Huh uh

Kiirettä pitää. Töissä tein tänään listan töistä, joita pitäisi loppuvuonna tehdä. Kesäkuun alusta joulukuun loppuun on 29 viikkoa aikaa. Työlistassa oli tekemistä 48 viikoksi ja tekemisissä oli tietysti lomatkin mukana. Toivottavasti siitä ei unohtunut tai puuttunut kovin paljoa. Jotain jää varmaan tekemättä. Mutta lomat eivät jää pitämättä.

Maanantaina kuullaan, minkälaisin sanoin pomomiehet kommentoivat listaa. Odotan mielenkiinnolla tai ehkä surkuhupaisuudella.

Vapaa-ajallakin olisi kaikenlaista puuhasteltavaa. Ulkoilma kutsuu ulkoilemaan, ja ensi viikolla mennään pienelle pohjoismaiselle lomamatkalle. Puolison opinnäytetyön tähän mennessä kirjoitettu osa on printattuna ja odottaa, että ehtisin lukea sen.

Vastauksia etsimässä

Luin juuri Temppeliherran loppuun. Sehän on Guilloun keskiaikaisen Arn-trilogian toinen osa ja se on hyvä. Olen katsonut joskus tästä tehdyt elokuvatkin, mutta eivätpä ne kirjan lukemiselämystä pilanneet, koska ei niissä pystytty kertomaan juuri mitään tarinan oleellisesta sisällöstä. Tai sitten olen unohtanut sen.

Tämän toisen osan loppu oli itseasiassa aika vaikuttava. Siinä päähenkilö saa eräänlaisen vastauksen miksi-kysymykseensä. Tai tarkemmin sanoen mitä Jumala tarkoitti tällä kaikella -kysymykseensä. Minusta se oli vaikuttavaa ja vähän rohkaisevaakin. Minunkin elämälläni voisi olla tarkoitus. Ja sen toteutumiseen eivät välttämättä vaikuta ne asiat, joista yleensä olen huolissani.

Elämän tarkoituksesta kiinnostuneita suosittelen siis lukemaan ensin Tien Jerusalemiin ja sitten Temppeliherran. Takuuta ei kuitenkaan ole. Siis sille, että elämän tarkoitus löytyy. Mutta ei tämä huonoakaan ajanvietettä ole.

Sanoisin äiti

Äideille sanoisin, ettei tarvitse yliuhrautua, vaan kannattaa huolehtia itsestään ja säilyttää omat mielenkiinnon kohteet. Tyttärelle tärkein malli on elämästä nauttiva äiti. Hanna Ranssi-Matikainen, RV-lehti 9.5.2012

Tyttären näkökulmasta sanoisin, että tuo voi olla totta. Jos tyttölapsi saa sen kuvan, että äidillä on perheen jäsenistä vähiten mukavaa, voi siinä käydä pari kertaa mielessä, että joutuuko itse olemaan isona samassa tilanteessa.

Tyttärenä sanoisin myös, että minulla on ihana äiti. Kävimme viettämässä viikonloppua äidin ja isän luona. Kokeilimme heidän pihaansa tulevaa grillipaikkaa, katsoimme Laputa - linna taivaalla -elokuvan ja kävimme äitienpäivän maisemaretkellä. Mukavaa oli. Myös äidillä.

Matkalla liekkien maassa - päivät 4 ja 5

Neljäntenä päivänä alkoi jo tuntua siltä, että vähän rauhallisemminkin voisi lomailun ottaa, ja kävimme vain lyhyemmällä kaupunkikävelyllä. Onnistuimme kuitenkin ostamaan joitain matkamuistoja ja paikallista herkkua kotimaahan vietäväksi. Ensimmäiset kolme päiväähän olivat melkein näännyttävän helteisiä, mutta tämä päivä oli tuulinen ja itseasiassa välistä ihan palelinkin. Tuuli oli aika kova, vaikkakin ilmeisesti vielä ihan tavallisen rajoissa kaupunkilaisille. Lentävä hiekka oli ehkä vähän epämiellyttävää. Mutta pitihän yksi tuulinenkin päivä kokea. Illemmalla pelailtiin ja vietettiin aikaa ystävien kanssa.

Viidentenä päivänä, joka sattui olemaan lauantai, nukuimme pitkään ja vietimme kiirehtimätöntä aamua. Sen jälkeen lähdettiin käymään basaarilla, joka olikin ihan hauska kohde. Se oli ensinnäkin iso paikka. Siis todella laaja. Niin iso, että en itse asiassa saanut sen koosta mitään selkeää kuvaa. Toisekseen siellä oli paljon pieniä putiikkeja ja käytäviä ja poikkikäytäviä. Lastenvaateliikkeitä oli hirmuisen paljon, ja jossain vaiheessa alkoi tuntua, että niistä pitäisi ottaa jotain mukaan tutuille lapsille. Jotain löytyikin. Mies osti vyön ja pelipaidan ja jotain muuta. Minä pääsin myös tutustumaan vielä yhteen vessaan. Se oli ihan kohtuullisen siisti, vaikka pönttöä ei ollutkaan.

Matkalla liekkien maassa - päivä 3

Kolmantena päivänä pääsimme jo lähemmäs mertakin. Rantabulevardilta katseltuna se olikin ihan kivan näköinen. Ihan läheltä kurkattuna tuli näkyviin kuitenkin veden ruskea väri ja rannassa kelluskelevat roskat ja öljyläikät. Menimme ihan kahdestaan bussilla ja saimme aikaa kulumaan uudenuutukaisessa ostoskeskuksessa. Siinä vaiheessa osasin jo arvostaa ostarin vessoja, ne olivat siistejä. Ja niissä oli pöntöt.

Illalla lähdettiin taas autoajelulle, ja sekös oli mukavaa. Alla näkyy kohtaa, josta paksua mutakerrosta tulee maan alta tasaiseen tahtiin, joskaan ei silmällä havaittavasti. Aluksi jälki oli sileää, mutta toiseen suuntaan katsoessa paljonkin ropeloisempaa. Aikamoiset luonnonvoimat ovat tässäkin liikkeellä.

Talojen välistä yleistä maa-aluetta ei olla pidetty kovin siistinä, kuten alla olevasta näkyy. Tämä kuva pysähdyttiin ottamaan auton ikkunasta. Muurien taakse ei päästy kurkistamaan. Kaikilla taloillahan pitää olla muurit ympärillä.

Toisena illan varsinaisista nähtävyyksistä oli suolajärvi, ja se olikin sitten melko suolainen. Matalat rannat olivat täynnään suolalillua, sitä vetisempää mitä lähemmäs avovettä mentiin. Tästä kohtaa ei päässyt veteen asti, jos ei halunnut upota lilluun.

Alla näkyy vielä lieskoja palavasta mäenrinteestä. Se oli myöskin ihan näyttävän näköinen pimeän aikaan. Vielä parempi olisi ollut ilman valonheittimiä, mutta näin tuli tämäkin ihme nähtyä.

Tämäniltaisella ajelulla menimme myös melko jännittävän oloisesta liikenneympyrästä läpi, ja ihan kolhuitta. Aika monta autoa oli rinnan ja kaikki menivät tietysti siihen suuntaan kuin halusivat ja silloin kuin halusivat. Ja niin menimme mekin. Edelleenkään en suostu rattiin edes kotimaan pääkaupungissa, mutta hyvä, että jotkut osaavat.

Satu nro 1

Eilen päädyin ensimmäistä kertaa iltasadun lukijaksi. Ohjelmistossa oli yksi luku jostakin Heinähattu ja Vilttitossu-kirjasta ja siinä kyseisten henkilöiden kotiin oli tulossa vauva. Nukkumaanmenijä on 5 vuotta. Kaikki meni varmaan kohtuullisen hyvin, koska lähtiessämme ulko-ovesta lapsi oli unten mailla. Kuulin minäkin kyllä sitä ennen aika monta satua henkilökohtaisesti näytettynä ja kerrottuna. Ainakin Helinä-keijusta, Autot-autoista, Ratatouillesta ja Pocahontasista.

Matkalla liekkien maassa - päivä 2

Toisena päivänä käytiin katselemassa lähellä olevaa Vanhaa kaupunkia. Siellä oli kivinen palatsi ajalta, jolloin shaahit hallitsivat liekkien maata. Sisällä olevassa museossa oli katseltavaa, kuten tassujalkainen tykki, kivannäköisiä vöitä, painavahkon näköiset korvakorut ja ihan oikea samovaari. Tuo samovaari oli toinen, jonka näimme. Ensimmäinen oli autotien varressa edellisenä päivänä. Ei kuitenkaan pysähdytty teelle silloin.

Palatsin pihalta pystyi katselemaan uudemman kaupungin puolelle. Shaahien katselemat maisemat olivat ehkä hieman erinäköisiä.

Seuraava nähtävyys oli neitsyttorni, jonka alkuperästä kertovat vain monet legendat. Se on kuitenkin ollut tähystys- ja turva- ja puolustus- ja asuinpaikkana joillekin kauan sitten eläneille ihmisille. Torni on pyöreä, mutta siinä on kummallinen siiveke alhaalta ylös asti. Alla olevassa kuvassa näkyy myös Shirvanshaahin palatsin saunaosaston kupoleita.

Alla olevat kaksi kuvaa ovat kuulemma tavallinen näky Vanhalla kaupungilla. Ensimmäinen on otettu neitsyttornista ja toinen kaupungin muurin vierestä. Vanhat miehet pelaavat jotain. Olisikohan se ollut jotain backgammonin tyyppistä tai vastaavaa.

Tämä oli myös se päivä, kun menimme ensimmäisen kerran bussilla. Kaupungilla näkyi aikamoinen muurien rakennusbuumi. Lähestyvä suurtapahtuma ilmeisesti oli innoittanut piilottamaan rumempia ja kauniimpia paikkoja vierailijoiden silmiltä.

(Klikkaamalla kuvia näet ne suurempina.)