Juhannuskokko

Juhannuksen kulutimme siis nelihenkisen perheen jatkona mökillä metsän keskellä. Ajan kuluttamisesta ei tosin tässä voi puhua, koska päivät vain hujahtivat ohi. Niin ne tekevät silloin, kun on kivaa. Mökillä pelattiin ainakin jalkapalloa, lentopalloa, sulkapalloa, jalkapalloa, menolippua, muistipeliä, pölkkypäät-peliä ja "ota rennosti"-peliä. Lisäksi pelattiin mölkkyä, heiteltiin kopittelufrisbeetä, pyöriteltiin diaboloa, heiteltiin kiekkogolf-kiekkoja ja listittiin hyttysiä. Välissä grillattiin, syötiin, uitiin, saunottiin, sammutettiin saunapaloa, saunottiin, uitiin, syötiin ja muuta semmoista. Osallistuin tietysti noihin kaikkiin. Ja kivaa oli.

Saunan polttaminen meni näin: Jonkin matkan päässä mökiltä virtasi pieni joki, jonka rannalle oli tehty pressuseinäinen saunakyhäelmä. Katto taisi olla aaltopeltiä ja kehikot puusta. Sisällä kiuas. Se päätettiin lämmittää juhannusaattona. Lämmityksen aikana sauna kuitenkin kärvähti syystä x, jota emme ehkä ikinä saa tietää. Seinien väliin oli ehkä jäänyt puista putoillutta helposti syttyvää tavaraa, tai sitten lämmitysaika venähti muuten vaan liian pitkäksi.

Saunan sammuttaminen meni näin: Jonkun piti kuulemma lähteä laittamaan puita pesään, joten menin lasten kanssa saunalle ensimmäisenä. Lähelle päästyä huomasimme kuitenkin, että liekkejä näkyy vähän liikaa. Saunahan palaa, hassu juttu. Pyysin, että jompikumpi pojista juoksisi mäelle hakemaan apuvoimia, ja vanhempi lähti innokkaasti. Nuoremman kanssa katsottiin lähempää ja päätettiin, että voisihan siihen yrittää heittää vettä. Liekit tulivat räystäiden alta ja pressuseinät olivat ilmeisesti hävinneet (tosin minä en niitä koskaan ollut nähnytkään). Vieressä oli vesisaavi ja kuuppa. Sanoin pojalle, että pysy sinä vähän kauempana niin minä kokeilen heittää vettä räystääseen. Sehän tuntuikin auttavan. Poika antoi ohjeita, että heitä nopeammin, heitä nopeammin. Hyvä neuvo, kun itse taisin jäädä ihmettelemään, että auttoiko se muka. Näkyvät lieskat vaimenivatkin muutamilla vesikuupallisilla, joten ei se sitten varmaankaan ollut kovin paha tilanne. Tosin oli varmaan hyvä, ettemme tulleet enää myöhemmin paikalle. Apuvoimatkin tulivat melkein heti, ja perheen isä meni sisään hökkeliin ja heitti vettä punaisena hehkuvaan kattoon (ja sai sitä takaisin niskaansa). Siitä se sitten sammahti kokonaan. Eli sattuipas hassu juttu, en tähän tulipaloon sen vakavammin osannut suhtautua. Enpähän ainakaan sitten pelästyttänyt lapsia hätäilemisillä, mikä oli ehkä ihan hyvä. Mutta pientä jälkikäsittelyä tapaus tuntuu kuitenkin vaativan, kun tähänkin teki mieli laittaa tarkat selostukset.

Sammutusoperaation jälkeen joki näytti oikein houkuttelevalta ja kun kerran rantaan asti oli tultu, niin menimme poikien kanssa uimaan. Olin siinä vaiheessa vähän nokinenkin. Poikien isä arveli, että kiukaasta saattaisi saada vielä viimeiset löylyn pihauksetkin, joten pojat ja minä kiipesimme vielä lauteillekin (jotka eivät palaneet) samalla kun uudet seinät kiedottiin ympärille. Katto oli ihan musta, mutta kiuas kyllä lämmitti vähän. Puita sinne ei kuitenkaan enää laitettu, vaikka vettä heitettiinkin. Lauteilla voitiin nostalgisoida viimeisiä löylyjä siinä saunassa. Sen jälkeen lähdimme mäelle odottelemaan leikkimökin näköisen tavallisen saunan lämpenemistä, ja odotellessa pelasimme kunnon jalkapallopelit. Pari kertaa juostiin vielä pihasaunasta rantaan uimaan. Onneksi saunoja oli enemmän kuin se yksi. Lauantai-iltana päästiin jopa savusaunaankin, jossa oli oikein makoisankuumat löylyt. Siellä myös vihdottiin (vaiko vastottiin) ankarasti. Minä opin samalla hieman uutta vastakulttuuria. Sunnuntaipäivä oli yhtä hauska kuin edellisetkin, ja ennen kotiinlähtöä jäimme saunomaan vielä yhden kerran pressusaunassa, jonka pressut oli kiinnitetty uudelleen kunnolla ja jonka nokisesta katosta näkyi pieniä valoreikiä läpi. Sauna ei kuitenkaan ollut sisältä yhtä musta kuin savusauna.

Tiivistelmänä voisi sanoa, että juhannukseni oli varmaankin mukavin ikinä. Sen sai viettää ihanien ystävien kanssa ja mukavaa tekemistä riitti. Juhannus on tuntunut kaikkien aikojen parhaalta joskus ennenkin, ja sehän onkin oikein hyvä asia jos juhannukset vain paranevat vuosi vuodelta.