Uuteen aikaan

Saunassa on käyty ja olo on mukava. Luetaan kirjoja ja katsotaan elokuvaa. Kuunnellaan pauketta ulkoa ja nähdään sivusilmällä välähtelyjä ikkunasta. Mietitään, jaksaisiko puolen yön aikoihin käydä ulkoilemassa, vai olisiko sittenkin mukavampi vain pysyä oman kodin suojissa. Ilmassa on juhlan tunnelmaa, mutta on miellyttävää kun siihen ei itse tarvitse osallistua tätä kummemmin. Mieli on sen vuoksi hyvä ja rauhallinen. Onnellista Uutta Vuotta kaikille.

Takaisin

Loma on nyt loppu. Onneksi viikonloppu on tulossa, ja ensi viikolla taidan tyytyä kolmepäiväiseen työviikkoon. Ei ole ainakaan liian helppoa tämä työtuolille palaaminen, mutta ehkä pehmeä lasku yksi- ja kolmipäiväisillä työviikoilla helpottaa sitä. Ja tammikuun tavoitteeksi otan tuolin vaihdon, nykyisessä ei ole hyvä istua.

Jouluna olimme pari päivää minun vanhempieni luona. Siellä oli tosin ihan mukavaa, mutta ehkä kotiinpaluu joulupäivän iltana oli sittenkin se joulun paras hetki. Sen jälkeen olen lomaillut syömisen, nukkumisen ja lukemisen merkeissä aina eiliseen asti. Lomalukemisena minulla on ollut "seikkailusatu kaikenikäisille" eli David Eddingsin Belgarionin taru. Se on ollut sopivan kevyttä ja mukavaa ja tarpeeksi koukuttavaa jouluksi. Pari kyläilyä ja kaupunkikierros tuli kyllä myös tehtyä sohvalla lukemisen lisäksi.

Adeste fideles

Nyt riemuiten tänne kiiruhusti tulkaa,
Beetlehemihin rientäkää!
Lapsonen pieni taivahast on tullut!
Oi häntä rukoilkaamme, oi häntä rukoilkaamme,
hän ompi meidän korkea kuningas!


Nyt kunnian kuningas, hallitsija suuri
seimessä lepäävi halvassa.
Hän totisesti Jumalan on poika!
Oi häntä rukoilkaamme, oi häntä rukoilkaamme,
hän ompi meidän korkea kuningas!


Jo enkelein kuoro sulosävelellä
riemun sanomaa näin ilmoittaa:
Kunnia olkoon, olkoon Jumalalle
ja maassa rauha, ja maassa rauha
ja ihmisillä hyvä tahto myös.


Nyt sulle, oi Jeesus, äskensyntyneelle,
kunnia, ylistys soikohon!
Ikuisen Isän sana lihaks tullut!
Me sua rukoilemme, me sua rukoilemme,
sä olet meidän korkea kuningas!
(Suom. P.J. Hannikainen)

Tämä laulu kolahti erityisemmin jo viime jouluna, mutta koska tätä blogia ei ollut silloin vielä olemassa, niin lainaan laulun suomennosta vasta nyt. Sen sanoma on kyllä ajankohtainen tänäänkin. Joululaulukirjani mukaan John Francis Wade on tehnyt tämän laulun alkuperäisen latinankielisen version 200 vuotta ennen minun syntymääni.

Kun Joulu on

Iltahämärän hetki on talvipäivän parasta aikaa. Se tapahtuu näin keskitalvella joskus kolmen ja neljän välillä. Silloin kannattaa rauhoittua hetkeksi, katsella ikkunasta ulos ja nauttia hämärtyvästä talvisesta maisemasta. Pari kynttilää ikkunalla tekevät näkymästä vielä ihanamman.

Kummasti tässä joulunaluspäivinä riittää pientä puuhailtavaa, joten pitemmät sepustukset jäävät nyt naputtamatta. Voisihan tähän kuitenkin vielä lainata otsikon mukaista laulua:

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.

On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on. 

Pirpana toivoo, että kaikilla olisi rauhallinen ja riemullinen ja mukava Joulu.

Tuuvinkia

Perunalaatikot on nyt tehty tälle vuodelle. Poikkeuksellisesti yritykset jäivät tällä kertaa yhteen, mutta tein kaksi (puolikasta) annosta samalla kertaa suunnilleen näiden ohjeiden mukaan. Biojätteeseen ne eivät ainakaan vielä joutuneet, joten mielestäni homma kyllä onnistui. Ovatko ne sitten imellettyjä perunalaatikoita, saa varmaan puoliso kertoa sitten kun niitä paistetaan ja maistetaan. Luultavasti tuomio on, että ei imeltynyt, ainakaan tarpeeksi. Mutta se ei niinkään haittaa, koska minä tein nämä lähinnä vain tekemisen ilosta, ja anoppi on jo tehnyt meille yhden oikean imelletyn laatikon. Jos joskus opin tekemään imellettyä perunalaatikkoa, niin vakiintunut jouluperinteeni (yrittää tehdä sitä joka vuosi onnistumatta kuitenkaan) joutuu kokemaan pienen muodonmuutoksen.

Kaikki heitä

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa.

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel´ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.

Siinä lainattu joululaulu tälle päivälle. Vesialan henkilönä minun pitäisi varmaan tietää, mitä tarkoittaa järven päilyminen. Saunapohdinnan tuloksena luulisin päilyvän vedenpinnan olevan sellainen, mistä voi nähdä oman kuvansa. Joten kauniita kesäpäiviä tässäkin varmaan haikaillaan.

Minulla on vielä kaksi päivää töitä, ennen kuin voin heittää arkihuolet. Pieni hengähdystauko arjesta onkin tarpeen. Joululomaa on suunnitelman mukaan viikko ja päivä. Ja sen jälkeen voisin toivoa, että osaisin tulevana vuonna murehtia vähemmän arkihuolista.

Traktori ja pipareita

Eilen oli meidän pienen pyörivän piirin pikkujoulut meillä. Piiri on sellainen keskustelu-, oleskelu-, raamattu- ja rukouspiirin sekoitus. Se on pieni (viisi henkilöä mukaanlukien minä ja puoliso) ja se pyörii suunnilleen viikoittain. Pikkujouluissa meitä tosin oli mukavasti jopa seitsemän, koska kaksi piiriläistä oli tuonut puolison tai tulevan puolison mukaan. Pari vieraista sanoi saapuneensa meille traktorilla. Tässä vaiheessa alkoi harmittaa, kun meidän ikkunoista ei enää näy vieraiden käyttämälle parkkipaikalle. Uskottava se kuitenkin oli. Pelasimme lautapelejä ja söimme kaikenlaista hyvää. Ilta kului äkkiä.

Siinä vaiheessa kun oli pelattu kaksi Take it easyä, yksi Menolippu ja kaksi Pandemiaa, niin olin kyllä rättiväsynyt. Tarkemmin ajateltua en kuitenkaan kaatunut sänkyyn vaan aloin tekemään piparitaikinaa, kun tuli mieleen että lauantai olisi ainut hyvä päivä leipoa ne piparit. Ja niin se olikin. Päivällä oli ihana auringonpaiste ja kävin pitkästä aikaa ulkona muuten vaan-kävelyllä. Siitä tuli oikein hyvä leipomismieli. Ja pipareita pitäisi riittää nyt uuteen vuoteen saakka ja ehkä loppiaiseenkin. Kaikki hyvin.

Kohta lähdetään katsomaan joulupukkia elokuviin. Toivottavasti pidän tästä yhtä paljon kuin torstaina nähdystä leffasta The Town. Joka tapauksessa on mukava käydä ulkona ja elokuvissa pitkästä aikaa. Vaikka tämä onkin jo toinen kerta tällä viikolla. Mutta hyvät elokuvat ja tarinat sopivat joulukuuhun kuin nenä päähän.

Liikettä niveliin

Tämän tahdissa kun kirjoittelee joulukortteihin osoitteita, niin ne tulevat nopeasti valmiiksi. Minulla tosin oli onneksi aikaa vähän hitaampaankin tahtiin. Kaikki kortit ovat nyt punaisessa postituskuoressaan. Vielä jäi kaksi päivää aikaa muistaa viedä se postiin.

Kertausta

Se oikea vastaus edellisen tekstin otsikkoon lienee, että eipä tässä mitään kiirettä. Pakko ei ole tehdä juuri mitään jouluvalmisteluja. Jonkin verran niitä ehtii kuitenkin puuhailla ja se koituu enimmälti omaksi iloksi. Tämä loppusyksy on mennyt muutenkin aika leppoisasti. Elo- ja syyskuussa oli aikamoista hässäkkää muuton ja työkiireiden takia, mutta sen jälkeen on ollut väljempää. Syyskuun jälkeen ei ole tarvinut työmatkustella laisinkaan, ja se on varmaan kyllä säästänyt energiaa. Ainakaan en ole läheskään niin väsynyt kuin viime vuonna tähän aikaan. Varmaan se pieni joululoma tekee siitäkin huolimatta ihan hyvää.

Viime joulun aikaan oli ainakin aikaa ajatella paljon, eli joululoma kului aika rauhallisissa merkeissä. Ja sitä tuli mietittyä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. No samaa voi varmaan pohtia taas, mutta toivottavasti ei sentään ihan liikaa. Toivon, että lomalla tulisi vietettyä aikaa sukulaisten tai ystävien kanssa sekä puolison kanssa ja ehkäpä yksinkin, kaikkia sopivassa suhteessa, kiitos. Minulle voisi myös tehdä hyvää muistella vähän joulun syntymäpäiväsankariakin. Me taisimme olla jossain yhteyksissä. Ehkä niitä voisi elvyttää?

Joulukiire?

Hui hui, enää kaksi viikonloppua ennen joulua, ja toinen niistäkin menee reissussa. Lauantaina olen menossa vanhempien luokse ja sieltä vielä sukuloimaan, kun eno täyttää 50 vuotta. Menen kyllä ihan mielellään. Tuntuu, että enoa pitää kerrankin muistaa, ja vanhempien luonakaan en ole juuri ehtinyt käydä tässä syksyllä. On ollut niin kiireistä muka. Ja niin se on vähän ollutkin.

Haluaisin ehtiä vielä tekemään pipareita ja perunalaatikkoa ennen joulun tuloa. Jälkimmäinen onnistuu yleensä vasta toisella kerralla, jostain syystä. Luultavasti en vaan koskaan muista edellisvuotisia virheitäni ja teen ne sitten uudestaan. Nyt minusta tosin tuntuu, että se taisi olla viime kerralla siirapin vika. Sen kanssa pitäisi olla varovaisempi. Ehkä se on aina ollut siirapin vika, kun perunalaatikkoni maku on ollut kamala. Loppujen lopuksihan laatikkoa pitää tehdä vielä kolmannenkin kerran, jos sitä haluaa tarpeeksi. Mutta täytyy varmaan tehdä näistä hommista vain sen verran, mitä ehtii. Ensi viikolla olisi saatava myös joulukortit lähetettyä. Onneksi askarteluprojekti on jo aika hyvässä vaiheessa. Nyt jos olisi kirjekuoria, niin nehän olisivat jo kohta postissa. Niin, ja näiden lisäksi olisi mukavaa saada hankittua jotain, mitä kääriä paketteihin. Onneksi olen päässyt siinäkin jo pikkuiseen alkuun.

Viikot menevät kovin äkkiä, ja sen huomaa muun muassa siitä, miten usein tänne blogiin tulee kirjoitettua. Edellinen teksti on lauantailta. Sen jälkeen tapahtuivat jo tuparit, itsenäisyyspäivä, joitain työpäiviä ja ilmeisesti lyhyehköjä iltoja. Ai niin, eilinen ilta meni joulukorttipajassa. Ja sitä edellisenä kävin pitkästä aikaa saunassa. Viime viikkoina ei ole oikein saunotuttanut, kun uusi sauna ei ole tuntunut lämpenevän kunnolla. Isoveli kävi viikonloppuna pikaisesti kylässä ja pisti samalla meidän kiuasta kuntoon kivien osalta. Pussillinen kiviä ja murskaa joutui hylättäväksi. Se tuntui auttavan, ainakin edellispäiväiset löylyt tuntuivat aiempaa paremmilta. Ja saunan jälkeen oli mukava olla ja nukkua samassa miellyttävässä olotilassa hyvät yöunet.

2999

Pidämme tuparit sunnuntaina. Tämän uuden kodin sisustus ei tosin taida olla aivan lopullisessa kunnossaan vielä, mutta tuparit on pidettävä nyt tai ei koskaan. Tähän tulokseen ainakin puolison kanssa tulimme. Jotenkin tupareita ei viitsi enää joulun jälkeen pitää, kun muuttopäivä oli jo syyskuun alussa.

On tässä sisustussaralla toki tapahtunut aika paljon edistysaskeliakin, ja voisi sanoa, että sohvan tulo ei ollut niistä vähäisin. Taulujen ja muiden hässäköiden saaminen seinille ei sen sijaan ole meillä kovin vahvana puolena. Pari kuvaa on saatu kiinnitettyä sinitarralla, ja tämän viikon projektina on ollut palapelin saaminen ripustuskuntoon. Nyt se onkin niin sanotusti liimattu yhteen ja odottaa vain ripustamistaan. Jos se saadaan vielä seinällekin viikonlopun aikana, niin olen kyllä tyytyväinen. Kyseinen palapeli on nimittäin ollut meillä aikamoisena ikuisuusprojektina epätoivon hetkineen. Jos kuva ja seinä sitten lopultakin kohtaavat, niin se on hienoa se.

Ostin palapelin jonain syksynä, luullakseni ehkä 2003 tai 2004. Joka tapauksessa yli viisi vuotta sitten. Siinä oli niin hieno maisemakuva, että ajattelin sen sopivan hyvin seinälle. No palapelin rakentaminen sujui ihan hyvin sekä taivaan että meren osalta, mutta jumiutui moniväriseen kallioalueeseen...useammaksi vuodeksi. Meillä oli taktiikkana pitää palapeliä maton alla turvassa rakentamisen ajan. Hyvä taktiikka muuten, mutta peliä ei kannata jättää maton alle useammaksi vuodeksi. Värit saattavat kulua ja värillisiin alueisiin voi ilmaantua valkoisia läiskiä. Jossain vaiheessa peli taisi olla laatikossakin. Lopulta pitkän tauon jälkeen puoliso päätti levittää palapelin uudestaan esiin, ja sittenhän se oli pakko tehdä valmiiksi. Aika yllättävää, että tässä vaiheessa viimeistä palaa ei löytynyt mistään. Pääteltiin, että palan puuttumisen ja värikulumien takia palapeli ei ole menossa seinälle. Nyt se on kuitenkin päällystetty palapeliliimalla (joku uudenaikainen systeemi, jonka puoliso oli saanut selville) ja sitä ennen valkeita kohtia väritetty tussilla. Ja nyt se näyttää yllättävän hyvältä, eikä kovinkaan kuluneelta. Takaa se on päällystetty kontaktimuovilla. Tarkoitus oli naulata se seinälle, mutta eihän meidän seinät tietenkään nauloja ota vastaan, kuinkas muuten. Onneksi appiukko lupasi saapua hätiin porakoneen kanssa huomenna. Jos ei sitä peliä saada sitten tarttumaan seinään, niin on se kumma. Luultavastihan se saadaan kyllä tiukasti kiinni, toivottavasti lisäksi suunnilleen suoraan.

Makuuhuoneeseen on tulossa lisäksi seinävaate, jonka sain mummolta heidän kerrostaloon muuttonsa yhteydessä "perinnöksi". Sinne se raanu vaan jäi jumiin vanhempien luokse, koska tulin sillä kertaa bussilla kotiin ja sen jälkeen ei ole jaksettu lähteä hakemaan...eikä muistettu pyytää ketään tuomaan sitä mukanaan tännepäin. No eipä voi mitään. Jos raanu tulee joskus tänne, niin toivoisin kovasti sen istuvan makuuhuoneen seinälle. Se on sellainen hieman vanhanaikaisempi kuin muu sisustus täällä, mutta pieni vanhanaikaisuus voisi olla vaan hyvä. Se voisi lisätä kodikkuutta.

Tupareihin on kutsuttu 15 pariskuntaa tai perhettä tai henkilöä. Aika suuri osa on ilmoitellut mahdollisesti tulevansakin, joten kyllä täällä varmaan vilinää on sunnuntai-iltana. Ja tuolit eivät varmaankaan riitä. Epämääräinen listani arvelee, että vierailijoita tulisi olemaan jotakuinkin parikymmentä plus miinus viisi. Kutsuttujen listalla olivat tietysti muutossa avustaneet ystävälliset ihmiset, lisäksi muutamia tärkeimpiä tai läheisimpiä (ja lähellä asuvia) ystäviä, joiden kanssa olemme viime aikoina olleet enemmän tekemisissä. Ja joitakin vanhempia ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt hiljaisemmaksi, mutta joita on mukava pitkästä aikaa nähdä tällaisen kivan tuparitekosyyn varjolla.

Tuikkiva tähti

Eilen sai avata ensimmäisen luukun joulukalenterista ja illalla oli Snowflakesin joulukonsertti. Siitä tuli siis oikein onnistunut joulukuun ensimmäinen.

Minulla on kotona itsetäytetty suklaakalenteri ja keskisuomalaisen lähettämä kuvakalenteri. Ja työpaikalla on työkaverilta ostettu partiolaisten kuvakalenteri. Tämä viimeisin on niistä mukavin, vaikka siinä onkin tonttuja. Kuvassa on tonttujen tupa ja luukuista aukeavat näkymät täydentävät kuvaa. Sellainen kuuluu kunnon kuvakalenterin olla.

Konsertissa oli tuttuja joululauluja 60-luvun rautalankaisin sävelin kuultuna. Vierailevana solistina oli Maria, joka on myös puolisolle sukua. En ollut kuullut hänen laulavan aikaisemmin, mutta ainakin nämä joululaulut hän esitti suoraan minun sydämeeni. Vaikutuksen teki lähinnä kai hänen esiintymisensä, joka oli jotenkin aika aitoa ja luonnollista ja suloista. Suurimman osan lauluista hän esitti pikkutyttömäisesti seisten hiljaa paikallaan. Minusta se sopi joululaulujen tunnelmaan erinomaisesti. Ikäänkuin esiintyjä olisi tullut siihen paikalle aika pienenä ja antanut musiikille enemmän tilaa ja syvyyttä. Ja kuitenkaan katsetta ei voinut kääntää laulajasta. Kuten puoliso sanoi, tämä esiintyjä on tähti ja tietää sen itsekin. Mikäs siinä on sitten viihdyttäessä yleisöä. Anoppi on pitänyt sukulaistyttöön yhteyttäkin, ja hankki hänet juttusille. Niinpä tähti sanoi minullekin lähtiessä heippa.

Niin, se hienoin ja vaikuttavin kappale taisi eilen olla Sylvian joululaulu. Mutta viimeisin esitetty laulu jäi soimaan mieleen:

Tähden tähdistä kirkkaimman,
minä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa.
Tähden tähdistä kirkkaimman
minä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa.

Pikkujoulu

Huomenna alkaa se virallinen joulunodotus. Eilen muistin ostaa neljä kynttilää. Kynttilänjalat onnistuin tosin aika hyvin pilaamaan, kun ajattelin, että niitä voisi pestä tiskiharjalla. Lopputuloksena paljon märkää värimaalinöyhtää tarrautuneena esineiden pintoihin. No, eiköhän niitä voi vielä huomenna käyttää, vaikka ovatkin vähän laikukkaita. Uusien ostamista voisi harkita.

Kynttelikkö on myös asetettu lipaston päälle ja kranssi oveen. Oikeita kynttilöitä on muutama palamassa. Ja tänään paistoin pienen kinkun kokeilun vuoksi reilusti ennakkoon. Kun se saadaan syötyä ensi viikolla loppuun, niin sen jälkeen on vielä hyvin aikaa saada uusi kinkunnälkä ennen joulua. No, tästä ei ehkä ole tulossa mitään jatkuvaa perinnettä. Sen sijaan näihin aikoihin on tavan mukaan leivottava pipareita. Sen ajattelin tehdä huomenna. Niitä pääsee varmaan tekemään lisääkin ensi viikonlopun tuparien jälkeen.

Jotta ei olisi liian jouluista, niin ilmoitan tähän lopuksi, että yhtään joululahjaa ei ole vielä meidän nurkissa kätkettynä. Melko suurella todennäköisyydellä.

Pikkukuusi ja kynttilät

Kun olin vielä pieni, niin tein aina joulupukille lahjatoivelistan. Tai oikeastaan tein sen isälle ja äidille. Jossain vaiheessa alkoi sitten olla sen verran kokemusta, että yhden tärkeimmän toivelahjan tiesin saavani melkein varmasti, jos vaan muistin mainita siitä tarpeeksi usein "pukille". Eipä tarvinut sitten jännittää ihan niin kamalasti.

Yhtenä vuonna iskin silmäni pieneen muovijoulukuuseen, johon kuului myös lamput ja koristeet. Sitä siis vain kärkkymään, ja aattoiltana löytyi sitten pikkukuusi paketista ison kuusen alta.

Kaivoin pikkukuusen tänään esiin ulkovarastosta ja koristelaatikon sisältä. Minulla oli pitkän aikaa tapana aloittaa joulunodotus pikkukuuseni esiinotto- ja koristeluseremonialla. Se tapahtui joko ensimmäisenä adventtina tai joulukuun ensimmäisenä päivänä. Viime vuosina kuusi on vaan ollut syrjässä, koska tuntuu, ettei sille ole kotona mitään sopivaa paikkaa. Tai ehkä olisikin, mutta kuusi värivaloineen ei oikein enää ole minun kaikista mieleisimmän joulutunnelman mukainen. Nyt kuitenkin aion viedä kuusen työpaikalle, minne se joutaa oikein hyvin. Nyt kun on oma työhuonekin, niin pitäähän sinne jotain joulukoristeita laittaa. Ja koska tällä viikolla on töissä pikkujoulut, niin koristelun katsotaan varmaan kuuluvan ihan asiaankin. Mukavinta on kuitenkin, että saan tänä vuonna siis tehdä pikkukuusen koristeluseremonian asiaankuuluvasti. Eikä se ole kovin paljon etuajassakaan, koska tällä viikolla on jo ensimmäinen adventti.

Ja nyt muistin, että adventtia vartenhan on ostettava neljä kynttilää. Miten se meinasikin unohtua. Toinen tärkeä seremonia oli jo melkein vaarassa. Adventtikynttilöiden polttaminen on perinne, jonka opin isältä. Isän kanssa huolehdimme aina siitä, että kynttilät oli hankittu kotiin. Ja sitten joka adventtina sai sytyttää uuden. Tästä en ole vielä luopunut. Enkä aiokaan.

Talvistuvaa

Jouduin flunssan omaksi jo toisen kerran. Kummasti se hyökkäsi uudestaan heti parin viikon päästä. Tai mikä tämä tauti nyt sitten onkaan. Tänään olin kotona aikä töhnäpäisenä, ja tuskinpa pääsen minnekään vielä huomennakaan. Talvikin tulee. Huomenna pitäisi tulla pikkuisen lunta, ja pakkasta on niin kauan kuin sääennusteita riittää. Mikäs siinä. Frodokin on päässyt juuri sopivasti Caradhrasin alarinteille ja tuntenut ensimmäisen lumihiutaleen nenänpäässään. Minulla on hämärä aavistus, että niitä saattaa tulla kohta lisää.

Tässä sairastellessa on ainakin aikaa polttaa kynttilöitä ja katsella elokuvia. Ja nukkua, tietysti. Katsoimme tänään Näin koulutat lohikäärmeesi. Oikein sopiva lapsenmieliselle flunssapotilaalle. Nyt voisin mennä kokeilemaan, riittääkö unta vielä yöksikin.

Moraalinen ongelma

Marraskuu on puolessa välissä, joten täällä blogissa voi varmaan jo varovasti mainita joulun. Minulla ei kyllä vielä ole mitään joulunodotusmieltä. Yleensä tässä vaiheessa syksyä kynttilöidenpolttamiskauteni on jo pitkällä, mutta tänä vuonna se on lähtenyt aika varovasti käyntiin. Ehkä pelkään nokeavani uuden kodin katonreunuksia.

Joulun halusin mainita nyt siitä syystä, että voin puhua vähän joulukorteista. Niiden lähettäminen on yksi joulunodotusperinteistäni, jota siis täytyy noudattaa. Ajattelin tehdä tänä vuonna kortit itse, mikä ei ole ollut pakollinen eikä yleinen osa perinnettä. Yleensä sellaiseen on ollut liian kiireistä ja liian ideatonta. Mutta jos tämän joulukorttiasian haluaa tehdä kunnolla, niin silloinhan korttien täytyy olla itsetehtyjä. Tarvikkeetkin olen jo ostanut, ja kortteja voisi ruveta väsäämään vaikka heti. Mutta marraskuu on vasta puolessa välissä, enkä tiedä voiko vielä alkaa kuuntelemaan joululauluja. Eikä kortteja voi tehdä kuuntelematta joululauluja. Mitä siis teen. Ehkä on ihan varovasti kuunneltava jotain huonointa joululevyä. Parhaat jätetään tietysti viimeiseksi. Tai sitten aloitan korttien tekemisen vähän myöhemmin. Se olisi kuitenkin mukavinta, jos niiden kanssa ei tulisi liian kiire. Ehkä joulumusiikki liian aikaisin on se pienempi paha. Vaikka siitä voikin tulla joulumieltä.

Tuikkuja pimeässä

On lauantai-ilta ja kello on jo paljon, mutta päivitän tänne nopeasti viikonloppukuulumiset. Eilen illalla kyläiltiin ja pelattiin samalla pari lautapeliä. Jälkimmäisen aikana minulla meinasi alkaa lamput sammumaan, mutta kävelin kuitenkin omin jaloin autolle ja autolta sisälle. Viime viikolla ja viime viikonloppuna taisi olla vähän normaalia enemmän ohjelmaa, joten ehkä se sitten piti vielä maksaa univelkoina. Viime yönä tuli ainakin nukuttua lähemmäs 12 tuntia, kun herätyskello ei ollut soimassa. Ja sen jälkeen otin vielä vahingossa mukavat pikku päiväunet puolison ollessa liikuntaa harrastamassa. Iltaa kohti alkoi sitten olla jopa niin herännyt olo, että lähdin mukaan ledifrisbeegolfkisoihin. Pimeää oli, mutta kiekkoihin laitettiin tuikkuvaloja ja korit olivat myöskin ulkotulin valaistut. Sitten heitettiin kiekkoja kohti koreja samanlailla kuin yleensäkin. Päädyin luultavasti viimeiseksi tuloslistalla, mikä on tietysti saavutus sekin. Jumbopalkintoa ei jaettu. Mutta puoliso on tyytyväinen, kun hänen harrastuksiinsa menee mukaan. Ja minulla oli mukavaa elämäni ensimmäisissä frisbeekisoissa. Huomenna ajattelin taas nukkua pitkään ja ehkä jossain vaiheessa käyn tekemässä osan maanantain töistä alta pois. Jos sunnuntaityöt alentavat stressitasoani, niin se on ehkä sen arvoista, nyt tämän kerran.

Lakia mietiskelemässä

Minun viikonloppuni kului 10 käskyä-seminaarissa tässä lähistöllä olevassa seurakunnassa. Se ei ole minun kotiseurakuntani (jossa käyn useimmiten) vaan toinen, sanoisinko kyläilyseurakunta. Pidän siitä. Menin perjantaina seminaarin aloitussessioon ja olin siitä sitten innostunut. Joskus opiskeluaikoina tulin siihen tulokseen, että jos saa ilmaiseksi hyvää opetusta, niin se kannattaa ottaa vastaan. Se tuntui pätevän tähänkin oikein hyvin. Puhujaa oli mainostettu kovasti, mutta ei turhaan. Menin siis lauantaiksikin ja sen jälkeen oli pakko mennä sunnuntain loppusessioonkin, koska olisi ollut ärsyttävää lopettaa puolivälissä ja jäädä kokonaan paitsi toisen taulun käskyistä. Välillä toki väsytti, mutta tyytyväinen olo jäi. Lakia ja armoa ja vanhaa ja uutta testamenttia ja historiaa ja juutalaisten ja Lutherin ajatuksia sekä keskustelua tuli aika mukavana annoksena. Lisäksi koko jutun teki erityisen mukavaksi se, kun minulla oli koko ajan joku ystävä istumassa vieressä ja estämässä orpolapsiolon hieman vieraammassa paikassa. Puoliso oli mukana alussa ja lopussa ja kaksi muuta ystävää keskellä. Ja pastorilta sain halauksen.

No mistä siellä sitten puhuttiin? Puhuja oli teologian tohtori ja huomattavan perehtynyt aiheeseen: siis ylipäänsä Vanhan testamentin lakeihin, mutta myös sen aikaiseen historiaan ja kulttuuriin Lähi-Idässä ja lisäksi tietysti koko Raamattuun (mikä on tärkeää jos aihetta haluaa pohtia myös nykykristityn näkökulmasta). No tuokaan ei tietysti olisi riittänyt pitkälle, mutta puhuja puhui myös mielenkiintoisesti ja piti minut kiinnostuneena sekä hereillä. Aluksi puhuttiin siitä, että miksi kymmentä käskyä pitäisi ylipäänsäkään miettiä nykyaikana. Tiesittekö, että 10 käskyn laki on ainut lakikokoelma kyseiseltä ajalta, joka kuulostaa jokseenkin asialliselta vielä nykyäänkin. Siinä ei kuvata rangaistuksia lakien rikkomuksista, joten kenenkään jalka tai käsi tai kaula ei mene poikki tämän lain perusteella. Ainakaan vankilaan ei siis joudu, vaikka sen ottaisi elämänohjeekseen ihan nykysuomessakin. Mutta viikonlopun aikana tuli kyllä melko selväksi sekin, että jos käskyjen merkityksiä pohtii yhtään syvällisemmin, niin monestakaan en kyllä pääse kunnialla läpi. Ja onneksi ei tarvitsekaan, koska meidän uskonnossamme turvaudutaan Jeesuksen tarjoamaan anteeksiantoon ja pelastukseen. Siitä iloisena olisi kyllä kiva ja hyvä oppia elämään niin, että voisi useammin huolehtia toisista kuin rikkoa heitä vastaan tai Jumalaakaan vastaan. Ehkä jopa kymmenestä käskystäkin voi olla jonkinlaista hyötyä tässä. Tiesittekö, että Lutherilla oli tapana mietiskellä kymmentä käskyä neliosaisella menetelmällä, johon kuului käskyn sisällön tai ajatuksen oppiminen, kiittäminen käskystä, synnin tunnustaminen jos on rikkonut käskyä, ja rukoileminen, ettei enää tulisi tehtyä niin. No, innostuneimmat voivat kokeilla samaa. Mutta kaikessa ei ehkä kannata seurata Lutherin jalanjälkiä ja ei ainakaan syntien tunnustamisessa kuutta tuntia päivittäin. Tällainen nykypakana selviää aina vähemmälläkin.

Naksaus tajunnassa

Loppusyksy on virallisesti alkanut, kun kelloakin käännettiin. Ja tuli marraskuu. Kummasti mielikin kääntyi siinä samalla myöhäissyksyiseen tunnelmaan. Illat ovat pimeitä, mutta se ei sinänsä tunnu ahdistavalta. Pimeä tuntuu enemmänkin kodikkaalta tai romanttiselta, tai miten sitä nyt kuvailisi. Lumi toisi tietysti miellyttävää hohtoa hämärään, mutta pärjätään tässä vielä jonkin aikaa ilmankin. Eiköhän sitäkin vielä jossain vaiheessa tule taivaalta.

Marraskuisessa jaksamisessa auttavat kyllä minun verraten löysät aikataulutkin. Minulla on tällä erää säännöllisesti vain yksi liikuntajuttu ja yksi toinen juttu viikoittain. Joka ilta ei siis tarvitse olla juoksemassa minnekään, jos ei jaksa. Aamutkin voi tarvittaessa jättää pitkiksi. Aamuisin on ehtinyt vielä tulla valoisaa ennen kuin pääsen lähtemään kotoa. Sekin auttaa. Liikuntaa olisi kyllä hyvä harrastaa enemmänkin. Eilen sain sentään aikaiseksi käydä kävelylenkillä, mutta muuten liikuskeleminen on ollut aika hiljaista. Pitäisi keksiä jotain. Olisiko tänä vuonna jo aika kokeilla hiihtämistä.

Lautapelinörtti ja kaverit

Meillä kävi eilen lautapelivieraita ja saimme testattua Pandemiaa ensimmäisen kerran. Se oli kuin olikin hyvä peli ja lisäksi niin kovin jännittävä. Yritimme pelastaa maailman kokonaista kolme kertaa, mutta ei se vaan pelastunut (kahden yrityksen jälkeen yritin mainita luopumista koko hommasta, mutta muut kriisiryhmän jäsenet tyrmäsivät ajatuksen armotta). Ensimmäisessä pelissä saimme tuhottua yhden neljästä kulkutaudista, ennen kuin se oli puhjennutkaan. Kolme muuta kuitenkin levisivät liian kovaa vauhtia, ja loppu tuli. Toisella kerralla saimme taas kehitettyä hoitokeinon yhteen tautiin, mutta ei sitä eikä muitakaan sairauksia saatu karkotetuksi maailmankartalta. Kolmannella kierroksella löysimme parannuskeinon jopa kolmeen tautiin neljästä, mutta sitten loppui kriisin hallinta-aika kesken (osa ryhmästä tosin esitti kiivaita vastaväitteitä, voiko näin käydä) ja homma levisi taas käsistä. Semmoista se on.

Tarkempaa selostusta Pandemiasta löytyy täältä. Tänään innostuin lautapelikaudesta jopa niin paljon, että kirjasin itseni myös tänne. Sivu näyttää sekavalta, mutta sinne voi kirjata kaikki pelatut lautapelinsä, keitä oli mukana ja kuka voitti. Puoliso on tietysti ollut siellä jo monta vuotta. Juuri nyt tuli tosin mieleen, että olisi kyllä paljon minun tyylisempää kirjata pelit vaikka johonkin päiväkirjaan. Sen selaaminenkin olisi paljon helpompaa kuin tuollaisen sekavan jenkkisivuston. Ehkä teenkin niin. Mutta idea on joka tapauksessa hyvä. Tämän syksyn lautapelitilastoni näyttää nyt tältä:

• 6.10. meillä, 4 pelaajaa, pelattiin Menolippu, Alhambra ja Take it Easy
• 11.10. meillä, 4 pelaajaa, pelattiin Menolippu
• 19.10 kylässä, 5 joukkuetta, pelattiin Menolippu
• 30.10. meillä, 4 pelaajaa, pelattiin Pandemia, Pandemia ja Pandemia

Eilen vieraillut nuori pariskunta kävi siis jo toisen kerran kyläilemässä ja pelaamassa. Toiset kaksi peli-iltaa tapahtuivat vaihtelevalla osallistujamäärällä ystäväperheen kanssa, jota yritämme myöskin tutustuttaa pelien maailmaan. Näitä aikaisempiin pelikavereihin kuuluu puolison veli, joka tulee aina välillä pelailemaan (etenkin, jos meillä on joku uusi peli). Toinen veli ja muita sukulaisia saattaa löytyä pelaamasta etenkin joululoman aikoihin. Appiukon kanssa pelaamme noin kerran vuodessa Salomo3000-tietovisaa. Tänään melkein pelasimme kahdestaan puolison kanssa, mutta sitten se aika meni keskusteluksi (mikä ei sekään ole huono) ja nettiin eksymiseksi. Piti tarkistaa, kumpi on voittanut viimeksi Attikassa.

Valoa Keski-Maasta

Minulle tulee aina syksyisin vastustamaton halu lähteä vaeltamaan Frodon kanssa. Niin siinä lopulta kävi tänäänkin, että aloitin taas uudestaan Tarua Sormusten Herrasta. Kotoa ei löytynyt mieleisiä lukemattomia kirjoja, ja jotain oli saatava päivän piristeeksi. TSH:n alkuosa on minusta erityisen hyvä. Sen aloittamista on vaikea vastustaa, mutta sitten kirja pitäisi jaksaa lukea loppuunkin. Tosiasiassahan koko tarina on todella upea, mutta yli kymmenennellä lukukerralla se alkaa olla myös aika tuttu. Jos pääsen nyt loppuun, niin se on osapuilleen 12. kerta. Oli tämmöinen kertauslukeminen kummallista tai ei, niin tämän lauantaipäivän se on saanut kyllä tuntumaan mukavammalta. Hobittilan tapahtumiin sukeltamalla harmaa päivä on jotenkin muuttunut valoisammaksi. Kumma juttu.

Viruksia vastaan

Eilinen ei itseasiassa ollut mitään mukavaa sairastamista. En saanut nukuttua eikä ollut yhtään hyvä olla sen enempää sängyssä kuin jalkeillakaan. Mutta nyt on jo paljon parempi olo. Ja nälkäisempi.

Muistelin jotain ensimmäistä flunssaa, mikä on jäänyt mieleen. En osannut vielä niistää, ja kaikki aikuiset ihmettelivät sitä. Taisimme olla mummolassa kyläilemässä, koska muisto on sieltä. Kukaan ei kyllä osannut oikein neuvoakaan, miten niistetään. Se on varmaan aika surkean näköistä, jos nenä vaan vuotaa, mutta niistää ei osaa. Ylivaluvat voi pyyhkiä nenäliinaan. Mutta ei kai kukaan niistämistäkään syntyessään osaa.

Nyt kun syksykin on näin pitkällä, niin meillä on myös lautapelikausi aluillaan. Peleihinhän ei kesäisin tule juuri koskettua, mutta pimeät syysillat sopivat pelaamiseen oikein hyvin. Samoin tietysti myös joululoman pitkät päivät. Tänä syksynä on pelattu aika monta Menolippu-peliä. Se on hyvä aloituspeli lautapelien maailmaan, joten sen voi ottaa esiin vähemmän pelanneiden vieraidenkin kanssa. Menolippu on muutenkin hyvä esimerkki hyvästä lautapelistä. Siinä on yksinkertaiset säännöt, jotka on helppo oppia. Kuitenkin se toimii pelinä oikein hyvin. Toisen pelikerran jälkeen ei vielä kyllästy. Muutaman kymmenen kerran jälkeen Menolipun kaksinpeliversioon saattaa kyllä kyllästyä, ainakin saman vastustajan kanssa. Mutta useampien pelaajien kanssa se on ihan hyvä seurapeli edelleen. Pari seuruetta on käynyt meillä pelaamassa sitä tässä syksyllä. Pariin muuhunkin peliin on koskettu.

Sain synttärilahjaksi Pandemia-pelin, jota ei tosin vielä ole kokeiltu. Siinä on vähän erilainen asetelma kuin peleissä yleensä, koska pelaajien on tarkoitus pelata yhdessä lautaa vastaan. Kukaan ystävistäsi ei siis ole vihollisesi. Se on kiva ajatus, jos peli vaan on saatu toimivaksi. Meillä on toinenkin samalla idealla tehty peli, Taru Sormusten Herrasta-lautapeli, jossa hobittien pitäisi päästä yhdessä Tuomiovuorelle. Se ei vaan ole kovin toimiva peli ja montaa kertaa ei ole jaksettu kokeilla. Toivottavasti Pandemia toimisi paremmin. Siinä vastustetaan yksissä tuumin maailmalle leviäviä tautiepidemioita.

Nysse tuli

Pikku flunssa iski lopulta minuunkin eilen illalla. Tänään saa sitten lojua kotona. Onneksi töissäkin on suhteellisen rauhallinen väli menossa nyt, joten päivän tai pari voi ihan hyvin olla pois. Tämä tauti alkoi aika äkillisesti, eikä ollenkaan sillä tavalla ärsyttävästi hiipimällä. Siltä osin olen siis tyytyväinen. Toivottavasti se poistuukin yhtä äkkiä.

Pään ei tarvitsisi olla näin raskas ja kipeä, jos saisin päättää. Enkä haluaisi syödä särkylääkettä, koska en halua estää kuumetta tulemasta. Kuume on oikeastaan ihan mukavaa. Saa nukuttua, nenä lakkaa vuotamasta ja kurkkukivut lakkaavat ja tulee mukavan raukea olo. Vai olikohan se niin. Mukavaa sairastamista on joka tapauksessa se, jos nukuttaa paljon. Ja jos ei tarvitse murehtia mistään, vaan on aikaa sairastaa ja nukkua. Ja jos on joku joka käy katsomassa, onko kaikki hyvin, niin sekin on mukavaa. Mutta en taida olla niin kovin kipeä tällä kertaa. Ehkäpä tämä menee jo huomiseksi ohi.

Lepakoista ötököihin

Ehkä olisi taas aika laittaa pari sanaa kirjoista. Viimeksi olen lukenut Ted Dekkerin Kehä-trilogian: osat Mustaa, Punaista, ja Valkoista. Jos taustalla oleva kristillinen maailmankuva ja vertauskuvallisuus ei häiritse, niin suosittelen tätä kevyen lukemisen nälkään. Minua se ei häirinnyt (ainakaan tässä tapauksessa). Idea oli kivasti vähän tavallisuudesta poikkeava. Päähenkilö näkee todentuntuisia unia paikasta, joka onkin melkein kuin totta. Vaiko ihan totta? Sitten molemmissa todellisuuksissa alkaa tapahtua kaikenlaista jännittävää. Lepakot ovat pahiksia ja terroristit myös. Loppuratkaisu ei varmaankaan ollut mitenkään päätähuimaava, kun en oikein enää edes muista sitä. Mutta ei siitä paha mielikään jäänyt.

Nyt on menossa Orson Scott Cardin Ender. Tarina kertoo pojasta, joka joutuu tulevaisuuden avaruudessa kelluvaan sotakouluun tullakseen voitokkaaksi komentajaksi sodassa ihmiskunnan vihollisia eli ötököitä vastaan. Tässä kirjassa idea on luultavasti aika paljonkin tavallisuudesta poikkeava. Tarina on jotenkin vähän surullinen, joten en ole pystynyt lukemaan kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. Jotenkin sitä ei pysty ahmimaan, vaikka se onkin hyvä. Varmaan kannattaa lopettaa, ennen kuin masentuu itsekin liiaksi. Tarina ei ole kovin ennalta-arvattava, joten kirjan loppuosasta en osaa sanoa. Siihen on kuulemma jatko-osiakin.

Kelausta

Olin viikonlopun vanhempien luona. Aika tuntui kuluvan, vaikka tekemistä siellä ei juuri ollutkaan. Luin Asterixeja ja söin ja pyöriskelin. Perjantaina käytiin kylläkin saunassa ja lauantai-iltana käytiin "mökillä" saunassa. Kävin kahdella kävelyllä. Jälkimmäisellä lenkillä oli ihan kuutamokin, vaikka ei kovin kirkas vielä siinä vaiheessa iltaa.

Hiljaisena viikonloppuna on ainakin aikaa ajatuksille. Yleensä se on ihan hyvä, mutta joskus olisi mukava osata vaan pysäyttää kaikki ajatteleminen. Mietin taas elämääni, vaikka en tiedä onko siinä paljoa miettimistä. On kai se hyvä aina välillä pohtia, mitä haluaisi tehdä. En vaan keksinyt mitään. Voihan se tietysti olla, että jotain uusia mukavia asioita tulee eteen joskus.

Onnistuneesti

Väsynyt mutta tyytyväinen olo. Saimme tänään aikaiseksi sen reissun Ikeaan, mikä on ollut ohjelmassa. Nyt se on sitten alta pois, ja itseasiassa sieltä löytyi ihan mukavasti tavaraa ihan kohtuulliseen hintaan. Ostimme kaksi kirjahyllyä, joista molemmat maksoivat vain muutaman kympin. Toinen niistä oli puolison keksimä heräteostos eteiseen, ja täytyy sanoa, että se on kyllä ihana. Siis tarkoitan hyllyä. Mutta puoliso on kyllä myös ihana. Ja hänellä taitaa olla myös vähän silmää huonekaluille.

Tosin oli tuossa silmän lisäksi vähän tuuriakin mukana. Uusi pikkuhyllykkö eteisessä sattuu olemaan melkein samanvärinen kuin olohuoneen työpöytä siinä lähistöllä. Sattuipas sopivan mukavasti. Minusta alkoi vaan nyt tuntumaan, että pitäisi lähteä takaisin Ikeaan ostamaan vähän isompi kaveri tuolle hyllykölle. Se sopisi mukavasti tuohon olohuoneen nurkkaukseen, johon ei ole vielä keksitty mitään. Ja kun tuo pienikin on niin nätti.

Tämä ilta, ennen tätä

Sen jälkeen kun tulin kotiin, en ole saanut tehtyä mitään. Kuulostaa rentouttavalta, mutta ei se oikein sitäkään ole ollut. Aika mones samanlainen ilta putkeen sitäpaitsi. Ainakin päivitän tässä nyt tätä blogia, jota olen laiminlyönyt viime aikoina. Ärsyttäviä sellaiset bloginkirjoittajat, jotka ovat pitkään hiljaa ja sitten laittavat monta tekstiä samana päivänä. Kuka niitä jaksaa lukea? No, nyt olen itse sellainen.

Ulkona sataa jotain räntää ja tuulee. Aika märän näköistä. Mukava, että ei tarvitse ainakaan ulos lähteä. Mieluumminhan pyöriskelen täällä sisällä, vaikka ei olekaan mitään tekemistä. Ihan kuin olisin taas kymmenvuotias. "Äiti, mulla ei oo tekemistä. Ihan tylsää."

Tietysti, kun syntymäpäiväkin on lähestymässä, niin ehkä olisi paikallaan palatakin välillä lapsuuteen. Millaistahan siellä olikaan. 10-vuotiaana olin varmaan lukenut jo Morsiamen paon ainakin kerran, ellei useammin. Siitä tuli sitten ehdoton suosikkikirjani pitkäksi aikaa, niin kiehtova oli sen tarina. Paheeni oli rusinat ja maito. Ah. Niitä olisin syönyt yhdessä vaikka kuinka ja paljon, ikävä vaan että siitä tuli joka kerta huono olo. 10-vuotiaana olin myös opettajan kanssa kirjeenvaihdossa. Tuosta neljännen luokan opettajasta on jotenkin jäänyt parhaiten mieleen se, kun hän luki meille Ronja Ryövärintytärtä. Hän oli lukenut sitä myös omalle pienelle pojalleen ja viivannut kaikki tuhmat sanat yli. Eikä lukenut niitä meillekään.

Minulla oli tyttökaveri, pari vuotta vanhempi. Hänen kanssa sitten mentiin sinne ja tänne ja tehtiin sitä ja tätä. Ja opin kaikenlaista, kun isompi opetti. Isoveljen perässä tuli toki myös rymyttyä jokaiseen ryteikköön ja seikkaluun. Kun veli oli leikkituulella, ei ollut koskaan tylsää. 9- tai 10-vuotiaana piti myös valita joku poika tykkäämisen kohteeksi. Varmaan siksi, kun muillakin oli. Valitsin oikein söpön, ja tykkäsin siitä pitkän aikaa.

TÄMÄ.PÄIVÄ()

Olin tänään excel-kurssilla. Se oli ihan mielenkiintoista, vaikka päivän ensimmäisellä neljänneksellä meinasikin iskeä pätemättömyyspaniikki ja päänsärky. Mutta hyvin se päivä sitten kuitenkin meni, ja opin kaikenlaista uutta. Toivottavasti vaan muistan oppineeni ne sitten kun niitä tarvitsen.

Excelin kikkakolmosia ja nelosia ja viitosia ja niin edelleen kannattaa harjoitella, koska niitä käyttäen säästyy huomattavia määriä verta, hikeä ja kyyneleitä. Tästä on omakohtaisia kokemuksia. Ja sitäpaitsi tyydytys on suuri, kun niiden avulla saa sitten tehtyä jotain helposti ja yksinkertaisesti.

No mitä sitten opin tänään? Esimerkiksi sen, että jouluun on täsmälleen 71,12 vrk aikaa. Tunteina se on 1706,9. Syntymästäni on kulunut 10215,51 vrk. En laskenut tunteja enkä minuutteja, ettei iskisi ikäkriisi. Nuo tiedot ovat tietysti alati muuttuvia, mutta voin käydä tarkistamassa tilanteen itsepäivittyvästä tiedostostani aina kun haluan. Hyödyllistä, eikö vaan.

Rakastavat toisiaan?

Ihana perjantai-ilta. Hyvää ruokaa, kirjan lukemista, pari jaksoa tv-sarjaa. Mukavan raukea olo. Hyvää musiikkia. En haluaisi lopettaa tätä ja mennä vielä nukkumaan, mutta huomenna pitää kyllä herätä verraten aikaisin. Kokeilen aamupäivän laite-pilatestuntia, joka alkaa 10ltä. Se on aikaisin, kun se on lauantai. Mutta ei voi mitään. Pakko yrittää harrastaa pilatesta, koska se parantanee elämänlaatua tällaiselle lieväselkävaivaiselle. Ja laitetunnit olisivat kuulemma tehokkaita. Täytyy ainakin kokeilla niitä.

Huomenna on myös iltaohjelmaa, koska meinasimme osallistua Keski-Suomi rukoilee-jutun iltajuhlaan. Se on klo 18 Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Sinne vaan, kun kerrankin tapahtuu jotain noin hienoa. Siis kannatan erittäin vahvasti sekä kristittyjen yhteyttä että rukoilemista. Kun nämä kaksi on nyt sitten yhdistetty lähietäisyydellä tapahtuvaksi tapahtumaksi, niin onhan se melkein pakko olla paikalla. Toivottavasti tilaisuus on muutenkin hyvä kuin vain tausta-ideoiltaan. Mutta uskoisin, että se onkin. Ja uskon että tuo yhteys ja rakkaus kristittyjen välillä voisi vahvistua nimenomaan yhdessä rukoilemisen kautta. Tai sitten niin päin, että jos pystyy rukoilemaan jonkun kanssa yhdessä, niin silloin on jo olemassa jonkinlaista yhteyttä. Tai aika paljonkin.

Karate Kid

Katsottiin uusin elokuvaversio yllämainitusta viikonloppuna. Suosittelen niille, jotka haluavat hankkia hyvän mielen. Päähenkilö on söpö ja tyttöpääosalla on ihana hymy. Kiinan muuri on ihan näyttävä paikka harjoitella kungfua.

Sisustajat

Viikko on taas vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta, joten minun on varmaan raapustettava tänne jotakin. Elämä on tuntunut aika kiireiseltä viime aikoina. Onneksi seuraaville kahdelle viikolle ei ole tiedossa yhtään työmatkaa (ainakaan vielä). Saan siis viettää tulevat arki-illat niin sanottuna vapaa-aikana, mikä on varmaan aika rentouttavaa. Tulevana viikonloppuna ajattelimme kuitenkin lähteä pienelle vapaa-ajan Tampereen reissulle. Ikeaan olisi vähän asiaa, ja ehkä muuallakin voisi pyöriä "lomamatkailumielessä". Paluumatkalla pystyisimme piipahtamaan vanhempieni luona.

Koti näyttää jo oikein viihtyisältä, kun perjantaina saimme hankittua työhuoneeseen siniset verhot ja eteiseen punaisen maton. Ne tekevät kyllä aika paljon. Lisäksi tuli siivottua keittiössä pidempään vallinnut sekamelska synttärikahvittelijoiden tieltä. Puoliso täytti eilen vuosia. Me olemme kohtapuoliin yhteensä 60-vee. Parhaassa iässä siis.

Tie kuin joki

Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä sen alkavan näin.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan,
jaloin innokkain vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa, johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.

Siinä tuli lisää runoa kaapattuna Tarusta sormusten herrasta. Sopii syksyyn ja elämään ja kaikkeen. Runo maistuu ehkä parhaimmalta tarjoiltuna lisälainauksen kera liittyen sen runoilijaan, Bilbo Reppuliin:  
Hän sanoi usein, että on olemassa vain yksi tie; että se on kuin suuri joki, se saa alkunsa jokaiselta kynnykseltä ja jokainen polku on sen sivuhaara. "On kamalan vaarallista kävellä ulos ovestaan", hän sanoi. "Astut tielle ja jollet pidä jalkojasi kurissa, tie voi pyyhkäistä sinut kuka tietää minne. Käsitätkö, että tämä sama tie vie Synkmetsän läpi ja jos annat sen viedä, se voi viedä sinut Yksinäiselle Vuorelle tai pitemmällekin, ja vielä pahempiin paikkoihin?"

Tauko illalla

Syksyisenä lauantai-iltana tulevat Tolkien-runot helposti mieleen. Esimerkiksi tämä:
Satakoon ja tuulkoon vain,
tie jatkukoon virstoittain,
minä loikomaan alle puun,
jään pilvien tarkkailuun.

Pilviä on kyllä vaikea tarkkailla näin illalla, kun ulkona on niin pimeää. Mutta voihan sitä sen sijaan miettiä "elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea". Ja niin olen tehnytkin.

Istutaan kotona

Meille tulee oikea sohva. Se on tummanruskea ja siinä voi istua ja nukkua. Siinä oli mukava istua jopa minun mielestäni, eikä sen ulkomuotokaan ollut yhtään hassumpi. Pakkohan se oli siis haluta omaksi. Sohva tulee meille joskus kuukauden sisällä. Se on mukavaa.

Minä pidän tästä uudesta asunnosta aika paljon. Tässä on jotain sellaista kodikasta, jota on vaikea selittää. Ehkä se johtuu keittiöstä, joka on iso ja jotenkin keskeisempi kuin vanhassa asunnossa. Keittiössä voi oleskella. Se on kodikasta.

Kotiin on aina mukava tulla. Viime työmatkalta palatessa oli kuitenkin ihan erityinen luksusvastaanotto odottamassa, kun parempi puoliskoni oli siivonnut ja lisäksi vielä leiponutkin kotona. Jälkimmäistä ei kyllä ihan usein tapahdu meidän kummankaan osalta. Mutta tuoksu oli miellyttävä. Ja kodikas.

Valitelma

Hullunmylly jatkuu töissä. Olin koko viime viikon niin väsynyt, ettei työnteosta meinannut tulla mitään. Tässä kuussa on aika paljon työmatkoja, yksi joka viikolla. Vielä kaksi olisi jäljellä. Toivottavasti sitten lokakuussa rauhoitellaan. Tai ehkä se syysflunssa iskee jossain vaiheessa minuunkin (kunnolla), niin saan pakollisen lepotauon. Mieluummin pari kolme päivää kunnon kuumetta kuin monta puolikuntoista viikkoa, kiitos. No, aina saa toivoa.

Hieman edelliseen liittyen, tuparit eivät ole ihan vielä. Kai ne voi pitää pari kuukautta muuton jälkeenkin. Jos minulla on viikon päästä vapaa viikonloppu, niin ehkä saan loput laatikot purettua taikka tungettua vaatehuoneeseen. Ja olisi kiva saada hankittua tänne jotakin lisätäytettä jo pian, kuten sen sohvan, työpöydän tai pari mattoa. Jos olisi aikaa.

Jossain vaiheessa oli tullut syksy. Aika kostea sellainen. Tai ehkä olen ollut sisällä aina kun aurinko on paistanut. Keltaiset lehdet ovat kuitenkin ihan kivan näköisiä. Ja sauna on ruvennut kutsumaan minua enemmän. Siellä voi parannella mieltä ja ruumista. Lämmittelemään siis heti kohta taas.

Kirkkaus! Ja puhtaus!

Enpä tiedä, onko se uusi levy nyt ihan niin uskomaton, kuin torstaina tuntui. Oikein hyvä se kyllä on, eikä hyviä levyjä ole koskaan liikaa. Nyt olen kuunnellut sen kokonaan. Parhaat on alussa. No on lopussakin pari hyvää.

Tänään sain operaatio ikkunanpesun hyvään alkuun. Makkarin ikkunat ovat puhtaat ja lisäksi olkkarin ja keittiön ulkolasitkin. Kohta voisin jatkaa vielä vähän. Pikkuhuone on edelleen täynnä laatikoita, joten en taida jaksaa raivata sinne tilaa.

Matkaväsymystä on vieläkin havaittavissa, mutta on mukava kun on viikonloppu. Ja aika ohjelmaton sellainen. Saa nukkua aina kun haluaa.

Istumista ja kävelyä

Matkasta piti kertoa jotakin. Viime viikon työmatkan kohde oli aika iso EU-hankkeen kokous Puolassa. Tämä oli jokseenkin uutta minulle. Kokoukset olivat enemmänkin palaverimaisia kuin esitelmämäisiä. Sain toki pitää oman esitelmäni yhdessä palaverissa, ja se meni ihan hyvin. Tarvitsee mainita, että en jännittänyt esitelmöintiä oikein yhtään, vaikka kyseessä oli ihan ensimmäinen esitelmäni ulkomailla. Eipä sitä kyllä olisi tarvinutkaan jännittää, kun paikallakaan ei ollut kuin yhdeksän henkilöä. Lisäksi jännityksenvastainen taktiikkani tuntui toimivan ihan hyvin. En pohtinut etukäteen kenenkään kanssa, miten esitelmä menee. Annoin vaan "kaikkien" olla siinä uskossa, etten edes mieti sitä yhtään, niinkuin ainakin rutinoitunut esitelmöitsijä. Enkä paljon miettinytkään. Tiesin osaavani kertoa asiani, koska pomo oli pakottanut minut puhumaan harjoitusmielessä samat jutut englanniksi viime keväänä yhdessä suomalaisten palaverissa. Joskus se pomo on ihan fiksu. Ja tuntuu mukavalta, kun huomaan miten pehmeän laskun olen saanut näihin ulkomaan työmatkoihin (aiemmin pelkäsin niitä kovasti). Viime vuonna sain esitellä pelkkiä postereita, kun pelkästään konferensseihin osallistumisessa ja matkoissa oli ihan tarpeeksi uutta jännitettävää. Ja nyt kun jouduin puhumaan, niin olinkin ihan valmis siihen. Seuraavalla kerralla on tietysti sitten enemmän yleisöä. Mutta tätä menoa selviän siitäkin ihan helposti.

Keskiviikko-iltapäivällä päästiin kokouksista eroon ja matkailemaan Varsovaan. Kaupungilla sai kävellä vapaasti viitisen tuntia, ja tepastelin pienen suomalaisryhmän mukana. Mukavia ihmisiä, joista kaksi oli minulle ihan uusia tuttavuuksia. Onhan se hyvä, jos ulkomaan työmatkoilla tutustuu edes uusiin suomalaisiin. Illalla oli illallinen jossain meluisassa paikassa. Tarjoilu ei oikein pelannut, kun perunatkaan eivät ikinä tulleet minun luo asti. Tuon ravintolan sijaan kokouspaikan ruokia voi kyllä kehua. Siellä oli itsepalvelu, ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Puolalaiset osaavat kyllä ainakin liharuokia tehdä.

Toisenlainen tuliainen

Matka meni oikein hyvin ja pääsin tänään kotiin. Nyt minua vain syyhyttää kiireimmin kertoa, mitä oli kotona odottamassa. Kulta oli ostanut uuden cd-levyn, ja se on mahtava. En oikeastaan ole edes kuunnellut sitä vielä kokonaan, mutta jo kolme ensimmäistä kipaletta löivät läpi ihan koko levyn puolesta. Us-ko-ma-ton-ta, sanon vaan. Tuollaista olen juuri kaivannutkin.

Levy on Chariotsin Ikuinen Jumala. Se on ylistystä. Ja ne tyypit osaavat ihan soittaa ja laulaa. Asennettakin löytyy. Sisäkanteen on lainattu Psalmi 103:2: Ylistä Herraa, minun sieluni. Älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Todella vaikea kyllä unohtaa, kun noita kuuntelee.

Tänä iltana on niin hyvä mieli kuin voi vain olla, eikä vähiten kotiinpaluun ja levy-yllärin takia. Kuuntelen vielä vähän musiikkia ja sitten menen nukkumaan. Neljännessä kappaleessa on muuten kivoja sanoja, ja sopii unilauluunkin (edit: googlettajia hämätäkseni poistin ne kuitenkin tästä).

Kotona

Koti alkaa näyttää taas viihtyisämmältä. Vain työhuone on enää enemmän varaston kuin asuinhuoneen näköinen. Siellä on vielä jonkin verran purkamattomia ja purettuja laatikoita, mutta suurin osa tavaroista on kyllä jo löytänyt paikkansa. Ja muut huoneet sain siivottua tänään. Kaksi mattoa on lattialla. Nyt on paljon miellyttävämpää.

Aamuyöllä pitäisi lähteä lentelemään Puolaan työkokoukseen. Palelee jo pelkkä ajatuskin. Mieluummin jäisin turvallisesti oleskelemaan uuteen kotiin, mutta eiköhän tuosta reissustakin ihan hyvin selvitä. Vain kolme ja puoli yötä täytyy olla pois kotoa.

Kotiin palattua seuraava projekti on varmaankin ikkunoiden pesu. Haluaisin saada ne puhtaiksi ennen pitkän pitkää talvea. Onneksi kotityömotivaatiota löytyy näin muuton yhteydessä ihan eri tavalla kuin yleensä.

Lähtö lähenee

Ollaanko silloin hyvässä vaiheessa muuttovalmisteluja, kun keittiön kaapit on tyhjennetty ja pesty? Ainakaan sitä asiaa ei tarvitse tehdä enää huomenna eikä ylihuomenna. Muuta pesua ja siivousta ja tyhjentämistä ja pakkausta ja sellaista vielä on. Kaikesta hamstrauksesta huolimatta laatikot ovat kuitenkin loppumassa kesken. Ehkä niitä löytyy vielä huomenna muutama jostain. Tai sitten selviämme niillä, mitä on.

Avaimet mennään hakemaan huomenna iltapäivällä ja varmaankin keskiviikkoaamuna pääsemme sitten kurkkimaan uuden kodin sisälle. Meillä on ihan koko päivä aikaa siirtää kamamme sinne. Yksi muuttoapumies on jopa luvannut tulla heti aamusta, joten tässä ei ole hätäpäivää.

Valituspsalmi

Muuttaminen olisi varmaan vähemmän rasittavaa, jos olisi sitä edeltävät 1,5 viikkoa täysissä ruumiin voimissa ja jos työrintamalla ei tarvitsisi juuri samaan aikaan saada valmiiksi yhtä raporttia ja yhtä esitelmää. Ja vähemmän stressaavaa olisi, jos ei tarvitsisi heti muuton jälkeen olla valmiina lähtemään ulkomaille. Miellyttävämpää olisi, jos olisi vähemmän huono olo.

Siinä oli mutinaa ja jossittelua.

Onneksi tavarat ovat jo suurimmaksi osaksi laatikoissa. Onneksi puoliso on pysytellyt terveenä ja hyvinvoivana ja onneksi itsekin olen jatkuvasti melkein kunnossa. Onneksi muuttopäiväksi on tulossa apuvoimia. Ja onneksi kaikki on muutenkin melkein hallinnassa. Paino sanalla melkein. Siitä taas muistuikin mieleen, että kaiken ei ehkä välttämättä tarvitse olla minulla hallinnassa. Eikä edes puolisollakaan. Voi olla, että Jumala kuitenkin pitää lopuista huolen. Sehän tietysti nähdään taas parin seuraavan viikon aikana. En minä edes usko, että tässä voisi käydä mitenkään huonosti. Ongelma on vain siinä, että väsyttää. Voisi mennä kohta nukkumaan.

Iltakipeää

Minulla on näköjään taas tällainen "ollako vai eikö olla"-tautiviikko meneillään. Yleensä sitä toivoisi olevansa joko kunnolla terve tai sitten vähän aikaa kunnolla kipeä, mutta tällä kertaa en kyllä toivonut sitä. Nyt ei olisi millään aikaa olla pois töistä, joten parempi näinpäin. Toivottavasti tämä menisi kuitenkin ohi ennen muuttoa. Siinä tulee olemaan kuitenkin häsellettävää yllin kyllin, vaikka apuvoimia onkin tulossa.

Onneni on olla...

Aah, koti-ilta. Saa käpertyä mukavasti peiton alle ja lukea Laura Ingalls Wilderin Onnen kultaisia vuosia. Kirjassa kerrotaan hurjista lumimyrskyistä ja muista uudisraivaajaelämän vastuksista, mutta minä saan olla lämpimästi ja turvallisesti omassa kodissani ja tietää, että enää tänään ei tarvitse lähteä ulos sateeseen. Onneksi myös Lauran elämässä sattuu onnellisia asioita. Se on minusta mukavaa, vaikka kirjasta luettuna ne lumimyrskytkin tuntuvat pelkästään romanttisilta. Eikä romantiikka jää tässä toiseksi viimeisessä osassa pelkästään ankariin olosuhteisiin, koska Laura ei enää ole pikkutyttö.

Tavaraa on

Eilinen ilta ei sitten kuitenkaan mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut. Minun oli tarkoitus nyhjöttää tekemättä mitään ja odottaa nukkumatin pikaista saapumista. Kesken kaiken soi kuitenkin ovikello, ja oven takaa löytyi ystävä laatikkokasan kanssa. Piristävä yllätys juuri sopivaan aikaan. Laatikotkin tulivat ihan tarpeeseen, vaikka ne eivät olleetkaan se yllätyksen mukavin osa.

Muuttostrategiani on ollut aloittaa pakkaaminen hyvissä ajoin ja tehdä sitä niinä päivinä, kun innostusta ja energiaa riittää. Tänään oli energiapäivä ja sain ängettyä kirjoja laatikoihin. Onpas meillä tosiaankin aika monia kirjoja. Hassua, miten paljon kirjoja ja muuta sälää voi upota niin pieneen kirjahyllyyn... vaikka kaikki kirjathan eivät hyllyyn mahdu. Pitäisi ostaa toinenkin.

Meidän huonekalu-ostoslista uuteen asuntoon on jo aika huolestuttavan pitkä. Siihen kuuluu ainakin
- vaatekaappi
- tietokonepöytä
- sohva ja
- kirjahylly.
Onneksi noita kaikkia ei tarvitse hommata heti. Onhan tässä selvitty tähänkin asti. Ja voisi varmaan sanoa, että kovin paljon ei ole laitettu rahaa sisustamiseen. Moneen muuhun kyllä.

Kapea-alaista

Blogikirjoittelut ovat olleet aika vähissä viime aikoina. Päässä pyörii kyllä työasioita ja muuttoasioita, mutta muuten siellä on aika tyhjää. Pitäisi varmaan keksiä jotain muitakin virikkeitä.

On minulla tietysti ollut "virikkeenä" Potter-kirjoja, mutta nekin alkavat jo vähän kyllästyttää. Menen nyt viidennen osan alussa. Ensimmäiset tarinat tuntuivat ihan mukavilta kevyen kesälukemisen nälkään, mutta nyt alkaa olla yliannostusvaihe päällä. Pitäisiköhän lukea välillä jotain muuta...

Tänään en taida jaksaa harrastaa muuttopakkaustakaan. Eilen meni koko päivä työmatkalla ja olen niitä hitaamman tyyppisiä matkoista toipujia. Pitää varmaan vain odotella, milloin uniaika tulee. Tulisipa se jo pian. Ehkä huomenna on uusi hyvä päivä.

Lepotauko

Onneksi viikonloppuja on olemassa. Nyt on meneillään sunnuntai, ja olo on jo melkein rentoutunut viime viikon jäljiltä. Se oli pitkän tuntuinen viikko. Eilinen päivä meni pakkaillessa tavaroita laatikoihin, mikä on kyllä ihan hyvää vastapainoa työasioille. Tänään otan varmaan vähän rennommin ja luen (enemmän) kirjaa.

Plingelingeling ja pom pom

On muuten ihanaa, kun sataa. Minun puolestani syksy voi tulla jo. Onhan tässä kesää jo vietetty. Lomakin on mennyt ja työpäivät pitkiä.

Vuokrasopimus allekirjoitettiin eilen. Samalla innolla aloitin illalla jo pakkaamisenkin. Joulukoristeista tuli parisen laatikollista täyteen. Niitä ei tarvitsekaan laittaa enää pitkäksi aikaa säilöön uudessa kodissa.

Muuttoavuksi on ilmoittautunut kysymättäkin jo kaksi innostunutta vapaaehtoista ja yksi epämääräisempi ehkätapaus. Eiköhän siitä siis hyvä tule. Vielä jos vanhaan asuntoomme ei kukaan haluaisi tulla änkemään tavaroitaan vielä 1.9., niin saisimme koko päivän muuttoaikaakin. Se olisi oikein mukavaa.

Tänä iltana en kuitenkaan ajatellut pakata, vaan syödä karkkia ja lukea Harry Potteria. Sen verran oli rasittava päivä.

Kaksi havaintoa

Tajusin juuri, että liukuovikaappejakin on olemassa. Puuh, suurin huolenaihe muuttoon liittyen on täten selätettynä. Liukuovikaapin nyt varmaan saa mahtumaan uuteen makkariin, jossa oli valmiina vain yksi komero ja vähän kapean näköisesti tilaa seinänvierillä. Nyt voinen nukkua yöni rauhaisammin. Lisäbonuksena bongasin myös, että tulevan parvekkeemme kohdalla kasvaa vaahtera. Siis sehän on suosikkipuuni! (...virallisesti tästä lähtien). Ihanaa.

Muuttamaan

Uusi koti löytyi jo nyt. Se on nykyisessä osoitteessamme, mutta B-talossa, jossa asumisesta haikailin vähän aikaa sitten täällä. Nopeastipa tärppäsi.

Huomasin jo kolme viikkoa sitten, että asunto oli vapaana, mutta sillä erää asialle ei voinut tehdä mitään. Olin silloin juuri lähdössä meriseikkailulle kahdeksi viikoksi, joten asunnon katselu ei olisi tullut kyseeseen. Aika varma olin, että paikka ei ole enää vapaana, kun sieltä tulen takaisin. No, oli se kuitenkin. Alkuviikolla ei vaan ollut muuttofiilistä, joten en itse ruvennut soittelemaan asunnon perään. Sitä kuitenkin tarjottiin meille keskiviikkona, joten pitihän siinä jo ruveta innostumaan. Nyt on kurkattu sisällekin, ja maanantaina mennään tekemään vuokrasopimus.

Päällisin puolin uusi koti näytti ihan siistiltä. Säilytystila ei ainakaan lisäänny nykyiseen verrattuna, mutta päätimme kuitenkin tunkea itsemme ja tavaramme sisään. Jossakin nurkassa lienee sen verran tilaa, että tarvittaessa voi ostaa pari lisäkaappia. Ja tietenkin siellä on se yksi huone enemmän, johon voi sijoittaa työpisteen. Työpöytä pitää sitten myöskin ostaa. Jossain vaiheessa täytyy varmaan ruveta katselemaan myös sitä oikeaa sohvaa, joka meiltä on puuttunut jo seitsemän vuotta. Se saakin sitten kyllä luvan olla hyvä sohva.

Olin vähän haaveillut omasta pihasta, mutta tämä asunto on toisessa eli ylimmässä kerroksessa. Kakkosessa on tietysti omat hyvät puolensa. Voi pitää verhoja vähän rennommin auki, kun kukaan ei kävele ihan ikkunan edestä. Ja ovathan maisematkin paremmat.

On ihan mukava jäädä vielä asumaan tähän samaan pihapiiriin. Ei tämä varmaan täydellinen paikka ole, mutta ihan mukava kuitenkin. Oikeasti en muista uuden asunnon sisällöstä paljon mitään. Vaikea sitä nyt on niin tarkkaan katsoa, kun aikaa on rajallisesti ja nykyasukkaiden tavarat sisällä. Mutta varmaan siellä on ihan hyvä olla. Olihan tässäkin. Sitten sen näkee, syyskuun alussa nimittäin.

Tuulia, aurinkoa, ukkosta ja iltaruskoja

Loma on karkottumassa niin nopeasti mielestä, että täytyy kai raapustaa siitä tänne jotain. Pari viimeistä viikkoa menivät siis merellä. 12 päivässä ehdittiin matkata veneellä yhteensä 219 mailia, josta suurin osa tuli purjehdittua. Tuuli oli monena päivänä aika voimakas, mutta ei liian kova. Avomereltä tulevat mainingit olivat ensimmäisinä päivinä hirmuisen isoja, mikä oli ensin pelkästään kivaa ja jännittävää mutta pidemmän päälle aika epämiellyttävää. Kajuutassa ei ollut siinä vaiheessa kiva käydä, mitään ei uskaltanut syödä ja maitojunakin kävi jo mielessä. Hytkynnästä kuitenkin selvittiin ja loppumatkalla ei enää tullut samanmoista keliä. Sen sijaan jälkimmäisellä viikolla oli oikein lämmintä ja mukavaa. Helle ei kuitenkaan tuntunut tukalalta, kun tuuli kävi enemmän tai vähemmän kaikkialla. Iltaisin tuli sateita ja öisin ukkosia muutaman kerran. Eteläisemmästä saaristosta ehdittiin pois päivää ennen ukkosmyrskyä, mikä oli varmaankin se miellyttävämpi vaihtoehto. Viimeisessä saaressa viereen tullut venekunta oli tullut ukkosmyrskyn läpi ja he kehuivat sitä kamalaksi keliksi. Mieluummin purjehdin, kun aurinko paistaa.

Aurinko siis paistoi aina välillä, mutta selvisin aivan polttamatta nenääni. Aurinkorasvaa oli kasattu siihen aina matkan ajaksi valkoiseksi kerrokseksi, ja vaikka se oli kuulemma huvittavan näköistä, niin lopputulos oli varsin hyvä. Nenä on ihan samanvärinen kuin muukin naama, ei juuri punaisempi eikä edes valkoisempi. Jos se on lähiaikoina punainen, niin se johtuu jostain muusta syystä kuin auringosta.

Yöpymispaikoista voisi vielä poimia parhaat päältä. En taida laittaa niiden nimiä, koska muuten kaikki googlettajat löytävät tänne. Parissa majakkasaaressa kuitenkin käytiin. Molemmat olivat aika pieniä ja kallioisia. Tosin kallioisia ne olivat melkein kaikki muutkin saaret, mitä nähtiin. Toisessa majakkasaaressa oli pieni kylä, jossa asuu ympäri vuoden ihmisiä. Monissa taloissa näytti roikkuvan verkkoja seinillä, joten kaipa he ovat kalastajia. Saaressa on myös ala-aste ja pieni kauppa, ja laivalla pääsee pari kertaa viikossa mantereelle ostoksille tai yläkouluun. Aika eristäytyneeltä paikka kuitenkin vaikutti. Saaren takana avautui avomeri ja etupuolellakin näkyi vain joitain kallioisia saarenroiskeita. Samalla kylässä ja saarella oli kuitenkin kovin idyllinen tunnelma ja mietin, millaista olisi asua siellä. Varmaan yksinäistä, mutta jos puolison lisäksi saarella olisi muutama muukin hyvä ystävä, niin varmaan sitä pärjäisi. Ja talvella on varmaan aika kylmä...taisin vierailla kylässä juuri parhaimpana vuodenaikana, vaikka olikin sateinen ilta. Ehkä se yksi yö oli sittenkin tarpeeksi. Tai ehkä menen joskus viikoksi haikailulomailemaan sinne. Tuijottelen merelle ja mietin elämää. Joku hotellisysteemi siellä oli.

Toisessa saaressa edellisen lähellä oli hauska sisäjärvi, jossa oli makeaa vettä. Järvi oli yllättäen aika iso, ja sen ympärikiertäminen vei pitkän aikaa. Illalla oli mukava käydä järvessä uimassa. Suolaton vesi on niin ihanaa ja pehmeää, etenkin meressä uimisen jälkeen. Monessakin yöpymispaikassa nähtiin komea auringonlasku, ja niitä piti sitten yrittää vangita kameraankin. Alla on muutamia iltamaisemia.

Ritarit ratsailla

Minulla on aika paljonkin aukkoja yleissivistyksestä, mutta onneksi tänään tuli paikattua niistä yksi iso ja ammottava. Katsoimme äsken Monty Pythonin ja Graalin maljan. Ihan rehellisesti tykkäsin siitä kovasti. Etenkin pyhän käsikranaatin käyttöohjeistuksesta, jos nyt nostetaan yksi kohtaus ylitse muiden. Ainakin se hihitytti (kauniisti sanottuna) vielä jälkeenpäinkin.

Palautuminen

Kotona ollaan. Merilomailu meni hyvin ja kiltti puoliso tuli hakemaan minut eilen rannikolta kotiin. Kotona on mukava olla, jopa siitäkin huolimatta, että huomenna pitää mennä töihin. Tämä päivä on mennyt toipumiseen, pyykin pesuun ja kuvien katseluun. Kuvat ovat mitä ovat, tulipahan räiskittyä. Ainakin niitä on tarpeeksi monta. Laitan niistä ehkä joitain tänne myöhemmin. Tänään väsyttää aivan liikaa minkään matkakertomuksien väsäämistä ajatellen. Joka tapauksessa kesäloma oli oikein onnistunut ja mukava ihan kokonaisuudessaan.

Lomapäivitys

Alkuloma meni mukavasti. Viikonloppuna purjehdin, hikoilin auringossa ja uin ihananviileässä vedessä. Helteestä huolimatta tuulet olivat erityisen hyvät ja purjehdusvälit menivät melkein liiankin nopeasti. Reissun jälkeen jäin vielä pariksi päiväksi täysihoitoon vanhempien ja koiran luo. Vanhempien talossa oli mukavan viileää ja pihallakin sai valita aurinkoisen tai varjoisen oleskelupaikan mieltymyksen mukaan. Välillä käytiin uimassa. Mukavan rentouttavaa lomaa.

Nyt vietän välilomavaihetta kaupungissa. Täällä helle on tuntunut vähän ahdistavankin. Ulkona ollessa keli on oikein mukava, mutta sisällä saisi olla vähän viileämpää. Minusta sisälämpötilan sopisi mahtua ympäri vuoden siihen +20 ja +30 väliin. No, yöllä on tullut onneksi viileääkin ilmaa parvekkeen ovesta, ja päivällä taas voi mennä ulos. Ei siis hätää, etenkään kun tänä iltana on oikein ihana sadesää. On hyvä hengittää ja sisälläkin jaksaa touhuta, jopa kirjoittaa blogiakin. Ulkona oloon on liittynyt tässä lomavaiheessa uimista, frisbeegolfia, kaupungilla kiertelyä, jäätelön syömistä ja elokuvissa käyntiä. Sisällä oloon on liittynyt pyykinpesua ja pakkaamista seuraavaa reissua varten.

Lauantaina lähden takaisin vanhempien luokse ja sieltä tie vie maanantaina länsisuomalaiseen venesatamaan, josta lähdetään puupurjeveneellä merelle. Alkumatkalle tulevat mukaan veljeni (kippari) sekä kultani (vielä maakrapu-kohta ei enää?). Minä olen kai sitten miehistö, tai yritän olla. Tosin miehistönä olo ei ole vaikeaa, pitää vain vetää siitä köydestä, mistä kippari käskee. Kyllä se siitä. Alkumatka on kuulemma maisemien puolesta vähän yksitoikkoinen. Vasemmalla ilmeisesti näkyy Suomen rannikko ja oikealla merta. Meren taakse voi kuvitella Ruotsin. Etelämmäs päästyä kulta palaa takaisin sivistyksen pariin, isä tulee täydentämään miehistöä ja maisemat muuttuvat saaristoisemmiksi. Minä olen ajatellut olla reissussa vajaat pari viikkoa, mutta jos tulee maaikävä, niin kai sieltä aiemminkin pois pääsee.

Lomainen loma alkaa

Huomenna alkaa kesäloma. Aika jännää. Sää näyttäisi ainakin hellivän lomailijaa lähiaikoina. Hellekään ei haittaa, kun lomaa viettää veden äärellä. Huomenna lähden töiden jälkeen vanhempien luo ja sieltä ryntäämme suoraan järvelle viikonlopuksi. Ensi viikolla aion viettää joitain päiviä kaupungissakin, ja loppuloma kuluu Suomen rannikkovesiin ja saaristoihin tutustuessa. Purjehduspainotteista siis, pitkästä aikaa. Täytyy yrittää varoa sitä aurinkoa. Nenä palaa helpoiten, kun sitä on vaikea peittääkään. Mistähän saisin hyvän nenäsuojavaatteen?

Kesän värit

On ollut mukavan lämmintä. Ja muutenkin ihan mukavaa. Lauantai-iltana pääsin savusaunaan seurakunnan leirikeskuksessa. Löylyt olivat oikein hyvät, vaikkakaan eivät aivan niin mahtavat kuin juhannuksena. Vesi oli järvessä ihanan lämmintä. Meillä oli myös kivasti roihuava nuotio. Ja koko päivän sai olla mukavien ihmisten seurassa.

Eilen ja tänään tuli uitua työpaikan vieressä olevassa järvessä. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä ajoissa töistä, mennä lämmittelemään nurmikolle auringonpaisteeseen ja siitä uimaan ihanaan veteen. Järvestä näkyi nätti maisema; sinistä taivasta ja vettä, vihreitä puita ja niiden välissä valkoisia työpaikan rakennuksia, joiden sisäpuolella osa työkavereista varmaankin ahersi vielä töissä. Itse olin ihan mielellään siellä järven puolella.

Täytyy kai tunnustaa, että harrastan vähän myös auringonpalvontaa. Se on liian mukavaa ja kesäntuntuista, että siitä voisi luopuakaan. Haitallistakin auringonotto varmaan on, mutta jos ei polta itseään, niin kaipa siitä voi nauttia. Ihon käristäminen punaiseksi sen sijaan on aika tyhmää (toivottavasti nämä eivät olleet mitkään kuuluisat viimeiset sanat).

Kesäaikaan Suomessa näkee kyllä aivan liikaa punaisia ihmisiä. Osalle on varmaan käynyt pikku kömmähdys, mutta osa saanee syyttää ihan vaan itseään. Aurinkorasva ja kello ovat olemassa, samoin vaatteet. Palamisenestossa auttaa myös se, jos uskaltaa pyytää kaverin apua. Harmittavaahan se on palaa vain juuri keskeltä selkää, mihin ei itse ylettynyt aurinkorasvan kanssa. Eikä ole vaikea pitää silmällä, alkaako kaverin selkä punottaa. Jos alkaa, niin paita kiireesti päälle vain.

Kahdeksan

Nyt on näköjään heinäkuu. Kehuin jokin aika sitten täällä blogissa, että aion pestä keväällä ainakin ikkunoiden ulkopuolet. Se taitaa nyt olla myöhäistä. Siirretään siis pesemiset syksylle. Keväät ja kesät ja syksyt ja talvet menevät aika nopeasti. Kesälomaan on enää viikko ja päivä.

Juhannuskokko

Juhannuksen kulutimme siis nelihenkisen perheen jatkona mökillä metsän keskellä. Ajan kuluttamisesta ei tosin tässä voi puhua, koska päivät vain hujahtivat ohi. Niin ne tekevät silloin, kun on kivaa. Mökillä pelattiin ainakin jalkapalloa, lentopalloa, sulkapalloa, jalkapalloa, menolippua, muistipeliä, pölkkypäät-peliä ja "ota rennosti"-peliä. Lisäksi pelattiin mölkkyä, heiteltiin kopittelufrisbeetä, pyöriteltiin diaboloa, heiteltiin kiekkogolf-kiekkoja ja listittiin hyttysiä. Välissä grillattiin, syötiin, uitiin, saunottiin, sammutettiin saunapaloa, saunottiin, uitiin, syötiin ja muuta semmoista. Osallistuin tietysti noihin kaikkiin. Ja kivaa oli.

Saunan polttaminen meni näin: Jonkin matkan päässä mökiltä virtasi pieni joki, jonka rannalle oli tehty pressuseinäinen saunakyhäelmä. Katto taisi olla aaltopeltiä ja kehikot puusta. Sisällä kiuas. Se päätettiin lämmittää juhannusaattona. Lämmityksen aikana sauna kuitenkin kärvähti syystä x, jota emme ehkä ikinä saa tietää. Seinien väliin oli ehkä jäänyt puista putoillutta helposti syttyvää tavaraa, tai sitten lämmitysaika venähti muuten vaan liian pitkäksi.

Saunan sammuttaminen meni näin: Jonkun piti kuulemma lähteä laittamaan puita pesään, joten menin lasten kanssa saunalle ensimmäisenä. Lähelle päästyä huomasimme kuitenkin, että liekkejä näkyy vähän liikaa. Saunahan palaa, hassu juttu. Pyysin, että jompikumpi pojista juoksisi mäelle hakemaan apuvoimia, ja vanhempi lähti innokkaasti. Nuoremman kanssa katsottiin lähempää ja päätettiin, että voisihan siihen yrittää heittää vettä. Liekit tulivat räystäiden alta ja pressuseinät olivat ilmeisesti hävinneet (tosin minä en niitä koskaan ollut nähnytkään). Vieressä oli vesisaavi ja kuuppa. Sanoin pojalle, että pysy sinä vähän kauempana niin minä kokeilen heittää vettä räystääseen. Sehän tuntuikin auttavan. Poika antoi ohjeita, että heitä nopeammin, heitä nopeammin. Hyvä neuvo, kun itse taisin jäädä ihmettelemään, että auttoiko se muka. Näkyvät lieskat vaimenivatkin muutamilla vesikuupallisilla, joten ei se sitten varmaankaan ollut kovin paha tilanne. Tosin oli varmaan hyvä, ettemme tulleet enää myöhemmin paikalle. Apuvoimatkin tulivat melkein heti, ja perheen isä meni sisään hökkeliin ja heitti vettä punaisena hehkuvaan kattoon (ja sai sitä takaisin niskaansa). Siitä se sitten sammahti kokonaan. Eli sattuipas hassu juttu, en tähän tulipaloon sen vakavammin osannut suhtautua. Enpähän ainakaan sitten pelästyttänyt lapsia hätäilemisillä, mikä oli ehkä ihan hyvä. Mutta pientä jälkikäsittelyä tapaus tuntuu kuitenkin vaativan, kun tähänkin teki mieli laittaa tarkat selostukset.

Sammutusoperaation jälkeen joki näytti oikein houkuttelevalta ja kun kerran rantaan asti oli tultu, niin menimme poikien kanssa uimaan. Olin siinä vaiheessa vähän nokinenkin. Poikien isä arveli, että kiukaasta saattaisi saada vielä viimeiset löylyn pihauksetkin, joten pojat ja minä kiipesimme vielä lauteillekin (jotka eivät palaneet) samalla kun uudet seinät kiedottiin ympärille. Katto oli ihan musta, mutta kiuas kyllä lämmitti vähän. Puita sinne ei kuitenkaan enää laitettu, vaikka vettä heitettiinkin. Lauteilla voitiin nostalgisoida viimeisiä löylyjä siinä saunassa. Sen jälkeen lähdimme mäelle odottelemaan leikkimökin näköisen tavallisen saunan lämpenemistä, ja odotellessa pelasimme kunnon jalkapallopelit. Pari kertaa juostiin vielä pihasaunasta rantaan uimaan. Onneksi saunoja oli enemmän kuin se yksi. Lauantai-iltana päästiin jopa savusaunaankin, jossa oli oikein makoisankuumat löylyt. Siellä myös vihdottiin (vaiko vastottiin) ankarasti. Minä opin samalla hieman uutta vastakulttuuria. Sunnuntaipäivä oli yhtä hauska kuin edellisetkin, ja ennen kotiinlähtöä jäimme saunomaan vielä yhden kerran pressusaunassa, jonka pressut oli kiinnitetty uudelleen kunnolla ja jonka nokisesta katosta näkyi pieniä valoreikiä läpi. Sauna ei kuitenkaan ollut sisältä yhtä musta kuin savusauna.

Tiivistelmänä voisi sanoa, että juhannukseni oli varmaankin mukavin ikinä. Sen sai viettää ihanien ystävien kanssa ja mukavaa tekemistä riitti. Juhannus on tuntunut kaikkien aikojen parhaalta joskus ennenkin, ja sehän onkin oikein hyvä asia jos juhannukset vain paranevat vuosi vuodelta.

Kotejako

Tulimme siihen tulokseen, että asumisoikeuskotikin voisi olla vaihtoehto. Hakemus on nyt lähetetty liittyen yhteen lähialueella olevaan kohteeseen (olemme ehkä vähän valikoivia). Itseasiassa noita kohdetaloja on kyllä kolme, mutta ne ovat aika samanlaisia ja tönöttävät vierekkäin. Kolmioita niissä on yhteensä 11. Nyt täytyy jäädä odottelemaan, vapautuuko niistä joku joskus. Sitten nähdään, olisiko meidän järjestysnumerossa ytyä. Se on haettu 1,5v sitten. Muistan, että minulla meni hyvin pitkään ennen kuin sain senkin hakemuksen tehtyä. En kehtaa tunnustaa, montako hyvää kuukautta meni hukkaan. Ja onneksi en muistaisikaan tuota. Oma moka siis, jos asunto menee sivu suun. Mutta eipäs nyt mennä niin pitkälle vielä. Eikä kai vielä tarvitse miettiä sitäkään, millä ne maksut sitten hoidettaisiin. Varmaan nuo haetut asunnot ovat niin hienoja, että kukaan ei ikinä halua luopua niistä. Niin että eivät ne ehkä vapaudu edes.

Mutta siihen minä kyllä uskon, että se oikea koti löytyy joskus sopivaan aikaan. Jossain se varmaan odottaa meitä. Ja tämä nykyinen koti on oikein hyvä juuri nyt. Vielä kun Kulta lupasi siivotakin sen huomenna, niin eipä tässä voi juuri valitella.

Näkemisen päiviä

Nyt ehdin vielä tehdä viikonloppupäivityksen. Minun piti tehdä se eilen, mutta se taisi jäädä sikseen jalkapallon takia. Jopas jotakin.

Viikonloppu tuntui alkavan jo torstai-iltana, kun menimme tutun perheen luo kylään. Oli kovasti mukavaa ja pääsin leikkimäänkin. Laivan uittaminen (upottaminen) pesualtaassa oli kiva leikki. Titanic ei tosin pystynyt uppoamaan kunnolla perä edellä veden mataluuden takia, mutta uppeluksiin se meni kuitenkin monta kertaa. Pienin lapsista oli oppinut kävelemään, ja hän käveli myös minunkin luo. Lisäksi hän konttasi minun luo ja leikimme kuppileikkiä. Ihana.

Lauantaina menimme seurakunnan järjestämille kesäjuhlille. Seurakunnalla tarkoitan tässä sitä kristittyjen porukkaa, jonka tilaisuuksissa (useimmin) käymme puolison kanssa. Vai pitäisikö se määritellä niin, että nimemme ovat tämän vapaakristillisen ryhmän jäsenlistalla. No, oli miten oli, kesäjuhlille me menimme. Ohjelmassa oli muun muassa pitkähköjä taukoja, joiden aikana oli ilmeisesti tarkoitus notkua aulassa ja harrastaa sosiaalista kanssakäymistä. Niin me teimmekin.

Mukavinta oli tavata kaksi aika läheistä ystävää, joista olemme olleet viime vuoden erossa tosi pitkien etäisyyksien takia. Ehkä jatkossakin näemme heitä lähinnä vain kesälomien aikana. Nyt kuitenkin päästiin halaamaan ja juttelemaan vähän. Nämä ihanat ystävät pistivät myöskin juhannussuunnitelmamme uusiksi kutsumalla meidät mökille. Menemme tietenkin.

Notkumissessioissa tuli todettua, että minulla on pari muutakin halataan kun tavataan-tyyppistä ystävyyssuhdetta. Ne ovat aina mukavia. Tai sitten siinä kävi niin, että aloitin nyt ihan vahingossa sen toisen niistä. En oikein tiedä. Mistä sen muistaa, kenen kanssa minulla oli halaussuhde ja kenen kanssa ei. Seurakunnassa on jotenkin helpompi tulla "vahingossa halanneeksi" ihmisiä kuin muualla. Siellä se on muka "normaalimpaa". Täytyykin ruveta harrastamaan sitä. Siinä määrin kuin nyt uskaltaa.

Kesähittejä

Alla olevasta listasta löytyy jonkinlainen katsaus musiikkimakuuni. Nuo levyt ovat mp3-soittimessani tällä hetkellä. Soitin löytyi kuusen alta jouluna. Viime aikoina olen kuunnellut sitä eniten töissä, silloin kun tarvitsee tehdä jotain "aivotonta" hommaa. Matkoilla se on myös kiva olla mukana. Uni tulee julkisissa liikennevälineissä huomattavasti paremmin, kun saa suljettua yleisen hälinän musiikin taakse.

Lista kertoo sen, mitä minä en osaa kertoa. Musiikkimausta kysyttäessä sanon yleensä, että no kuuntelen vähän kaikkea. Jos kuulen jotain, mistä tykkään, niin sitten tykkään siitä. Toki tuo lista on aika kristillissävytteinen. Se johtuu sekä mieltymyksistä että "sattumasta", noihin nyt olen sattunut törmäämään ja muusta en niin paljon tiedä. Toisekseen olen myös huomannut, että mielialaa kohottava musiikki tekee ihan hyvää mielialalleni. Se ei ole tavallisesti mitenkään liian korkealla. Eniten listalla näkyy ehkä kuitenkin aviomiehen vaikutus. Kulta on jollain tavalla vastuussa tutustumisestani lähes jokaiseen noista levyistä. Jostainhan ne vaikutteet on otettava, kun niitä ei valmiiksi ole.

Yökyöpelit

Viime viikolla tuli kuluneeksi seitsemän vuotta hääpäivästä. Aika monta. Se on kuulemma enemmän kuin neljäsosa minun elämästäni.

Meidän yhteinen aikamme puolison kanssa alkoi tosin jo melkein yhdeksän vuotta sitten. Tapasimme silloin samassa opiskelupaikassa ja samalla kurssilla. Kurssiporukka oli aika tiivis, koska kaikki asuivat kampusalueella. Yhdessä oltiin sekä päivisin että iltaisin. Koulu alkoi elokuun lopulla. Päiväkirjamerkinnöistä voi vähän päätellä tapahtumien aikataulua. Ekalla viikolla puoliso oli jo hymyillyt minulle. Toisella viikolla pääsin juttelemaan hänen kanssaan, ja se ilta venyikin sitten aika pitkäksi. Kaverit alkoivat puhua, että meillä on (muka) romanssi. Joskus sen jälkeen aloimme kulkea yhdessä metsissä ja poluilla. Oltiin nuoria ja onnellisia ja rakastuneita. Ja saatiin liikuntaa. Uni jäi vähemmälle.

Musta käärme valittaa

Kannattaa katsoa tämä elokuva. Me katsoimme sen maanantaina ja tykkäsimme kovasti. Eikä pelkästään musiikin takia, vaikka sekin oli kieltämättä hyvää. Tarina oli minulla mielessä vielä aamuyöllä herätessäkin. Se oli siis kolahtanut.

Preciousissa on vähän samantapainen aihepiiri ja se on myös ihan katsomisen arvoinen. Vaikka ehkä siitä ei pitäisi puhua samana päivänä Black Snake Moanin kanssa, jolle se ei ollenkaan vedä vertoja. Myöskään sitä ei pitäisi valita kevyen viihteen nälkään. Me tutustuimme eilen illalla.

Tänään on vuorossa saunailta. Ei tässä nyt joka päivä jaksa katsoa elokuvia.

Pikkuiset

Olin viikonlopun vanhempien ja koiran luona. Ohjelmassa oli mökillä käyntiä, saunomista, lakkiaiset, mummolassa vierailua, syömistä ja auringonottoa. Aikataulu oli loppujen lopuksi ihan sopivan leppoisa, mutta en ehtinyt kyllä pitkästymäänkään.

Perjantaina mentiin mökille, joka on tarkemmin sanottuna äidin lapsuudenkoti. Samalla katselin vähän vanhoja leikkipaikkoja. Eipä tarvinut lapsena leikkiä ihan yksin. Sen sijaan rymysin isoveljen perässä pitkin noitakin metsiä. Tykkäsin myös onkia kaloja kissalle. Se kuului yleensä mökkikäyntien ohjelmaan. Enon kanssa käytiin myös katiskoilla ja vanhempana kalastin haukia virvelillä. Virvelöintiharrastus loppui siihen, kun kaikki omat vieheeni olivat jääneet puihin tai pohjaan kiinni ja hukkuneet. Ja virvelikin hajosi lopulta lopullisesti. Uusia ei tullut ikinä hankittua. Ja lainavälineitä en uskaltanut käyttää kuin ihan varovasti muutaman heiton verran.

Nykyaikaan eli perjantai-iltaan palattua oli aika mennä saunaan. Heitin talviturkin. Vasta kesäkuussa siis! Kyseinen toimitus ei ole tainnut ikinä jäädä näin myöhäiseksi. Mutta syytän tästä vaikka aikatauluja. Tämä oli eka kerta tänä keväänä kun pääsin rantasaunaan. Ja intohimon puuttuessa ei ole tehnyt mieli mennä ilman saunaakaan järveen.

Lauantaina vierailtiin mukavissa lakkiaisjuhlissa. Sen jälkeen ohjelmaa oli vähemmän ja kerkesin katsella vanhempien istutuksia pihalla. Se on aika viihtyisä kesäpiha. Ehkä siellä voisi kuluttaa osan kesälomastakin. Olisi se ainakin mukavampaa kuin oman asunnon parvekkeella.

Pihalla oli erä pikkukuusia odottamassa metsään pääsyä. Ne näkyvät viereisessä kuvassa. Taimia on siinä kuulemma 2000, ja isältä menee niiden istuttamiseen kaksi työpäivää.

Muistan, että olin kerran isän isän mukana istuttamassa puita. Ne laitettiin maahan putken avulla. Ja taimia oli paljon odottamassa maahan pääsyä. Muuta en muistakaan. Taisin olla aika pieni vielä. Pappa on ollut jo pitkän aikaa eläkkeellä metsurin töistä. Isän mukana olen myös ollut töissä yhtenä päivänä. Silloin kaadettiin isoja puita. Ja metsässä oli metsäkone, joka oli mennyt nurin. Siitä on jossain valokuva, kun kiipeilen koneen päällä. Sen renkaat olivat suuren suuret.

Sininen ja punainen

Kolmas kerta frisbeegolfia tuli toteutettua eilen. Se oli ihan mukavaa. Minulle ostettiin kaksi ikiomaa kiekkoa, jotka ovat kauniin värisiä. Toinen on vaaleansininen ja toinen punainen. Sinisellä kuulemma heitetään pidemmät heitot ja punaisella tehdään puttaus. Niin minä sitten teinkin.

Heittäminen sujui aika hyvin viime kertaan verrattuna. Ehkä se johtui uusista kiekoistani, jotka ovat kuulemma sopivia aloittelijoille ja/tai tytöille. Onnistuin vahingossa yhdistämään vauhdinoton ja heittotapahtuman onnistuneesti, siis siten että kiekko lähti kutakuinkin haluttuun suuntaan. Se oli suuri edistysaskel, koska kiekko päätyi vauhdin kanssa pidemmälle. Huimaa.

Kesä on, on kesä

Tämä päivä meni taas vaihtelun vuoksi työmatkalla. Aamupäivällä palaveerattiin ja iltapäivällä risteiltiin aurinkoisella järvellä. Matkat menivät torkkuessa kaverin auton takapenkillä. Ihan mukava reissu siis, ei kovin rasittava tai mitään. Kuitenkin oli mukava huomata, että seuraavaa matkaa ei ole vielä merkittykään kalenteriin. Ehkäpä en työmatkaile lähiaikoina...ainakaan kovin paljoa. Voisin ottaa ihan mielellään vähän lomaa matkoista. Ehkäpä kaikki ovat kesälomalla, ja kokouksia ei ole niin paljoa. Kuulostaa rentouttavalta.

Minun olisi hyvä tiedostaa pari asiaa. Ensinnäkin se, että huomenna on kesäkuu. Kesä ei siis enää ole edessäpäin, vaan se on nyt. Siis nyt on kesä. Ja toinen juttu on, että kesälomani on tulossa. Se alkaa 6 tai 7 viikon päästä. Huomenna voin sitten miettiä töissä, mitä kaikkia töitä pitää ehtiä tehdä ennen lomaa. Nyt voin miettiä vaikka sitä, mitä tekisin juhannuksena. Mitä voisin tehdä juhannuksena? En minä vaan tiedä.

Vaaleanvihreä paikka

Löysin metsää. Metsäkone oli tehnyt polun minua varten rantatieltä ylös rinteeseen. Mäen päällä metsäkaistale jatkui taloalueiden välissä. En tiennytkään, että siellä oli niin paljon metsää. Tai ei sitä nyt kovin paljon ollut, mutta metsää se oli kuitenkin. Eikä ketään tullut vastaan. Siellä oli jopa kiva kivi istumista varten. Taidan mennä toistekin.

Joki

Toukokuu on mennyt kovin äkkiä. Blogissakaan ei ole monia kirjoituksia, mistä voisi päätellä etten ole ajatellut paljon mitään. Ja ehkä se onkin niin. Aika vain rientää.

Tarussa sormusten herrasta Aragorn sanoo, että aika virtaa kevääseen, jossa ei ole paljon toivoa. Aika kauniisti ja surullisesti sanottu. Virtaaminen tuntuu kuvaavan aikaa ihan hyvin. Aika virtaa kuin joki, vain yhteen suuntaan. Töissä minä tutkin veden virtausta järvissä. Se virtaa sinne tänne. Toisin kuin aika, joka virtaa vain eteenpäin ja sitäpaitsi aina samalla nopeudella. Onpas vääjäämätöntä.

No, minulla ei ole syytä olla yhtä surullinen kuin Aragornilla. Siis tulevaisuudessahan on paljonkin toivoa. Tai niin ainakin uskon. Toivottavasti en siis ole yhtä surullinen kuin Aragorn.

Pilvistyy

Kylläpäs väsyttää. Minulla olisi ollut juuri nyt mahdollisuus olla harjoittelemassa frisbeegolfia, mutta en jaksanut lähteä liikkeelle. Joskus toiste sitten. Ehkä tämä ei ole kesän viimeinen kaunis päivä, vaikka huomiseksi onkin luvattu sadetta. Nyt täytyi valita koti-ilta.

Koti-illan voi kuluttaa ainakin esimerkiksi kirjaa lukemalla. Aloitin juuri Connie Willisin Tuomiopäivän kirjaa. Se vaikuttaa jännittävältä. Ainakin tarina sai heti mukaansa. Tulevaisuuden opiskelijatyttö lähetetään aikakoneella keskiajalle ja kaikki ei ilmeisesti tule menemään ihan suunnitelmien mukaan. Ainakin tytön oppi-isä pelkää pahinta tai vieläkin pahempaa. Olen nyt menossa luvussa neljä. Aikamatkailija on siinä jo päässyt perille johonkin aikaan ja paikkaan. Mihin, siitä ei ole oikein selvyyttä. Matkan on tarkoitus kestää kaksi viikkoa, mutta kirja on kyllä aika paksu. Ehkä siitä tulee pidempikin reissu.

Jossain arvostelussa vihjattiin sen verran, että ruttotaudin jalkoihinhan se Tuomiopäivän kirja vie. Luin joitain vuosia sitten jonkun toisenkin kirjan rutosta Englannissa. Se oli aika vaikuttava tarina myöskin. Joku mies piti päiväkirjaa ja mietti, miten voisi suojautua taudilta. Harmittaa vain, kun en muista kirjan nimeä tai mitään. Ilmeisesti pitäisi pitää kirjaa, että mitä kirjoja lukee. Ainakin merkittävistä kirjoista.

Kaupunkielämää

Viikonloppu meni oikein kesäisesti. Aurinko paistoi ja nurmikolla tuli lojuttua jonkin verran. Lisäksi kokeilin frisbeegolfia toisen kerran. Se oli ihan mukavaa. Täytyy ehkä jatkaa kokeiluja. Ensimmäinen testi tapahtui uudenvuodenpäivänä, jolloin olosuhteet olivat jokseenkin erilaiset kuin nyt. Lunta oli vajaat puoli metriä, joten hangessa pääsi mielin määrin kahlailemaan. Nyt piti välttää heittämästä vesiesteeseen tai kurakkoon ja varoa, ettei nenä pala auringossa.

Korkkasimme illalla myös suosikkitv-sarjani uuden kauden. Lähes kaikki sen jaksot on kerätty valmiiksi koneelle. Ei siis tarvitse jäädä pidemmäksi aikaa jännittämään, jos tapahtuvat jäävät jännään kohtaan. Niin käy tässä sarjassa joka jakson lopussa. Katsoimme eilen illalla 4 jaksoa ja tänään aamupäivällä 2. Kohta ne varmaan loppuvat kesken. Jaksoja on yhteensä 24. Tapahtumat kestävät yhteensä 24 tuntia ja ne ovat mahdottoman jännittäviä.

Ensi viikosta on tulossa aika kiireinen sisältäen paljon töitä ja iltaohjelmaa ja yhden työmatkan pääkaupunkiseudulle. Tällä kertaa lähdetään reissuun jo edeltävänä iltana eikä aamulla kello viisi. Tämä vain ja ainoastaan yöunien ja päiväpirteyden takia. Kannatan suunnitelmaa.

Aikamatkoja

Eilen kävimme kullan kanssa elokuvissa ja katsoimme Robin Hoodin. Se oli niin mukavaa. Tämä oli juuri sellainen elokuva, millaisista tykkään. Jonnekin hamaan keskiaikaan tai kauemmas sijoittuva tarina, upeat maisemat, ratsulla hätiin tuleva uljas sankari ja tarpeeksi hyvä juoni takaavat minun tyytyväisyyteni joka kerta.

Tänään oli sitten vapaapäivä ja käytin sen siivoukseen. Itseasiassa oli ihan mukavaa, kun oli kerrankin tarpeeksi aikaa siivota. Ja energiaa. Sain aikaiseksi jopa luututa saunan lattian, mitä ei ihan kovin usein tapahdu. Sen jälkeen ehdin käydä ulkona ja huomata, että ilma oli melkein painostavan hiostavan lämmin. Ja lehdet kasvavat vauhdilla. Nyt on kesä.

Illalla pelattiin vielä pari lautapeliä kolmen hengen voimin. Viime aikoina ei ole tullut kovin paljon pelailtua. Omat pelit eivät oikein maistu enää kaksinpeleinä, ne on koluttu tavallaan loppuun. Tänään pelattiin Ingenious ja keskiaikaan sijoittuva Puerto Rico. Ingenious on ihan kiva, siinä pitää laittaa palikoita laudalle ja kerätä joka värisiä pisteitä tasatahtiin. Voitin sen, vaikka se taisi olla enemmänkin vahinko. Puerto Rico on yksi suosikkilautapeleistäni, mutta en yleensä oikein pärjää siinä. Kokonaisuus ei pysy hallussa. Pitäisi sekä rakentaa peltoja ja saada ne kasvamaan, myydä peltojen tuotteita ja toimittaa niitä laivoille, kerätä rahaa ja rakentaa uusia rakennuksia. Ja kaiken pitäisi tapahtua yhtä aikaa sopivassa suhteessa häiriten samalla vastustajien puuhia. On se vaikeaa. Ei ole helppoa olla uudisasukas valtameren takana. Varsinkin jos toiset uudisasukkaat ovat viisaampia.

Kesäsateet

Ikkunan takana olevassa koivussa on näkynyt vihreää jo muutaman päivän ajan. Se taitaa olla lisääntymässäkin. Kesä on siis ihan kohta. Sadekaan ei haittaa tässä vaiheessa, koska se kerran saa vihreän määrän lisääntymään ulkona. Sitä paitsi ilma tuoksuu mukavan raikkaalta. Kevään tulo pääsi kyllä taas yllättämään minut. Jotenkin on niin vaikea uskoa, että kesä muka on nyt jo ihan nurkan takana. Mutta siellä se vaan on.

Kesävaatteet voisi siis kaivella esiin jossain vaiheessa. Minun pitäisi kai myös kokeilla, mahdunko niihin enää. Valitettavasti vähäliikuntainen talvikausi on aiheuttanut pientä epävarmuutta tästä. Ehkä nämä lisähuolet kuitenkin alkavat karista pois nyt, kun pyöräilykausikin kerran on käynnissä.

Ikkunatkin pitäisi pestä. Vaikka en hyvä kodinhoitaja olekaan, niin sen äiti ainakin onnistui opettamaan minulle, että ikkunat pitäisi pestä keväällä ja syksyllä. No, jos pesisi ainakin ulkopuolet jossain vaiheessa. Kevätsiivous taitaa jäädä tälläkin kertaa siihen.

Näiden lisäksi jatkossa täytyy muistaa käydä usein ulkona, niin että varmasti tulee havainneeksi kesän. Olisi suuri onnettomuus, jos kesä pääsisi livahtamaan jotenkin huomaamatta ohi.

Hyvä ihminen

Katsoin äsken hyvän elokuvan. Sen nimi oli The Blind Side. Sen täytyy olla hyvä elokuva, koska pidin siitä siitä huolimatta, että se sisältää amerikkalaista jalkapalloa. Elokuvassa oli koditon musta poika ja kaunis valkoinen nainen, jonka luulin ensiksi olevan yhtä ilkeä ja tunteeton kuin hän oli hyvännäköinen. Mutta ei hän ollutkaan elokuvan pahis, vaan hyvis. Enpä tiedä, pystyisinkö itse tuosta noin vain samanlaiseen auttavaisuuteen kuin tämä trendikäs nainen. Yhtä viileältä en ainakaan kykene näyttämään, mutta sitähän ei välttämättä vaadita.

Tööttöröö

Nukuinpa pari tuntia ja kello on nyt puoli yhdeksän. Ehkä ei olisi pitänyt noustakaan, vaan jatkaa aamuun asti. Eilen oli aika pitkä päivä ja tänään oli aika väsynyt päivä. Joten tavoista poiketen tuli mentyä päiväunille illalla. Se taisikin olla ihan hyvä asia. Ilta kului oikein mukavasti näin, ja unien jälkeen oli parempi olo kuin niitä ennen.

Puolinukuksissa on näköjään aika tahmeaa kirjoittaa blogia. Halusin kuitenkin kertoa, että täällä ollaan. Ja hyvin menee. Kohta pääsen nimittäin takaisin nukkumaan.

Pyörillä

Tänään oli mukavan keväinen sää. Mistäkö tiedän? Siitä, että menin pyörällä töihin ja sieltä keskustaan pilatekseen ja takaisin kotiin. Olipas reipasta ja mukavaa.

Eilisten ja tänäällisten kokeilujen perusteella pyöräily vaikuttaa olevan sopiva liikuntamuoto jopa selkäongelmienikin suhteen. Mukavaa, että sopiviakin lajeja siis on olemassa. Selkä ei tullut kevyestä pyöräilystä kipeämmäksi, vaan päinvastoin ihan paremmaksi. Kiva juttu. Oli mukavaa saada liikuntaa ikään kuin pitkästä aikaa. Ja on mukava lähteä uudestaan, kun ei ole odotettavissa mitään ikäviä jälkivaikutuksia.

Mietin tässä myös, pitäisikö kokeilla rullaluistelua. Se voisi olla mukava laji, mutta sen omakohtaista soveltuvuutta ei oikein tiedä ennen kuin kokeilee. Ja sitä varten pitäisi olla varusteita. Ainakin luistelureitit olisivat lähellä, kun rantabulevardi menee ihan vierestä. Tosin kesäisin tuolla rantatiellä on niin paljon menijöitä, että välillä pelottaa ajaa pyörälläkin. Kaikki eivät suinkaan liikuskele kovin varovaisen näköisesti. Rullaluistimilla pitäisi olla ihan extravarovainen. Jätän asian hautumaan.

Tuulinen kevät

Vappu meni rauhallisesti. En tehnyt mitään. Tai ainakaan en melkein mitään. Vappuaattona katsoimme NCIS:ää kannettavalta ja söimme karkkia. Vappupäivänä nukuin hyvin pitkään, luin yhden kirjan loppuun ja aloitin toista. Illalla katsoimme lisää NCIS:ää ja söimme lisää karkkia. Välissä kävin ihan pikkuisen haistelemassa ulkoilmaa. Hyvälle tuoksui.

Tänään tuli kokeiltua pyörää. Se kulki ihan hyvin. Kunto on näköjään aika huono talven jälkeen, mutta ehkä se paranee useampien pyöräilykokeilujen myötä. Pysähdyin järven rannalla, ja siellä kävi kylmä mutta raikastava tuuli. Se tempoili minua ja puuta, johon nojasin, mutta ei saanut meitä mukaansa. Ajattelin, että kesällä menen purjehtimaan monta kertaa. Ehkä siitä tulee hyvä kesä.

Kaksi valittu

Kodinetsintäbuumi on jatkunut edelleen. Eilen pääsimme siihen vaiheeseen, että sain yhden asuntohakemuksen lähetettyä. Asumme nyt SATO-talossa, joten hain samasta firmasta asunnonvaihtoa kahteen toivepaikkaan. Ne ovat molemmat kaksikerroksisia luhtitaloja, joissa olisi molemmissa neljä kolmiota. Voihan olla, että joku noista kahdeksasta asunnosta vapautuu seuraavan puolen vuoden aikana, jolloin hakemus on voimassa. Silloin meillä voisi olla mahdollisuuksia päästä siirtymään niihin.

Toinen toivepaikoista on hyvin lähellä eli nykyisessä osoitteessamme, mutta eri rakennuksessa. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että B-talossa olisi mukavampi asua. Sen parvekkeet ja pihat ovat sisäpihalle päin, ja sisäpihan takana taas näkyy pusikkoa eli metsää. Ja tosiaan, B-talossa olisi kolmioita. Kolmioita, joiden vuokra alkaa samalla numerolla kuin meidän nykyinen vuokramme. Joten kyllä tekisi mieli vaihtaa sinne.

Asuntoja katsellessa on muutenkin alkanut tuntua siltä, että emme me nyt niin kovin huonossa paikassa asukaan. Ympäristö on ihan kohtuullisen viihtyisä ja talot ovat siistin näköisiä ulkoa päin. Mieluummin tietysti asuisin vähän karumpimaastoisella alueella kuin vanhalla pellolla, mutta ihan kaikkea ei aina voi saada. Varsinkin jos ei halua maksaa paljoa. Vuokra on ihan kohtuullinen nykyiseen hintatasoon nähden, ja kuitenkin sijainti on ihan ok: todistetusti jopa sohvaperunaihminen pystyy pyöräilemään töihin tai keskustaan hyvällä kesäsäällä.

Toisessa toivepaikassa olisi hiukan korkeampi vuokra, mutta se olisi mukavan lähellä työpaikkaa. Reilun kilometrin kävelyllä selviäisin töihin ihan ympäri vuoden. Olisipa luksusta.

Tietysti voi käydä niin, että mikään noista kahdeksasta asunnosta ei vapaudu lähiaikoina. Tai että emme sittenkään saa niitä, vaikka vapautuisikin. Olen katsellut myös kaupungin vuokra-asuntoja. Niissäkin olisi joitain kiinnostavia vaihtoehtoja, joita voisi jäädä kärkkymään jonkin jonon päähän. Ehkä pistän toisenkin hakemuksen menemään lähiaikoina.

Samalla voin jatkaa viimeaikaista harrastustani eli autoretkeilyä lähiseudulla. Talothan täytyy käydä bongaamassa ulkoapäin ennen kuin niitä rupeaa merkkaamaan ykköstoiveiksi hakemuksiin. Lähiympäristö on myös mukava nähdä. Tänään huomasin kuitenkin, että retket olisi hyvä suunnitella jo etukäteen (ei vasta kesken kotimatkan) ja katsoa vaikka kartasta, miten kohteeseen ajetaan. Silloin ei tarvitsisi ajella koko lähiympäristön katuja läpi löytämättä ikinä oikeaa kujaa tai tietä tai polkua.

Leikkimässä

Miehen veljentyttö on aurinkoinen ja suloinen. Hän tarvitsi eilen leikkikaveria iltapäiväksi, kun vanhemmilla oli kiirettä. Lupasin mennä, vaikka se vähän jännitti, että miten selviän kolmevuotiaan kanssa ihan kahdestaan. Aiempaa kokemusta tuosta ei juuri ole, mutta oli tietysti aikakin sitä jo hankkia. Ja kukapa ei haluaisi viettää aikaa auringonsäteen kanssa.

Kaikki meni tietysti oikein hyvin. Tyttö oli ihan kiltisti koko ajan. Minun ei tarvinut osata mitään salaperäisiä lastenhoidon kuvioita. Hän tarvitsi apua lähinnä vain mehun saamiseen kaapista, vähän käsienpesuun ja lisäpaidan saamiseen päälle. Ei mitään kovin vaikeaa siis. Me teimme pullia muovailuvahasta ja paistoimme ne, ja sitten teimme keksejäkin. Katsoimme Nalle Luppakorvaa dvd:ltä ja teimme kolme palapeliä. Meinasimme juuri alkaa lukea Rasmus Nalle-kirjaa, kun tytön äiti tuli kotiin. Luimme kuitenkin vähän. Ja sitten lähdin omaan kotiini.

Ankaraa itsetutkistelua

Miksi, oi miksi on niin, että blogin tunnistelistalla työ on kärkipäässä. Ihan kuin minulla ei olisi muuta kerrottavaa kuin työasiat. Rehellisesti sanoen olen sitäpaitsi yrittänyt minimoida töistä puhumista. Onhan minulla nyt muutakin elämää...ainakin toivottavasti. Harrastukset- nimistä tunnistetta esimerkiksi ei ole ollenkaan, mikä saattaa olla huono merkki. Jostain asiasta olisi kiva olla oikein innostunut. Ehkä minun pitäisi etsiä netistä joku "löydä omin harrastuksesi"-testi.

Onneksi liikuntakin on listalla aika kärkipäässä. Olen siis ainakin haaveillut liikunnasta, vaikka en olisi sitä paljoa harrastanutkaan. Onhan sekin nyt jo jotain. Ja kirjoista olen ihan oikeasti kiinnostunut. Siis olen myös lukenut niitä viime aikoina, enkä vain puhunut niistä. Mutta ei pelkkä lukeminen kyllä riitä harrastukseksi. Täytyyhän nyt muutakin olla.

Olen haaveillut jotakin ilosta ja rentoutumisesta. Edellinen viitannee kohdallani jonkinlaiseen ajatustoimintaan ja jälkimmäinen lievään väsymykseen. Nythän on onneksi kesä tulossa, joten iloa ja rentoutusta on näkyvissäkin. Toivottavasti ajatustoimintakaan ei tyrehdy ihan kokonaan.

Tuhka tuli väliin

Ensi viikon työmatka Keski-Eurooppaan taisi peruuntua tulivuorituhkien takia. Tiistain lentoja ei tosin vielä ole peruttu, mutta se lienee vain ajan kysymys uutistutkielmani perusteella. Toivottavasti asia varmistuu huomenna. Silloin ei tarvitsisi pakata tai valmistella esitelmää turhan päiten. Ja ehtisi valmistella toista esitelmää keskiviikkoista B-suunnitelman kokousta varten.

Matkan peruuntuminen ei suuremmin harmita. Siellä olisi ollut kolme päivää kokouksessa istumista ja ehkä iltaisin vähän kävelyä kaduilla. Näitä tulee varmaan lisää vaikka millä mitalla. Esitelmäni olen jo pitänyt yhden kerran viime viikolla, joten senkään vääntäminen ei mennyt hukkaan. Eikä yhtään haittaa, että saan nukkua enemmän. Sitäpaitsi jos nyt pääsisimmekin lähtemään, niin tulivuorihan voi innostua uudestaan ja pilata paluumatkan. Sitä en toivo.

Toivottavasti kaikki ulkomailla jumissa olevat kaverini pääsevät pian kotiin.