Jättiläisiä seinällä

Tuli heikko hetki ja lupasin, että miehen kaverit voivat tulla meille katsomaan Super Bowl XLVI:tä viikon päästä yöllä. Se alkaa kello 1:30 ja kestää ties mihin asti, ja ne luultavasti hyökkäävät tänne jo puolen yön aikaan tai siinä main.

No niin, oikeasti tuo kaikki tapahtuu juuri meillä sen takia, kun halusin itsekin olla katsomassa. En oikein tiedä, mikä minuun meni. Ehkä halusin olla nuori vielä kerran. (Nukuin noita pelejä viimeksi joskus seurusteluaikana). Halusin myös, että oma sänky on lähellä, jos alkaa nukuttaa. Ja kaipa nuo fanittajat ihan mielellään tulevat tänne, eivät sitten häiritse kenenkään muun vaimoja ja lapsia.

Onhan tuo myös jonkinlainen tekosyy ottaa vapaapäivä maanantaille. Ehkä en tule katumaan. Ehkä en tule kärsimään.

Ehkä New York Giants voittaa.

Vanha tuttu

On pakkasta ja aurinko paistaa. Tällaisena päivänä on lähdettävä ulkoilemaan, ja niin teinkin. Mieskin innostui tulemaan mukaan kävelylle, kun tarpeeksi kauan esittelin, kuinka hienoihin talvihousuihin ja villapaitaan sain pukeutua. Käytiin järven jäälläkin. Jokaisena kevättalvena täytyy vähintään yhden kerran kävellä jäällä.

Silloin on kunnon talvi, kun voi laittaa päälle isän lapsuudenaikaisen villapaidan ja siinä ei tule liian kuuma.

Loppupäivä ollaan kotosalla, tehdään ruokaa, katsotaan tv-sarjoja koneelta ja luetaan kirjoja. Ehkä pelaamme pari erää Fairy Tale-korttipeliä. Tällaisia viikonloppujen kuuluu olla.

Kerro kerro kuvastin

Nykyään on muotia kertoa blogissaan, ketä aikoo äänestää presidentinvaaleissa. No, minä äänestän Sauli Niinistöä. Käsittääkseni hän on jäljellä olevista vaihtoehdoista selkeästi pätevämpi ja sopivampi tehtävään.

Niinistöllä on muuten ihan hauska nimi, kirjoittaessa sen juuri huomasin. Eikös niini ole jokin kasveihin liittyvä asia... wikipedia sen tietää: niini on puun nilasta saatavaa kuitua. No niin. Olettaakseni sana taipuu niini, niinen, niintä, niinenä, niineksi, niinessä, niinestä, niineen, niinellä, niineltä, niinelle, niinettä, niinineen, niinin. Ja siis niinistö ilmeisesti tarkoittaa kuidustoa, tarkemmin sanottuna niinikuidustoa, siis niinistöä.

Ensimmäisellä kierroksella äänestin Sari Essayahia. Mielestäni hän antoi itsestään erityisen hyvän sekä fiksun sekä pätevän kuvan vaalikeskusteluissa, ainakin siinä yhdessä, minkä katsoin.

Työpaikalla puhuttiin viime viikolla hämmästyttävän vähän vaaleista. Siis en kuullut mitään siihen liittyvää. Ehkä asia muuttuu tulevalla viikolla. Ehkä olen itse vain hiljaa, enkä sano mitään siitä, että Jenni on nätimpi kuin Nexar Antonio Flores.

Kukka kuihtuvainen

Ihmisellä täytyy olla joku tietty musiikkikappale, jonka voi kuunnella silloin kun on oikein allapäin. Tämä on minun. Se tarjoillaan youtubesta juuri noilla kuvilla. Linkitin sen jo toista kertaa tähän blogiin, mutta niin voi tehdä, kun on tarpeeksi hyvä kipale kyseessä.

Minulla on myös Matkamiehet-nimisen bändin lyhykäinen levytys korvanapeilla kuunneltavissa. Se on ollut aika pitkään hyvä tähän tarkoitukseen ja se toimii myös, jos on vihainen. Näitä helpotusmusiikkeja tarvitsee kuitenkin joskus vaihtaa. Ainakin silloin, jos vanha ei vaan toimi enää. En kuitenkaan hylkää matkamiehiä vielä, vaikka niitä ei ole pitkään aikaan tullutkaan kuunneltua.

Harjoitteita

Hyvä olo jatkuu vielä. Stressitön elämä voisi olla mukavaa.

Sunnuntaipilateksesta ei sitten tullutkaan mitään, koska kolme osallistujaa ei kuulemma riitä. Menin sitten takaisin vanhaan tuttuun maanantairyhmään. Tosin ryhmäläiset olivat lähes kaikki vaihtuneet, samoin kuin pukuhuoneen kaapit. Kauankohan olen ollut poissa. Ehkäpä ainakin vuoden verran. Nyt pysyn kiltisti maanantaitunneilla. Ne ovat luultavasti parempiakin, onhan niissä oikea fysioterapeutti ohjaajana. Hän ehti käydä muutaman kerran minunkin nurkassani katsomassa, että mitä oikein puuhaan siellä.

Huomenna on tärkeä ongelmanratkaisu-työpalaveri. Mutta en stressaa yhtään. Teen sen verran, minkä osaan, ja lopuille en voi mitään.

Isin tyttö

Seurakunnassamme oli tänään eräänlainen isäsuhteen korjaamis-tapahtuma, kyseessä oli vain tällä kertaa Taivaan Isä-suhde. Jokainen voi kokea taivaan isän rakkauden itseään kohtaan. Ainakin uskon niin.

Siellä oli myös "isänsyliin"-halaamisrukousjono. Nimesin tämän itse, siitä nimihirviö. Mutta siis sait mennä jonoon, jos halusit, ja siellä oli tyyppejä, joista joku, jos annoit luvan, halasi sinua (pitkään) ja samalla rukoili puolestasi. He aloittivat sen rukoilemalla, että he saisivat olla taivaan isän käsivarsina siinä halaamisessa. Ja rukoilivat sitten muutakin.

Nythän on sitten niin onnellisesti, että minun ongelmani eivät ole enää minun ongelmiani. Eikä minun tarvitse hoitaa niitä. Tai no siis tietenkin minun pitää joka päivä tehdä, mitä minun pitää tehdä, mutta minun ei tarvitse hoitaa niitä ongelmia. Koska minun taivaan isäni hoitaa ne. Ja minä saan "naureskella isän polvella". Aika vapauttavaa. Nyt pitää vain muistaa se. Olenhan toki vuosia tiennyt, että niin se on, se lukee raamatussakin, mutta se ei aina ota pysyäkseen jakelussa. Ja kuitenkin taaksepäin katsoessa sen näkee, miten on ennenkin kaikki mennyt hyvin. Mutta nyt muistan taas jonkin aikaa, että minulla ei ole mitään hätää. Eikös olekin hienoa?

Kirjoitin tämän nyt tänne, koska pitäähän jollekin saada kertoa. Ja toisekseen en halua heti paikalla unohtaa koko juttua. Nythän on myös niinkin, että jos alan olla tästä epävarma, niin voin mennä uudestaankin isäni luo milloin tahansa. Kunhan vaan muistan, että niin voi tehdä.

Hyvästi, uskollinen ystävä

Uusi vuosi alkoi siinäkin mielessä hyvin, että meillä on uusi auto. Nyt siitä on myös autokaupan piikkiin korjattu kaikki havaitut viatkin, kuluvia osia kuulemma. Olemme kovasti tyytyväisiä, ainakin vielä tässä vaiheessa. Uskon, että se on hyvä auto, ja kaikista helpottunein olin siitä, että sen maksamista ei tarvinnutkaan pitkittää hamaan tulevaisuuteen. Ei ole pelkoa siitä, että auto olisi romuna, ennen kuin sitä olisi saatu maksettuakaan. Viime autoa ostettaessa tällainenkin huoli oli ilmassa, mutta vanha heppa pärjäsi meidän kanssa jotakuinkin kuusi vuotta. Se on hyvin se. Eivätkä sen kaikki osatkaan olleet vielä pudonneet tielle, vaan autokauppa otti sen vaihdossa lähestulkoon yhtenä kappaleena. Ei meillä sitä juurikaan ikävä ole, mutta kyllä se muutaman muistolauseen ansaitsee.

Lämpimästi

Kuusi lähti ulos. Olohuoneen nurkassa näyttää nyt vähän tyhjemmältä. Laitoin siihen pyykkitelineen tilalle.

Uusi vuosi on kaiketikin alkanut ihan mukavasti. Tosin jouduin menemään töihin viime viikolla, mikä ei ollut yhtään kivaa. Mutta sitten tuli pitkä viikonloppu, ja se oli mukavaa. Ehkäpä ne viikot lähtevät tästä taas rullaamaan normaaliin vauhdikkaaseen tahtiinsa. Ja jos haluaisi lyhyempiä viikkoja, niin joitakin lomapäiviä olisi kyllä vielä säästössä. Katsotaan.

Näin vuoden alussa pitäisi aloittaa myös liikuntaharrastuksia. Tuntuu vaan, että arki-iltaisin ei jaksaisi tehdä oikein mitään. Ehkä se kumminkin helpottuu tässä keväämmällä. Tällä erää olen ilmoittautunut sunnuntai-illan pilatestunnille. Tuossa lajissa on ehkä kaikkein rasittavinta se paikan päälle raahautuminen, mutta ajattelin kokeilla, mahtaisiko se viikonloppuna olla helpompaa. Sunnuntaisin oli kyseessä jokin lämpöpilates, kaipa se sopii minulle. Lisäksi voisi harrastaa työmatkakävelyä ainakin jonkin verran. Sitä jaksaa tehdä arkisinkin, etenkin, jos ei muuten pääse kotiin.

Uudessa vuodessa oli sekin hyvä puoli, että se toi talven tullessaan. Muitakin hyviä puolia löytyy.