Kuka olen?

Tästä löytyy yksi hienoimmista kuulemistani kappaleista. Sen voi aina silloin tällöin kuunnella uudelleen ja tulla hyvälle mielelle. Casting Crowns on muutenkin ihan hyvä bändi.

Ja on se mukava tietää, kuka olen.

Eilen vietimme puolison kanssa laatuaikaa yhdessä, eli kuuntelimme tämän tunnelmallisesti olohuoneen sohvalla ennen nukkumaanmenoa.

Irtiotto

Työt alkoivat sujumaan tällä viikolla, eli ainakin yksi homma on päässyt seinästä irti. Ja toisen olen lopultakin kaivanut esiin. Ja tuleville neljälle viikolle minulla ei vielä ole kalenterissa yhtään kokousta tai matkaa. On aikaa keskittyä niihin pidemmällä aikavälillä jatkuviin töihin, jotka pitää joskus saada valmiiksi. Siltä osin näyttää oikein hyvältä.

Eivätkä meidän lafkassa tällaiset pidemmän aikaa sisustukseen kuuluneet henkilöt joudu edes pikkujoulujen suunnittelutyöryhmään.

Syökää deetä

Tosi syksyistä. Nykyään on iltaisin pimeää. Ja hiljaista, kun on yksin kotona. Paitsi, että äsken kuului oravan rapistelua välikaton yltä. Siitä onkin aikaa, kun on rapistelua kuulunut viimeksi. Alkavatkohan ne juosta syksyisin enemmän? Jossain vaiheessa viime syksynä kuitenkin huomasin, kun orava pujahti räystään alle. Siitä syystä olettaisin niiden olevan oravia eikä hiiriä. Jotenkin se ehkä on mielikuvana mukavampi, että oravat juoksevat ullakolla, kuin että hiiret juoksevat. Mutta väliäkö tuolla. Sopu sijaa antaa, eli tänne mahdumme kaikki. Niin kauan, kun eivät tule lähemmin vieraisille.

Syyspäivän tasauskin meni. Taisin havainnoida sen päivää myöhässä eli eilen. Mutta siis syksy on nyt täällä ja hyvässä vauhdissa jo. Puolisolla on kohta synttärit, ja sen jälkeen kohta minulla, ja sen jälkeen kohta alkaa joulun odotus. Kai se on ihan mukavaa?

Aika paljon tulee pohdittua noita vuodenaikojen vaihteluita täällä blogissa. Mutta niin se vaan on, että ne antavat huomaamatta ihan todella paljon sisältöä elämään. Aina on ainakin joku asia, mikä tulee muuttumaan lähikuukausina, ja jota voi odottaa. Kuinkahan masentavaa olisi elää tasapaksua elämää muuttumattomassa ilmastossa. Onhan sitä nyt muutakin elämässä, mutta silti. Eikä kaikilla sitäpaitsi ole.

Eli sanon, että eivät suomalaiset vuodenajat ja pitkä talvi ole välttämättä pelkästään pahaksi ihmisten mielenterveydelle. Varmaan valottomuudella on vaikutuksensakin, mutta kyllä vaihtelu tekee hyvää. Ainakin täällä Keski-Suomessa on asiat hyvin. Ja ainahan voi syödä D-vitamiinia.

Eikös kellon kääntökin tule joskus lokakuussa. Keväällä olen sitä vastaan, syksyllä puolesta. Ah.

Sotaa

Eilen katsottiin pitkästä aikaa elokuva kotona. Sängyssä. Se oli melko mukava tapa perjantai-illan viettoon. Kyseessä oli Tomorrow, when the war began. Ihan viihdyttävä ja mukava katsottava. Liikuttavakin.

Tänään on tullut lueskeltua Korppien kestejä. On kyllä melkoisen tylsä neljäs osa niiden kolmen ensimmäisen perään. Ne olivat kuitenkin jännittäviä ja muistaakseni jopa aika hyviä. Ehkä tässä nyt nuo viimeiset pari lukua ovat taas olleet vähän mielenkiintoisempia, mutta silti. Onkohan tässä muuta ideaa, kuin väkivallalla mässäily? No, ehkä minua ei nyt sitten niin paljon harmitakaan, kun tarina jää kesken tämän osan jälkeen...

Hajanaiset viikonlopputuumiskelut

Perjantai-ilta tuli. Väsyttää, mutta nyt on vaihtelun vuoksi kotiviikonloppu edessä. Ehkä ehdin päivittää blogia.

Kulutimme tänään prismassa kuin suurempikin perhe. 133€:lla, tosin siihen kuuluivat mukaan yhdet farkut, yhdet verkkarit ja yksi vyö. Ja hiusharja. Ja pinnejä. Naapuriliikkeestä löytyi myös yksi työtuoli, mutta se mennään hakemaan vasta ensi viikolla.

Meillä on ollut kaksi työtuolia, joista molemmat ovat melko monessa osassa juuri nyt. Olen kyllä tyytyväinen, että minulle löytyi sopiva. Nykyään on muotia tehdä niihin ihan kamalia kaarevia selkänojia. Tuossa se oli kohtuuden rajoissa. Hyvä ei todellakaan ole aina se kallein.

Viikonloppuna voisi mahdollisesti aloittaa ikkunanpesuprojektin. Naiset kuulemma aina vouhottavat ikkunanpesusta. No voihan se olla. Mutta keväällä en kyllä tullut pesseeksikään niitä, vaikka täällä lupailin. Ennen pakkasia ne pitää kumminkin pestä. Tai ainakin olkkarin ikkunat...

Elävien tulien syksyn olen myös varovasti avannut. Tuntuu melko aikaiselta, mutta tällä viikolla poltin kahta tuikkua tunnin verran ikkunalla. Puolustukseksi voisi sanoa, että kun ei ole sellaista pikkulamppua. Ei sitä ihan pimeässäkään aina viitsi olla. Vähän oudolta se kyllä silti tuntui.

Syksyn merkki nro n

Pieni pyörivä piirimme kokoontui ensimmäisen kerran tänä syksynä. Jäseniä on näillä näkymin n. 4 henkilöä, samat kuin viime keväänä. Kokoontumistiheys parin viikon välein. Taitaa sopia minulle ihan hyvin.  Rohkaistuneena viime kevään hyvistä kokemuksista piirimme aikoo lukea Raamattua tänä syksynä. Tutkimuskohteeksi valittiin filippiläiskirje. Sekin lienee aika sopiva minulle. Löytyväthän sieltä esimerkiksi nämä muistutukset:

Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Fil.4:4

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Fil.4:6-7

Työmotivaatio missä olet?

Riittääköhän tuo otsikko, vai pitääkö tästä sanoakin jotain. Työt eivät oikein kulje. Aina kun yritän aloittaa jotain, niin se pysähtyy kuin seinään. Kotiinkaan en oikein voi lähteä, kun kellokortin tunnit ovat vähemmässä kuin ikinä. Pitäisi vaan saada joku homma vauhtiin, niin sitten voisi tehdä sitä. Mutta mikä? Varmaan joko hanke 2 tai hanke 3. Hanke 1 on siinä seinässä melko tiiviisti.

Onhan sitten vielä tietysti hanke "sälä", johon kuuluu kaikkea epämääräistä. Kuten turhien tuloskansioiden poistamista koneelta. Siinäkin voi toki päästä eräänlaiseen työhurmioon, mutta siinä vaiheessa se alkaa yleensä olla melko riskialtista. Mutta ehkäpä nyt ei käy niin. Valitaan siis hanke s.

Pitäisiköhän isona ruveta lukemaan vaikka historiaa?

Laturissa

Siinä meni aika surumielinen, mutta hyvä viikonloppu. Pitkästä aikaa sain mentyä vanhempien luo käymään. Siellä on hyvä käydä lataamassa akkuja, jos normaali elämä vie liian kovaa...tai vaikka edes rajoitusten mukaista vauhtiakin. En nyt sitten tiedä, kumpaa se on ollut viime aikoina. Mutta ainakin olin kauhean väsynyt ja ihan takki tyhjänä kun sinne perjantai-iltana pääsin, ja melkein vielä sunnuntainakin. Mutta oli myös mukavaa ja rentouttavaa ja sen semmoista. Hyödynsin halaavia vanhempia. Onneksi meidän perheessä on harrastettu halaamista. Kyllä se vaan auttaa, kun on allapäin. Ja lapsuudenkotiin meneminen on aina jonkinlainen juurilleen paluu. Jotenkin se ehkä auttaa elämän arvotusten järjestelemisessä, vaikka ei asiaa varsinaisesti miettisikään. Ja omaan kotiinkin on mukava aina tulla takaisin.

Kotiin tultua kävin vielä naisten illassakin. Aiheena ilo. Mikäs sen sopivampaa. Kyllä sieltäkin sitten taisi tarttua kauhallinen iloa mukaan. Mukavia ihmisiä tavatessa yleensä käy näin. Ja ei siinä oikein voi olla hymyilemättäkään, kun ihmiset alkavat muistella milloin ja miksi on viimeksi tullut naurettua vedet silmissä.

Eli johan alkaa olla latautunut olo. Taidan jaksaa mennä reippaasti töihin aamulla. Kyllä viikonloput ovat erittäin hieno asia.

Epätoivoinen seuranhakija?

Eilen kierretty flunssaisena kaksi hurjan pitkää frisbeekierrosta. Palkinnoksi aktiivisuudesta saan kuitenkin pari seuranmestaruus-kiertopalkintoa hyllyn reunalle. Toinen oli jopa oikein kaunis.

Se oli taas niitä päiviä, kun en tiennyt lähteäkö vai jäädäkö. Yö tuli nukuttua huonosti, eikä aamullakaan kovin hyvä olo ollut. Mutta menin mukaan, kun en halunnut olla yksin kotona. Ensimmäinen kierros oli tuskallisen pitkä, mutta sen jälkeen en malttanutkaan lähteä kotiin, kun tultiin sanomaan, että toinen naisista oli seitsemän heittoa jäljessä. Kai siitä sitten sain uusia voimia, tai sitten se johtui särkylääkkeestä. Tai makkarasta. Vaikea sanoa, mutta toinen kierros ei tuntunut niin pahalta, ja sen jälkeen päästiin saunaankin. Ehkä se oli se vertaistuen voima, kun seurassa oli loppupäivän joku, jolla meni yhtä huonosti ja hitaasti kuin itselläkin.

Eli ehkäpä kannatti mennä mukaan. Osallistuminen kannattaa aina. Tai ainakin melkein aina. Nyt olen kyllä sitten kipeänä. Mutta ainakaan ei mennyt koko viikonloppu sängyn pohjalla. Tänään olisi kyllä ollut tosi kauniin näköinen ilma ulkona, mutta ehkäpä se ei ole syksyn viimeinen kaunis päivä.