Hyväksyntä

Sen jälkeen, kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon, ei ole löytynyt tyydyttävää paikkaa isommalle pyykkitelineelle. Sitä on pidetty vuoroin olohuoneessa ja vuoroin työhuoneessa, kumpaankaan se ei oikein mahtuisi. Etenkään niin pitkäksi aikaa kuin meillä pyykkejä yleensä säilytetään telineellä. Tänään kumminkin tajusin, että pyykkitelinehän itseasiassa mahtuu lähes täydellisesti saunaan. Minä pöljä, miksen tuota aikaisemmin huomannut.

Pitää olla avoimin mielin ja löytää ongelmiin ratkaisut.

Toinen ongelmani on alustus-puheenvuoro, joka minun pitäisi pitää kahden viikon päästä seurakunnassa, naisten illassa. Minulla ei ole ollut tapana puhua kirkossa mitään muille kuin vieruskavereilleni, mutta nyt sitten tilanne ilmeisesti muuttuu. Koin kai asiakseni suostua, kun kerran kysyttiin. Ja kun kysyjä oli ystäväni, niin tuntui, että minunkin pitäisi ihan vähän auttaa hänen naistenilta-projektissaan. Ja ehkä sitten kuitenkin haluaisin tehdä seurakunnassa jotain muutakin kuin istua.

Nyt tuo puhumisasia sitten koputtelee takaraivossa. Minulla on kyllä jonkin verran ajatuksia ja niitä on paperillakin, mutta en ole kovin hyvä ilmaisemaan ajatuksia muiden ymmärtämällä tavalla, yleensäkään. Siihen pitäisi yrittää keskittyä. Vähän epävarmalta tuntuu. Mutta kai se on hyväksi.

Aihe tulee olemaan hyväksyntä. Muutamat ystäväni saattaisivat olla sitä mieltä, että se sopii minulle kuin nenä naamaan. Ehkä se sopiikin.