainen. Taisi kuitenkin ottaa asian siltä kannalta, että suomalaiset nauttivat elokuvakokemuksesta. Ja niinhän he tekivätkin.

Studio Ghiblin elokuvista kokonaan on enää katsomatta vain Aaltojen kuohu, Naapurini Yamadasit ja tänä vuonna Japanissa ilmestynyt Kokuriko-zaka Kara. Ne pitää varmaan katsoa. Etenkin, kun meillä on tämän vuoden seinäkalenteri, jossa on kuva jokaisesta viime vuoteen mennessä ilmestyneestä Ghibli-elokuvasta. Niitä on 17. Ensi vuoden kalenterissa onkin sitten 18 kuvaa. Se on tänä iltana jo tilattu tulemaan meille...

Luksusta

Viikon päästä on ystävän karonkka. Minun ehkä pitäisi ostaa uusi iltapuku. Entiseen en mahdu enää. Tiukkaa teki jo edellisissäkin juhlissa pari vuotta sitten, mutta jotenkuten se meni. Päätin silloin, että ne ovat viimeiset bileet, mihin sen rievun pistän. Ja nyt se ei ainakaan enää mahdu.

Yksi lyhyempi mekko kaapista kyllä löytyy, mutta se on melko railakkaan värinen. Minusta tuntuu, että se ehkä on vähän siinä sopivuuden rajoilla, vaikka juhlakalu onkin ilmoittanut, ettei pituuden kanssa ole niin tarkkaa. Ehkä jätän ne pallokuviot odottamaan toisia tilaisuuksia. Onneksi sekin mekko löytyi todella halvalla (ja oli ihanaa kun se ihan oikeasti on sopivan kokoinen minulle). Eikä näitä tulevia juhlia varten tarvitse edes matkustaa minnekään. Siinähän säästää heti vaikka kuinka mekkokassaan. Selitys, selitys ja puolustus ja puolustus.

Onneksi tässä on vielä runsaasti aikaa. Huomenna voisi mennä katsomaan, paljonko ne kapistukset nykyään maksavat.

(Sitäpaitsi minusta ihan vähän tuntuu, että olen ehkä ansainnut sen. Vaikka en tätä teille uskallakaan tunnustaa.)