Tulisi jo?

Suloinen kaipaus sisälläni
hiljaa odottaa
aamua.
Kevään hentoa vihreää väriä
joka saa kasvaa
hiljaa.

Hyväksyntä

Sen jälkeen, kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon, ei ole löytynyt tyydyttävää paikkaa isommalle pyykkitelineelle. Sitä on pidetty vuoroin olohuoneessa ja vuoroin työhuoneessa, kumpaankaan se ei oikein mahtuisi. Etenkään niin pitkäksi aikaa kuin meillä pyykkejä yleensä säilytetään telineellä. Tänään kumminkin tajusin, että pyykkitelinehän itseasiassa mahtuu lähes täydellisesti saunaan. Minä pöljä, miksen tuota aikaisemmin huomannut.

Pitää olla avoimin mielin ja löytää ongelmiin ratkaisut.

Toinen ongelmani on alustus-puheenvuoro, joka minun pitäisi pitää kahden viikon päästä seurakunnassa, naisten illassa. Minulla ei ole ollut tapana puhua kirkossa mitään muille kuin vieruskavereilleni, mutta nyt sitten tilanne ilmeisesti muuttuu. Koin kai asiakseni suostua, kun kerran kysyttiin. Ja kun kysyjä oli ystäväni, niin tuntui, että minunkin pitäisi ihan vähän auttaa hänen naistenilta-projektissaan. Ja ehkä sitten kuitenkin haluaisin tehdä seurakunnassa jotain muutakin kuin istua.

Nyt tuo puhumisasia sitten koputtelee takaraivossa. Minulla on kyllä jonkin verran ajatuksia ja niitä on paperillakin, mutta en ole kovin hyvä ilmaisemaan ajatuksia muiden ymmärtämällä tavalla, yleensäkään. Siihen pitäisi yrittää keskittyä. Vähän epävarmalta tuntuu. Mutta kai se on hyväksi.

Aihe tulee olemaan hyväksyntä. Muutamat ystäväni saattaisivat olla sitä mieltä, että se sopii minulle kuin nenä naamaan. Ehkä se sopiikin.

Pääsiäistä odotellen

Pitkästä aikaa on viikonloppu. Tai siltä ainakin tuntuu. Viime viikonloppu meni flunssassa, joten sitä ei lasketa. Sunnuntaiksi tosin toivuin sen verran, että järjestin itseni yhteyteen ulkomailla asuvan ystäväperheen kanssa. He ovat asuneet nyt muutaman vuoden täältä katsoen melko kaukana kaakossa päin, eräässä kaukasuslaisessa kaupungissa. Pikkuhiljaa olemme tulleet siihen tulokseen, että voisimme ihan oikeastikin käydä siellä kyläilemässä. Enemmän siitä on ollut puhetta viime syksystä alkaen. No, sunnuntaina sitten kysyin, että löytyisiköhän tänä keväänä sopivaa ajankohtaa vierailulle. Sellaista, joka sopii kaikille, ja jolloin on tarjolla lentomatkat sinne ja takaisin. Siitäkös tohina alkoi.

Päädyimme pääsiäisen jälkeiseen viikkoon. Kesä siellä ei silloin vielä ole, mutta toivottavasti kuitenkin lähiympäristön katseluun soveltuva keli. Tiistaina kysyin uudelta ja vanhalta esimieheltä vahvistusta loman pitämiseen, ja lennot varattiin illalla. Sen jälkeen ruvettiin ottamaan passeista kopioita, tulostamaan kutsukirjettä, käymään valokuvaajalla, täyttämään viisumihakemuksia ja lopultakin lähettämään hakemukset eilen. Jos passit tulevat ajoissa takaisin, viisumien kanssa, niin pääsemme matkalle. Huh, helpotusta.

Minusta tuntuu, että nyt on oikein hyvä ajankohta tälle reissulle. Ja minun on ehdottomasti vihdoinkin otettava se pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri itselleni, ja astuttava jaloillani Euroopan ulkopuolelle. Maailmankuva saattaa siis avartua, enemmän tai vähemmän. Matkamuistoksi ajattelin tuoda ainakin yhden kiven kiviä keräilevälle ystävälle. Kivien kuljetus maasta lienee jopa sallittua. Kasvi- ja eläinkunnan kanssa olisi heti hankalampaa.

Nyt on sitten vihdoinkin tämä viikonloppu, ja se ei tullut yhtään liian aikaisin. Viime viikolla yöt olivat melko levottomia, ensin matkasuunnitelmien ja sitten työkuvioiden takia. Työpaikalla tuntuu olevan oikea myllerrysten kausi menossa. Ensi tai seuraavasta kuusta alkaen minulla on uusi esimies. Tällä viikolla työhuoneeni meinattiin ottaa minulta pois, mutta sainkin pitää sen. Yksi työkaveri on poissa, ja yksi uusi työkaveri on tulossa huhtikuussa. Lisäksi olen alkanut enenevässä määrin tuntea tarvetta kirjoittaa artikkeleita, mutta muut työolosuhteet eivät oikein tue tuota ylevää päämäärää.

Artikkeli nro 1 on ollut kovahkossa vastatuulessa, mutta toisaalta yhtenä unettomana iltana pyöriskellessäni keksin idean toiselle artikkelille. Olin siitä kovasti iloinen, etenkin kun nykyinen pomokin piti sitä hyvänä ja mahdollisena toteuttaa. Nyt pitäisi vain löytää aikaa noiden molempien eteenpäin tyrkkimiseen. Mutta näin viikonloppuna voisi ajatella jotakin ihan muuta. Tänään olen ainakin melko ahkerasti saanut siivottua, vaikkakaan ei täällä edelleenkään kovin siistiä ole. Suurin osa joulutavaroista on kuitenkin nyt turvallisesti kaapissa. Hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Toisena pääsiäispäivänä lähdetään matkalle, näkemään ystäviä ja maailmaa. Sitä odotellessa.

Aika päivittää

Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että olisi ehkä jotain kerrottavaakin.

Kuten, että sain tänä vuonna puolisolta lahjan ystävänpäivänä. Ihania magneettipalikoita rakenneltavaksi. Sopii stressileluksi ja muutenkin leluksi.

Harkitsemme myös ensimmäistä häämatkaamme toteutettavaksi tänä vuonna. Lippuja ei ole vielä hankittu, mutta jonnekin varmaan olisimme menossa jossain vaiheessa. Vaikka kesäkuussa tulisi olemaan vasta yhdeksän vuotta täynnä, niin tarkemmin ajatellen kyseessä on kuitenkin kymmenes hääpäivä. Voisi kai sitä johonkuhun naapurimaahan jo sitten matkustaa?

Ystävä oli nämä uutiset kuultuaan sitä mieltä, että "te taidatte elää jonkinlaista parisuhteen renessanssia". No jaa. Olisihan kahdenkesken tehty lomamatka meille kyllä aika mullistava uutuus, mutta itse ostamaani etukäteis-ystävänpäivälahjaa perustelen sillä, että en saanut aikaiseksi hankkia sitä jouluksi. On hyvä, että kevättalvella on jonkinlainen jämälahjajuhlapäivä.

Me muuten vietimme ystävänpäivää menemällä elokuviin katsomaan This means war. Se oli romanttinen ja se oli tosi hyvä. No niin. Pitäisiköhän alkaa piirrellä sydämiä töissä käyttämiini keltaisiin muistilappuihin?

Hoplaa

Noniin. Jalkapallohumusta selvittiin, ja myös sen jälkeisestä vähemmän pirteästä päivästä. Työviikon aloitin tänään, ja huomenna on jo keskiviikko. Kätevää.

Töissä oli tänään haastattelupäivä, ja työkaverini valittiin työkaveriksi työkaverin paikalle. Eli naapurityöhuoneeseen ei ehkä tule ketään kovin vierasta ihmistä lähteneen paikalle. Hyvä niin. Joka tapauksessa edelleen elämme mielenkiintoisia aikoja.

Omalta osaltani minun pitäisi varmaan ottaa tähän väliin hektinen helmikuu ja saada kovasti töitä eteenpäin. Ei ole kiva, jos aikataulut ovat kovin monta vuotta myöhässä. Tai kuukauttakaan.