Alkusanoja

Joku on sanonut, että kirjan ensimmäisestä virkkeestä tietää, millainen kertomus on kyseessä. Jos alkulause on huono, niin kirjakin on huono. Ja jos alkulause on koukuttava tai kiinnostava tai muuten vaan hyvä, niin koko tarinakin on hyvä. No eikun testaamaan kotoa löytyvillä jo luetuilla kirjoilla. Siitä saa hupia joksikin aikaa.

Otetaan vaikka aluksi isku suoraan ytimeen ja katsotaan miten sääntö toimii. Aikamme klassikko, tarina vailla vertaa eli Taru sormusten herrasta (J.R.R. Tolkien) alkaa näillä sanoilla: "Kun Repunpään herra Bilbo Reppuli ilmoitti, että hän piakkoin viettäisi yhdettätoistakymmenettäensimmäistä syntymäpäiväänsä suurin ja arvokkain juhlamenoin, alkoi Hobittilassa puhe ja kohu." Minusta tosi hyvä aloitus. Ja niin on koko kertomuskin.

Entäs sitten Tolkienin muut kirjat. Hobitti alkaa näin: "Kolossa maan sisällä asui hobitti". Lyhyttä ja kysymyksiä herättävää. Ihan hyvä.

Tykkään aika paljon myös Narnian tarinoista (C.S. Lewis). Velho ja leijona (joka muuten ehdottomasti pitää lukea näistä ensimmäisenä) alkaa: "Olipa kerran neljä lasta, joiden nimet olivat Peter, Susan, Edmund ja Lucy." Oliko tuo nyt sitten hyvä aloitus? Hmm...ainakin tuli päähenkilöt esiteltyä. Se on lukijan kannalta ihan mukava.

Kertomus, jonka olen lukenut lukemattoman monta kertaa uuden lukemisen puutteessa, ei ole kirjallisesti mitenkään ihmeellinen, vaan kerronta on pikemminkin huonoa..ainakin toisin paikoin. Sen kertoma tarina on kuitenkin jotenkin niin kiehtova, että olen ahminut sen kerta toisensa jälkeen 9-vuotiaasta lähtien. Kyseessä on Morsiamen pako (Donita Dyer). Se alkaa: "Tytöt, lähdettäisiinkö kävelylle? isä kysyi sisareltani Guluzarilta ja minulta." Eipä mikään huimaava aloitus. Toki luvun otsikkona oleva "Verilöyly" tuo näihin alkusanoihin hienoista taustajännitettä.

Oleanterin punainen kukka (Eero Ekqvist) on ihan hyvä ja jännittävä. Se alkaa: "Hanok, Asserin poika, nojasi rosoiseen taatelipalmun runkoon ja tähysti liikkumattomana kohti kuumuutta hehkuvaa hiekka-aavikkoa." Tällainen "viedään lukija tapahtumaympäristöön"-tyyppinen avaus toistuu aika monissa kirjoissa. Varmaan se on ihan toimiva monessa tapauksessa, mutta ei välttämättä kovin koukuttava. Toisaalta jos esitelty ympäristö on sellainen, mistä lukija tykkää, niin siitä tulee mukavat alkufiilikset.

Otetaanpas vielä kirjahyllystä yksi kirja, mistä olen erityisesti tykännyt. Se kuvaa luontoa ja eläimiä niin kivalla (ja myös vanhalla) tavalla. Ja tarina on niin hellyyttävä. Vai miten sen nyt sanoisi. Tässäpä kuitenkin Susikoiran (Jack London) alku: "Jäätyneen vesireitin molemmin puolin kohosi uhkaavana tumma kuusimetsä." Taitaa mennä samaan maisemaanjohdattelukategoriaan kuin edellinenkin. Jotkut aloitukset, kuten tämäkin, ovat käyneet itselle jo niin tutuiksi ja rakkaiksi, että tulee hyvä mieli heti kun ne näkee. Niinpä on aika vaikea sanoa, olisiko tämä ollut ekalla kerralla hyvä aloitus. Ehkäpä ei mikään erikoinen. Vaikka siitä "uhkaava" tunnelma tuleekin.

Tässä taitaa olla jo aivan tarpeeksi kirjahyllyn sisällöstä esiteltynä. Raportin pituuden kannalta on onni, että hyllyssämme ei ole kovin monia romaaneja. Yllättävää tai ei, otin mukaan vain sellaisia kirjoja, joista tykkään. Niistä on niin mukava kirjoittaa. Eikä siellä montaa huonoa kirjaa olekaan.

Kotoa löytyy myös joitain lukemattomia kirjoja. Kulta (päätin, että puolisoni voi esiintyä blogissa arkisesti nimellä Kulta) on tuonut kirjastosta viime aikoina paljon fantasiaa. Viime viikolla hän kysyi, tarviiko minulle tuoda jotain luettavaa. No eipä ollut mielessä mitään kirjatoivelistaa, sanoin että jos näet jotain mistä mä tykkään, niin saa tuoda. Hän toi Alvin- sarjan osat 1-3 (Orson Scott Card). Kiva, en tiennytkään että minulla on noin hyvä kirjojenhankintapalvelu. Luulen, että pidän näistä. Takakansi näyttää lupaavalta (vaikka lisäksi suhtaudun pienellä jännityksellä), ja sarja on saanut kiitosta myös Mehtäpäiväkirjoissa. Sieltä taidan olla saamassa lähiaikoina muutenkin kirjallisuusvaikutteita. Hyviä lukuvinkkejä ei kyllä koskaan voi olla liikaa. Ja jos Kultakin jatkaisi samaan tyyliin kirjojen toimittamista, niin oi mitä onnea se olisikaan. No niin, se ensimmäinen lause. Seitsemännen pojan seitsemäs poika (eli eka Alvin-kirja) alkaa: "Pikku Peggy keräsi munat oikein varovasti." Pidän tästä. Katsoin juuri kolmannen kerran, miten tuo taas menikään, ja tekisi kyllä mieli lukea seuraavakin lause. Pitää odottaa. Maaginen kaukoputki on vielä kesken. Jouluna jätin Tarun sormusten herrasta ännännen kierroksen kesken ja aloin lukea uusia kirjoja. Niin ei saa tapahtua (kunnollisille) ennen lukemattomille kirjoille. Maaginen kaukoputki ei tunnu kyllä yhtä hyvältä kuin sitä edeltävät osat, mutta pitää se nyt loppuun lukea.

Noniin, nyt tämä teksti tuntui repeävän käsistä, kun en voinut olla kirjoittamatta kirjoista muutakin alkusanojen lisäksi. Taidan palata aiheeseen fantasia vielä myöhemmin. Kuten tuli sanottua, meillä luetaan sitä tällä hetkellä ahkerasti. Tuo alkuvirkelogiikka ei taida ihan aina toimia, joskus hyvillä kirjoilla on aika lattea alku. Alkuja on kuitenkin mukava tarkastella.

Fysiikkaa

Olen tehnyt koko illan Fysiikka 1-kurssin "lasku"harjoituksia. Miten optimaalinen tapa viettää lauantaita. Ja miten ärsyttävää ja mielekästä fysiikka voikaan olla yhtä aikaa. Enpä olisi uskonut. Kuten kurssin nimi vihjaa, tämä on ensimmäinen tutustumiseni fysiikan oppimiseen lukioaikojen jälkeen (joista on ihan oikeasti ihan todella kauan). Tämä ei ole yhtään samanlaista kuin matikan kursseilla.

Tässä pieni esimerkki: "Iris putoaa trampoliinille, joka uppoaa puoli metriä ennen kuin pompauttaa Iriksen takaisin ilmaan. Hahmottele Iriksen paikan, nopeuden ja kiihtyvyyden kuvaajat ajan funktiona. Ollessaan pohjalla, kun painuma on suurin, onko Iriksen kiihtyvyys ylöspäin, alaspäin vai nolla? Selitä vakuuttavasti ja perustellen."

Ihan helppoa, vai mitä? Miksihän minulla sitten meni tähän vähintään kaksi tuntia ja siltikään en tiedä, ovatko piirustukset nyt ihan pielessä. Ja se oli sen jälkeen, kun olin jo lukenut nämä jutut kirjasta ja luullut ymmärtäneeni ihan hyvin. En ole tyhmä, en. Olen vaan hidas. Tai niin ainakin yritän uskotella itselleni.

Tehtäviä on yhteensä kuusi, ja ne pitää palauttaa maanantaina. Tehtävien tekeminen ei oikeastaan riitä, vaan sen lisäksi pitää vielä kirjoittaa pienimuotoinen essee siitä, mitä on tehnyt. Pisteiden saaminen ei toki tapahdu vanhalla ja TOIMIVAKSI havaitulla rastisysteemillä, vaan demonpitäjät tarkistavat paperit ja antavat pisteet...jos antavat. No, eipä niillä pisteillä niin väliä ole. Mutta jos osaisin piirtää nuo typerät viivat oikein, niin se olisi mukavaa.

Viikon loputtua

Olipa siinä viikko. Kaikki voimat menivät, tai ainakin melkein kaikki. Mukava kun ei tarvitse ottaa selvää, kuinka paljon jäi jäljelle. Nyt saa vaan olla ja ihmetellä. Näin saunan jälkeen on aika mukava olo. Väsynyt, mutta mukava. Ja mielikin on nyt hyvä. Väsynyt, mutta ihan hyvä.

Pitäisiköhän tätä nyt selittää tarkemmin. Siis viikko oli aika pitkä. Kiirettä töissä, kiirettä kurssilla ja paineita vähän enemmän kuin yleensä. Ja sitten vielä muutto töissä. Se oli tänään. Ravaamista edestakaisin, ylikierroksilla käymistä, levottomahkoja juttuja, konttaamista pöydän alla ja ihmettelyä. Ainiin ja vähän kiipeilyä. Muuttaminen oli kyllä kivaa. Mutta ihmeen paljon energiaa ees taas kävely näyttää vievän tottumattomalta.

Nyt voisi kylläkin lopettaa noiden viikkojuttujen muistelemisen ja ajatella viikonloppujuttuja. Ensi yönä aion nukkua mukavasti omassa sängyssä ja pitkään. Herään yöllä pelkästään mukavia ajatuksia mielessä ja menen uudestaan nukkumaan niin pitkäksi aikaa kuin nukuttaa. Ihanaa. Ja ennen nukkumista voisi vielä tehdä jotain mukavaa...tiedänkin jo mitä.

Rentoutusmenetelmiä

Nyt tarvitsisi saada työasiat unohdetuiksi tai edes hyvin kauas taka-alalle. Tänä iltana käytän ainakin seuraavia rentoutumiskeinoja:

• Kirjan lukeminen (Maaginen kaukoputki, Philip Pullman)
  
• Happihyppely (Siwaan ja takaisin)
  
• Karkkien syöminen (Pantteri mix)
  
• Blogin kirjoittaminen
  
• Saunominen
  
• Tv-sarjojen (Mentalist tai ehkä uusi ja tuntematon Human Target) katselu kahden lämpimän peiton alta
• Nukkuminen

Juuri nyt olen menossa listan keskivaiheilla ja alkaa tuntua, että rentoutuminen on vihdoinkin alkanut. Tarvittaessa voisin tehdä joitain näistä vaiheista kahteen kertaan.

Pilates

Tänään tulin kotiin pilatesrullan kanssa. Se on iso ja punamustaraidallinen ja sillä voi tehdä pilatesliikkeitä. Aion tehdä kotona erityisesti paria sellaista liikettä, joista on hyötyä juuri oman selän ongelmakohtaan.

Pilatesliikkeitä voi tehdä kyllä ilman rullaakin. Minä olen tehnyt niitä viime syyskuusta asti, mutta lähinnä vain maanantaisin pilatestunneilla. Tämä on tuntunut auttavan yläselän jäykkyysongelmaan aika paljon. Tai ainakin kuuden viikon pidennetyllä joulutauolla selkä meni huonompaan kuntoon ja parani taas sen jälkeen. Näköjään en voi lopettaa pilatesta. Tunnit ovat tosin aika kalliita, mutta liikuntasetelit ja "terveydestä kannattaa maksaa"-ideologia ovat auttaneet tässä huomattavasti. Etenkin se ideologia siis. Ja ehkä oma rullakin auttaa asiaa jatkossa. Voin ottaa pienimuotoisia lomia ohjatuilta tunneilta ja tehdä kotona joitain helppoja liikkeitä, jotka toivottavasti riittävät ylläpitämään hyvää oloa.

Selittelyjä

Lisäsyy blogin aloittamiselle näkyy kuvassa. Viime torstaina töistä tullessa oli kotona odottamassa ikioma tietokone. Nyt on helpompi viettää pidempiäkin aikoja koneen äärellä, kun ei tarvitse tehdä yhteisen koneen varauskirjaan merkintöjä sitä varten. (Huomioikaa lievä liioittelu edellisessä ilmaisussa.) Joka tapauksessa blogin pito lienee helpompaa oman koneen avulla. Taisikin olla niinpäin, että yksi syy koneen hankinnalle oli suurehko blogi-innostus.

Toinen syy koneen hankinnalle oli älynväläys, että onhan niitä minikannettaviakin olemassa. Normaalikokoinen kone kun vie mukamas niin paljon tilaa työpöydällä, ettei siinä mahdu sitten tekemään mitään muuta. No, tämä pikkuruinen on kyllä tosi helppo siirtää pois tieltä. Se on muutenkin aika kiva. Viime päivinä on tullut leikittyä paljon tällä uudella lelulla, mutta en kuitenkaan jatkossa aio kuluttaa kaikkea vapaa-aikaani näytön äärellä. Toivottavasti ainakaan.

Konekuvan taustalle on eksynyt myös Bluegrass Gospel triplacd:n kotelo, jota käytän tällä hetkellä koriste-esineenä pöydällä. Sen sisällä oli nimittäin vielä normaali kotelo levyille, joita on kuunneltu varsin ahkerasti. Levyt olivat viime syksyn löytö, ja niiden saapumisesta joululaulukauteen asti en juuri muuta kuunnellutkaan. Se on sellaista mukavaa ja rentoa musiikkia, mistä tulee hyvä mieli. Mitäpä tässä muuta kaipaisikaan, kun en musiikista muuten niin kauheasti ymmärrä.

Uutuuksia ja vanhuuksia

Varsinaisesti tämä on alku. Jätän tuohon näkyviin yhden testitarkoituksessa tehdyistä postauksista, koska en raaski luopua siitä. Se on minusta aika söpö. Tästä siis alkaa ensimmäinen tavallinen blogini. Näin alussa olo on sen verran epävarma, että aion varmuuden vuoksi piiloutua Pirpanan selän taakse. Se on nimi, jonka sain lapsena eräältä sukulaistädiltä, hän kun ei aina muistanut oikeaa nimeäni. Vaikka Pirpana ei erityisemmin ole ollut suosikkinimitykseni, se tuntuu sopivan tähän käyttötarkoitukseen ihan mukavasti.

Pirpana-nimen antaneesta tädistä minulla on joitakin mukavia muistoja, erityisesti siltä ajalta, kun olin vielä aivan pieni ja tätikin muisti paremmin kuka olin. Paras muisto on ehkä se, kun teimme yhdessä patalappuja hänen kutomakoneellaan. En muista siitä paljonkaan, vain sen, että annoin yhden lapuista hoitotädilleni (sen hienoimman tietysti). Luulisin, että siinä oli valkoista ja punaista ja ehkä sinistäkin. Muut patalaput saivat varmaankin äiti ja ehkä mummo. Kutomatäti kertoi myös tarinoita, ja opin häneltä ainakin sen, mikä on karpalo. Mieleenpainuva juttu.

Tädissä oli myös se hyvä puoli, että häneltä tuli hyviä lahjoja merkkipäivinä ja jouluina. Hän antoi minulle ja veljelleni itsetehdyt jakkarat, joista tykkäsin tosi kovasti. Lisäksi sain laadukasta kirjallisuutta, hyllyssäni on edelleen Anni Polvan kootut kertomukset 1-11, Tottisalmen perillisestä Arnellin perheen tarinaan asti. Jokaisessa on omistuskirjoitus ja vuosiluku vapisevalla käsialalla. Myöhemmin, kun tädin muistikin alkoi heiketä, hän antoi meille kerran ison ja painavan laatikon joululahjaksi ja sanoi, että se pitää sitten laittaa jääkaappiin ennen avaamista. Ja lisäksi, että ne pitää sitten kuoria ennen syömistä... Varmaankin teimme juuri näin.

Pisarat

Onnen pisaroita sataa. Sataa.
Sydän laulaa.

Antaa tulla. Antaa sataa.