Alkusanoja

Joku on sanonut, että kirjan ensimmäisestä virkkeestä tietää, millainen kertomus on kyseessä. Jos alkulause on huono, niin kirjakin on huono. Ja jos alkulause on koukuttava tai kiinnostava tai muuten vaan hyvä, niin koko tarinakin on hyvä. No eikun testaamaan kotoa löytyvillä jo luetuilla kirjoilla. Siitä saa hupia joksikin aikaa.

Otetaan vaikka aluksi isku suoraan ytimeen ja katsotaan miten sääntö toimii. Aikamme klassikko, tarina vailla vertaa eli Taru sormusten herrasta (J.R.R. Tolkien) alkaa näillä sanoilla: "Kun Repunpään herra Bilbo Reppuli ilmoitti, että hän piakkoin viettäisi yhdettätoistakymmenettäensimmäistä syntymäpäiväänsä suurin ja arvokkain juhlamenoin, alkoi Hobittilassa puhe ja kohu." Minusta tosi hyvä aloitus. Ja niin on koko kertomuskin.

Entäs sitten Tolkienin muut kirjat. Hobitti alkaa näin: "Kolossa maan sisällä asui hobitti". Lyhyttä ja kysymyksiä herättävää. Ihan hyvä.

Tykkään aika paljon myös Narnian tarinoista (C.S. Lewis). Velho ja leijona (joka muuten ehdottomasti pitää lukea näistä ensimmäisenä) alkaa: "Olipa kerran neljä lasta, joiden nimet olivat Peter, Susan, Edmund ja Lucy." Oliko tuo nyt sitten hyvä aloitus? Hmm...ainakin tuli päähenkilöt esiteltyä. Se on lukijan kannalta ihan mukava.

Kertomus, jonka olen lukenut lukemattoman monta kertaa uuden lukemisen puutteessa, ei ole kirjallisesti mitenkään ihmeellinen, vaan kerronta on pikemminkin huonoa..ainakin toisin paikoin. Sen kertoma tarina on kuitenkin jotenkin niin kiehtova, että olen ahminut sen kerta toisensa jälkeen 9-vuotiaasta lähtien. Kyseessä on Morsiamen pako (Donita Dyer). Se alkaa: "Tytöt, lähdettäisiinkö kävelylle? isä kysyi sisareltani Guluzarilta ja minulta." Eipä mikään huimaava aloitus. Toki luvun otsikkona oleva "Verilöyly" tuo näihin alkusanoihin hienoista taustajännitettä.

Oleanterin punainen kukka (Eero Ekqvist) on ihan hyvä ja jännittävä. Se alkaa: "Hanok, Asserin poika, nojasi rosoiseen taatelipalmun runkoon ja tähysti liikkumattomana kohti kuumuutta hehkuvaa hiekka-aavikkoa." Tällainen "viedään lukija tapahtumaympäristöön"-tyyppinen avaus toistuu aika monissa kirjoissa. Varmaan se on ihan toimiva monessa tapauksessa, mutta ei välttämättä kovin koukuttava. Toisaalta jos esitelty ympäristö on sellainen, mistä lukija tykkää, niin siitä tulee mukavat alkufiilikset.

Otetaanpas vielä kirjahyllystä yksi kirja, mistä olen erityisesti tykännyt. Se kuvaa luontoa ja eläimiä niin kivalla (ja myös vanhalla) tavalla. Ja tarina on niin hellyyttävä. Vai miten sen nyt sanoisi. Tässäpä kuitenkin Susikoiran (Jack London) alku: "Jäätyneen vesireitin molemmin puolin kohosi uhkaavana tumma kuusimetsä." Taitaa mennä samaan maisemaanjohdattelukategoriaan kuin edellinenkin. Jotkut aloitukset, kuten tämäkin, ovat käyneet itselle jo niin tutuiksi ja rakkaiksi, että tulee hyvä mieli heti kun ne näkee. Niinpä on aika vaikea sanoa, olisiko tämä ollut ekalla kerralla hyvä aloitus. Ehkäpä ei mikään erikoinen. Vaikka siitä "uhkaava" tunnelma tuleekin.

Tässä taitaa olla jo aivan tarpeeksi kirjahyllyn sisällöstä esiteltynä. Raportin pituuden kannalta on onni, että hyllyssämme ei ole kovin monia romaaneja. Yllättävää tai ei, otin mukaan vain sellaisia kirjoja, joista tykkään. Niistä on niin mukava kirjoittaa. Eikä siellä montaa huonoa kirjaa olekaan.

Kotoa löytyy myös joitain lukemattomia kirjoja. Kulta (päätin, että puolisoni voi esiintyä blogissa arkisesti nimellä Kulta) on tuonut kirjastosta viime aikoina paljon fantasiaa. Viime viikolla hän kysyi, tarviiko minulle tuoda jotain luettavaa. No eipä ollut mielessä mitään kirjatoivelistaa, sanoin että jos näet jotain mistä mä tykkään, niin saa tuoda. Hän toi Alvin- sarjan osat 1-3 (Orson Scott Card). Kiva, en tiennytkään että minulla on noin hyvä kirjojenhankintapalvelu. Luulen, että pidän näistä. Takakansi näyttää lupaavalta (vaikka lisäksi suhtaudun pienellä jännityksellä), ja sarja on saanut kiitosta myös Mehtäpäiväkirjoissa. Sieltä taidan olla saamassa lähiaikoina muutenkin kirjallisuusvaikutteita. Hyviä lukuvinkkejä ei kyllä koskaan voi olla liikaa. Ja jos Kultakin jatkaisi samaan tyyliin kirjojen toimittamista, niin oi mitä onnea se olisikaan. No niin, se ensimmäinen lause. Seitsemännen pojan seitsemäs poika (eli eka Alvin-kirja) alkaa: "Pikku Peggy keräsi munat oikein varovasti." Pidän tästä. Katsoin juuri kolmannen kerran, miten tuo taas menikään, ja tekisi kyllä mieli lukea seuraavakin lause. Pitää odottaa. Maaginen kaukoputki on vielä kesken. Jouluna jätin Tarun sormusten herrasta ännännen kierroksen kesken ja aloin lukea uusia kirjoja. Niin ei saa tapahtua (kunnollisille) ennen lukemattomille kirjoille. Maaginen kaukoputki ei tunnu kyllä yhtä hyvältä kuin sitä edeltävät osat, mutta pitää se nyt loppuun lukea.

Noniin, nyt tämä teksti tuntui repeävän käsistä, kun en voinut olla kirjoittamatta kirjoista muutakin alkusanojen lisäksi. Taidan palata aiheeseen fantasia vielä myöhemmin. Kuten tuli sanottua, meillä luetaan sitä tällä hetkellä ahkerasti. Tuo alkuvirkelogiikka ei taida ihan aina toimia, joskus hyvillä kirjoilla on aika lattea alku. Alkuja on kuitenkin mukava tarkastella.