Lähtölaskenta

Viikko lomaan. Sitten on pääsiäinen ja sen jälkeen lähdetään piipahtamaan Kaukasuksella. Tänään selvisi, että passit ja viisumitkin ovat tulossa Ruotsista meille päin. Huh helpotusta. Matkasta tuli ikäänkuin melkein totta.

Aloitan siis henkisen ja muunlaisen valmistautumisen. Astunhan pian suureen ja tuntemattomaan Aasiaan omilla pikku jaloillani.

Hetki bilehileenä

Niin tuli sekin päivä tai siis yö, kun menin työpaikan juhlien jälkeen mukaan jatkoille. Olen tyytyväinen. Nykyään työkaveritkin ovat alkaneet tuntua sen verran tutuilta ja turvallisilta, että niiden mukaan uskaltaa lähteä. Tai ainakin eilen oli sellainen tilanne. Se on muutenkin ihan rentoa seuraa, jota ei kovin paljoa tarvitse jännittää. Tai ehkä en ole niin pelokas kuin ennen. Hyvä minä.

Sitäpaitsi päivänsankarin kanssa pitää juhlia, livistäminen ei sovi kuvioon. Enkä olisi halunnutkaan, kivaa oli varsinkin loppua kohti. Kotiin tultua pääsin vielä peiton alla lämmitettyyn ja turvalliseen kainaloon, mikä oli ehkä luksusta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jumitusvalitus

Työt eivät suju yhtään. Se tapaus, josta minun piti tehdä artikkeli, vie kaiken työajan ja on kauhea murheenkryyni. Luulin syksyllä, että minulla oli tuloksia, mutta kas, ne hävisivät kuin tuhka tuuleen systeemistä löydetyn virheen jälkeen. Ja nyt koko hommasta ei meinaa tulla enää mitään. Jos olisi tulokset, niin voisi vaan kirjoittaa, mutta ei. Pitäisi varmaan unohtaa koko juttu ja tehdä muita jäljessä olevia töitä. Mutta kun en raaskisi. Kaikki on jo muutenkin niin myöhässä. Kunpa olisi vain yksi projekti, johon voisi keskittyä.

Päivän prinsessa

Tänään olin synttäreillä. Päivänsankarilla oli vaaleanpunainen, itse ostettu mekko ja lisäksi hänellä oli vaaleanpunainen kruunu ja pinkit sukkahousut. Sukkahousut tosin olivat vanhat. Lahjoja oli ja kortteja oli. Ja kakkua. Se oli hyvää.

Ensi perjantaina olisi tiedossa työkaverin väitös ja karonkka. Sen päivän sankari pukeutunee erivärisiin kuin tämän päivän sankari. Mutta koskaan ei voi tietää, joten täytyy mennä paikalle katsomaan.

Rankka yö

Olen hiukan huolestunut hampaistani. Viime yönä näin unta, että yksi hammas irtosi. Ajattelin ensin, että toivottavasti se oli yksi ongelmahampaista, mutta ei se ollut. Sitten muutkin hampaat lähtivät irti. Tosin niiden alta löytyivät uudet hampaat, omituiset kapeat ja terävät. En ollut ihan varma, oliko se hyvä vai huono asia.

Herätessä olivat kuitenkin entiset hampaat tallella. Tosin myöskin entisine ongelmineen, mikä oli pettymys. Keskiviikkona on taas yksi hammaslääkäriaika. Silloin saan ilmeisesti kuulla tuomioni. Tai ainakin osan siitä.

Viikonloppuvalmiudessa

Perjantaipäivitys: Töissä on paljon tekemistä. Kotona on ollut paljon tekemistä. Nyt tuli viikonloppu. Mukavaa.

Viime viikonloppu meni ylihuomista puheenvuoroa vääntäessä, mutta vääntäminen kannatti. Löysin punaisen langan, ja nyt on jo paljon rentoutuneempi olo. Voin ehkä nauttia viikonlopusta, ja uskoa siihen, että pärjään.

Katsomme taas tänä vuonna puolison kanssa American idolia. Se jaksaa edelleen tuntua mukavalta rentoutumistavalta. Tänään on vuorossa tuloslähetys eilisestä tytöt vastaan pojat-illasta. Viimeiseksi jääneet poika ja tyttö saavat uuden mahdollisuuden, ja jompikumpi saa jäädä laulelemaan. Hyvä hänelle.

Idol on siitä hauska, että se tuo amerikkalaista kulttuuria hiukan lähemmäs. Ja nuoret ihmiset tuntuvat melko aidoilta. Hauskaa on sekin, että erityisen koskettavan ja upean esityksen jälkeen tuomari saattaa joskus huutaa, että amen to that, tai thank you Jesus. Myöskin, kun yksi tyttö putosi lavalta ja meni tajuttomaksi, niin kanssakilpailijoiden joukko otti toisiaan kädestä ja rukoili yhdessä. Kannatettavaa toimintaa, jota tuskin Suomen Idolsissa näkee. Joskaan en pysty kovin varmasti sanomaan, näkeekö.