Olen tehnyt koko illan Fysiikka 1-kurssin "lasku"harjoituksia. Miten optimaalinen tapa viettää lauantaita. Ja miten ärsyttävää ja mielekästä fysiikka voikaan olla yhtä aikaa. Enpä olisi uskonut. Kuten kurssin nimi vihjaa, tämä on ensimmäinen tutustumiseni fysiikan oppimiseen lukioaikojen jälkeen (joista on ihan oikeasti ihan todella kauan). Tämä ei ole yhtään samanlaista kuin matikan kursseilla.
Tässä pieni esimerkki: "Iris putoaa trampoliinille, joka uppoaa puoli metriä ennen kuin pompauttaa Iriksen takaisin ilmaan. Hahmottele Iriksen paikan, nopeuden ja kiihtyvyyden kuvaajat ajan funktiona. Ollessaan pohjalla, kun painuma on suurin, onko Iriksen kiihtyvyys ylöspäin, alaspäin vai nolla? Selitä vakuuttavasti ja perustellen."
Ihan helppoa, vai mitä? Miksihän minulla sitten meni tähän vähintään kaksi tuntia ja siltikään en tiedä, ovatko piirustukset nyt ihan pielessä. Ja se oli sen jälkeen, kun olin jo lukenut nämä jutut kirjasta ja luullut ymmärtäneeni ihan hyvin. En ole tyhmä, en. Olen vaan hidas. Tai niin ainakin yritän uskotella itselleni.
Tehtäviä on yhteensä kuusi, ja ne pitää palauttaa maanantaina. Tehtävien tekeminen ei oikeastaan riitä, vaan sen lisäksi pitää vielä kirjoittaa pienimuotoinen essee siitä, mitä on tehnyt. Pisteiden saaminen ei toki tapahdu vanhalla ja TOIMIVAKSI havaitulla rastisysteemillä, vaan demonpitäjät tarkistavat paperit ja antavat pisteet...jos antavat. No, eipä niillä pisteillä niin väliä ole. Mutta jos osaisin piirtää nuo typerät viivat oikein, niin se olisi mukavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti