Uutuuksia ja vanhuuksia

Varsinaisesti tämä on alku. Jätän tuohon näkyviin yhden testitarkoituksessa tehdyistä postauksista, koska en raaski luopua siitä. Se on minusta aika söpö. Tästä siis alkaa ensimmäinen tavallinen blogini. Näin alussa olo on sen verran epävarma, että aion varmuuden vuoksi piiloutua Pirpanan selän taakse. Se on nimi, jonka sain lapsena eräältä sukulaistädiltä, hän kun ei aina muistanut oikeaa nimeäni. Vaikka Pirpana ei erityisemmin ole ollut suosikkinimitykseni, se tuntuu sopivan tähän käyttötarkoitukseen ihan mukavasti.

Pirpana-nimen antaneesta tädistä minulla on joitakin mukavia muistoja, erityisesti siltä ajalta, kun olin vielä aivan pieni ja tätikin muisti paremmin kuka olin. Paras muisto on ehkä se, kun teimme yhdessä patalappuja hänen kutomakoneellaan. En muista siitä paljonkaan, vain sen, että annoin yhden lapuista hoitotädilleni (sen hienoimman tietysti). Luulisin, että siinä oli valkoista ja punaista ja ehkä sinistäkin. Muut patalaput saivat varmaankin äiti ja ehkä mummo. Kutomatäti kertoi myös tarinoita, ja opin häneltä ainakin sen, mikä on karpalo. Mieleenpainuva juttu.

Tädissä oli myös se hyvä puoli, että häneltä tuli hyviä lahjoja merkkipäivinä ja jouluina. Hän antoi minulle ja veljelleni itsetehdyt jakkarat, joista tykkäsin tosi kovasti. Lisäksi sain laadukasta kirjallisuutta, hyllyssäni on edelleen Anni Polvan kootut kertomukset 1-11, Tottisalmen perillisestä Arnellin perheen tarinaan asti. Jokaisessa on omistuskirjoitus ja vuosiluku vapisevalla käsialalla. Myöhemmin, kun tädin muistikin alkoi heiketä, hän antoi meille kerran ison ja painavan laatikon joululahjaksi ja sanoi, että se pitää sitten laittaa jääkaappiin ennen avaamista. Ja lisäksi, että ne pitää sitten kuoria ennen syömistä... Varmaankin teimme juuri näin.