Näkemisen päiviä

Nyt ehdin vielä tehdä viikonloppupäivityksen. Minun piti tehdä se eilen, mutta se taisi jäädä sikseen jalkapallon takia. Jopas jotakin.

Viikonloppu tuntui alkavan jo torstai-iltana, kun menimme tutun perheen luo kylään. Oli kovasti mukavaa ja pääsin leikkimäänkin. Laivan uittaminen (upottaminen) pesualtaassa oli kiva leikki. Titanic ei tosin pystynyt uppoamaan kunnolla perä edellä veden mataluuden takia, mutta uppeluksiin se meni kuitenkin monta kertaa. Pienin lapsista oli oppinut kävelemään, ja hän käveli myös minunkin luo. Lisäksi hän konttasi minun luo ja leikimme kuppileikkiä. Ihana.

Lauantaina menimme seurakunnan järjestämille kesäjuhlille. Seurakunnalla tarkoitan tässä sitä kristittyjen porukkaa, jonka tilaisuuksissa (useimmin) käymme puolison kanssa. Vai pitäisikö se määritellä niin, että nimemme ovat tämän vapaakristillisen ryhmän jäsenlistalla. No, oli miten oli, kesäjuhlille me menimme. Ohjelmassa oli muun muassa pitkähköjä taukoja, joiden aikana oli ilmeisesti tarkoitus notkua aulassa ja harrastaa sosiaalista kanssakäymistä. Niin me teimmekin.

Mukavinta oli tavata kaksi aika läheistä ystävää, joista olemme olleet viime vuoden erossa tosi pitkien etäisyyksien takia. Ehkä jatkossakin näemme heitä lähinnä vain kesälomien aikana. Nyt kuitenkin päästiin halaamaan ja juttelemaan vähän. Nämä ihanat ystävät pistivät myöskin juhannussuunnitelmamme uusiksi kutsumalla meidät mökille. Menemme tietenkin.

Notkumissessioissa tuli todettua, että minulla on pari muutakin halataan kun tavataan-tyyppistä ystävyyssuhdetta. Ne ovat aina mukavia. Tai sitten siinä kävi niin, että aloitin nyt ihan vahingossa sen toisen niistä. En oikein tiedä. Mistä sen muistaa, kenen kanssa minulla oli halaussuhde ja kenen kanssa ei. Seurakunnassa on jotenkin helpompi tulla "vahingossa halanneeksi" ihmisiä kuin muualla. Siellä se on muka "normaalimpaa". Täytyykin ruveta harrastamaan sitä. Siinä määrin kuin nyt uskaltaa.