Nukkumisavautuminen

Minä olen aika huono nukahtamisessa. Huomenna tai siis tänään olisi aikainen lähtö - onneksi vain harrastuksiin. Mutta siitä huolimatta olisi mukava nukkua vähäsen. Menin kylläkin ajoissa nukkumaan (ei olisi ehkä kannattanut), kun ajattelin että viime aikoina on muutenkin ollut huonounisia öitä. Ja olisin ehkä saanutkin unta, mutta kun en saanut. Ensin jomotteli pikkuisen hammasta. Piti hakea särkylääkettä. Sitten puoliso alkoi pyöriskelemään. Häntä ei onneksi minun pyöriskelyt tunnu haittavan samassa määrin. Sitten päätin, että on mentävä työhuoneeseen nukkumaan. Se toimii yleensä, mutta ei tällä kertaa. Hätkähdin kovaan viheltävään ääneen. Mietin jonkin aikaa, että mistä ihmeestä se tuli. Ehkä puolison uudesta ruokailualustasta, mutta se oli aivan pimeänä. Kannettava konekin oli kiinni. Ajattelin, että se tuli ehkä ulkoa. Se kuulosti oikeastaan auton varashälyttimeltä, mutta paljon lyhyemmältä ääneltä. No sitten se kuului noin vartin päästä uudestaan, missä vaiheessa pakenin takaisin puolison viereen pyörimään. 160 cm leveä sänky on meille liian kapea. Meillä pitäisi varmaan molemmilla olla omat huoneet. Koko soppa syntyi, vaikka en edes stressannut kovin paljoa nukkumisesta. Mutta tässä vaiheessa, kun olin pyöriskellyt ja rampannut vessassa kolmisen tuntia ja vaimea vihellys kantautui työhuoneesta päin uudestaan, niin meni hermot ja nousin ylös. Ensi kerralla taidan jättää suosiolla nukkumisen väliin. Herätykseen on 2,5 tuntia. Kohta voisi mennä takaisin loikoilemaan. Hohhoijaa.

Joy to the world

Puoliso pääsi johonkin a cappella lauluryhmään mukaan ja nyt hän laulelee illat pitkät joululauluja. Ulkona on pimeää ja sataa vettä. Miltei myöhäissyksyinen tunnelma, mutta syksyinen nyt ainakin.

Viikko on ollut taas vaihteeksi aika kiireinen. Viikonlopusta tulee kiireinen myös. Ikkunanpesu jää lokakuulle. Ehkä pyhitän seuraavasta seuraavan viikonlopun sille. Tai jotain.

Possu ja sen kaverit

Leivoin tänään pitkästä aikaa pikkuleipiä. Se ei ollutkaan niin rasittava homma kuin olin muistanut. Mutta niiden pallukoiden pyöritteleminen on kyllä rasvaisinta puuhaa, mitä tiedän. Rasva tihkuu niistä vielä kypsinäkin. Jam.

Pipareita aion tarjota perjantaina työkavereille. Juhlien syy on viimeinen työpäiväni määräaikaisena henkilönä. Eli vähän niinkuin läksiäiset. Vaikka palaankin sitten maanantaina töihin. Tällä viikolla oli juuri kahvitunnilla puhetta siitä, että voisimme jatkossa pitää läksiäiset aina heti, kun joku tulee töihin. Sitten se olisi hoidettu.

Pidän siis läksiäiset, koska voi olla, että vähään aikaan ei tule sellaiseen tilaisuutta. Onneksi muita ilon aiheita aina löytyy. Työpaikalla oli puhetta myös siitä, että jos ruvettaisiinkin tuomaan pullaa aina silloin, kun menee oikein huonosti. Silloin vaan pullaa saattaisi tulla ihan liikaa.

Kesäloma uusiksi

Nyt ehdin vielä laittaa näkyville muutaman kuvan ja muistelun melkein kuukauden takaisesta viikonlopusta merellä. Siellä ei ollut laisinkaan niin kylmä kuin olisi voinut olla, itseasiassa oli oikein lämmintä ja kesäistä. Siitä huolimatta onnistuin käyttämään myös lautailuhousuja ja pipoa ynnä muuta sellaista. Välillä taas ei olisi tarvinut olla melkein mitään päällä. Se oli elokuun viimeinen viikonloppu ja se tuntui olevan myös kesän viimeinen viikonloppu. Ja minä pääsin itseasiassa ihan lomatunnelmaankin. Tuntui, kuin olisin saanut pitää toisen kesäloman, lyhyen mutta laadukkaan.

Veljen ostama vene oli mielestäni hieno. Se on pitkä ja kapea. Näytti siltä kuin se olisi ollut noin puolet kapeampi kuin muut samanpituiset veneet laiturissa, vaikka ei se ero nyt ehkä ihan niin iso ollut. Ensisilmäykseltähän vene siis näytti vähän hassulta. Se on kuitenkin isoin purjevene, jonka kyydissä olen ollut. Ja korkein, sillä maston huippu oli 18 metrin korkeudessa eli melkein puolet korkeammalla kuin aikaisemmissa tapauksissa. Leveyttä sillä on 2,7 metriä ja pituutta 12,5 metriä. Ja se on ruotsalainen. No, vaikka sisätilat olivat ahtaammat kuin niissä isoissa ja hienoissa naapuriveneissä, niin mielestäni ne olivat aika fiksusti järjestetty. Ja purjehtiminen sillä oli mukavaa. Se kulki hyvää vauhtia melkein olemattomassa tuulessa, vaikka kaikki purjeet eivät edes olleet ylhäällä. Voisin lähteä toisenkin kerran. Ehkä ensi vuonna.

Sitten ne valokuvat. Veneestä en laita kuvaa ainakaan tällä kertaa, koska blogin piti pysyä ihan pikkuisen anonyyminä. Mutta joutsenia piti tietenkin taas kuvata. Tässä ovat ensimmäiset:

Tässä ne menevät meitä karkuun, kun tulemme isoveljen veneellä:

Ja tässä ovat toiset joutsenet, jotka menevät meitä karkuun, kun melskaamme iltakävelyllä:

 Tässä hieman nopeammat ohittavat meidät:

Tässä tulee vastaan purjevene niin kauniin värisen spinnaakkerin kera, että siitä piti ottaa yksi kuva. Minä pidän sinisestä. Me emme kokeilleet spinnaakkeria, vaikka myötätuulta taisi olla jossain vaiheessa.

Tässä taas tulee vastaan purjelaiva. Sellaisesta on aina otettava kuva:

Väsynyt blogikirjoitus

Viime kirjoituksesta on näköjään kulunut taas viikon verran. Aika kuluu niin nopeasti. Blogin aloituksestakin on jo kaksi ja puoli vuotta. Viime kuukausina on tullut kirjoitettua selvästi vähemmän. Ajatukset ovat varmaan olleet muualla.

Tänään on ollut aika väsynyt olo, joten tänään tulee väsynyt blogikirjoitus. Flunssa on kyllä mennyt jo ohi, mutta tuntuu vähän siltä, ettei se kuitenkaan ole ihan kokonaan mennyt ohi. Tänään oli myös ensimmäinen etätyöpäiväni. Ainakin sain nukkua pidempään, mutta sen jälkeenkin on ollut aika vetämätön olo. Muissa olosuhteissa etätyöstä olisi jäänyt ehkä parempi maku. Sain minä kumminkin työtietokoneen kotiverkkoon ja lisäksi tehtyä töitäkin. Ei se nyt tietystikään ollut ensimmäinen kerta kun tein töitä kotoa, mutta se oli ensimmäinen kokonainen etätyöpäiväni. Oh yeah.

Työstä puheenollen, minua häiritsee se, että tämän blogin tunnisteissa työ johtaa lukumäärässä niin selvästi. Miten se voi olla mahdollista? Enhän kirjoita paljonkaan työasioista. Ehkä minä sitten mainitsen ne niin usein.

Nyt olisi sitten viikonloppu. Ja ikkunat odottavat taas pesuaan. En muista mitä selitin täällä blogissa keväällä, mutta en kyllä silloin pessyt ainuttakaan ikkunaa. Makuuhuoneen ikkunaa en pessyt viime vuonnakaan, ja se on kyllä sen näköinenkin. Saisikohan sen pestyä tänä viikonloppuna ja muut jossain vaiheessa. Ehkä. Hyvin likaisen ikkunan peseminen tuottaa ainakin suurimman tyydytyksen.

Tällaiseen väsyneeseen iltaan sopii hyvin Nina Åströmin uusi levy Avoin taivas. Youtubesta löytyivät siltä levyltä näytteet tästä ja tästä. Pidän ehkä kaikista eniten biisistä Kansalleni, joka on oikeastaan noiden sanoitusten tekijän Hilja Aaltosen rukous. Vaikka niinhän nuo kaikki laulut jossain määrin ovat. Voisin kirjoittaa tähän sanat tuosta laulusta, mutta se olisi aivan turhaa. Kun Nina laulaa sen, se on koskettavaa.

Sitä ei Bilbo Reppuli siedä!

Lasit, lautaset rikki, ne roskiin saa viedä!
Veitset ja haarukat väännelkää!
Sitä ei Bilbo Reppuli siedä - 
pullotkin murskaksi iskekää!

Repikää liina ja tallokaa rasvaa!
Kaatakaa maitoa lattialle!
Matolle antakaa luukasan kasvaa!
Viiniä roiskikaa kaikkialle!

Mättäkää ruukut kiehuvaan pataan,
survokaa niitä petkelellä;
jos jokin ei murene siruun sataan,
sitä eteisen seinään voi mätkäytellä!

Sitä ei Bilbo Reppuli siedä!
Siis varoen lautaset pois pitää viedä!

Niinpä niin. Lainakirjat loppuivat, joten täytyi alkaa lukemaan Hobittia. Laulut ovat kyllä Tolkienin kirjoissa ihan parhaita. Voi olla, että itseäkin hieman hirvittäisi, jos joku tulisi hoilailemaan minun kotiini tuollaista kuin tuo ylläoleva. Sympatiani ovat siis Bilbon puolella.

Kai tämä satu on sitten luettava ennen joulukuuta, jolloin nähdään siitä tehty elokuva. Viime kerrasta on jo aikaa, enkä ole tätä kovin montaa kertaa lukenut. Ehkä elokuvaakin voi ihan pikkuisen mainostaa, koska ainakin Taru Sormusten Herrasta -elokuvat olivat Keski-Maan kuvauksessaan oikein onnistuneita. Mikään elokuvahan ei täydellinen ole. Ja niiden elokuvien fanitusjonotuksessa törmäsimme heppuun, joka oli säveltänyt noita suomennettuja hobittilauluja ja lauloikin yhden meille. On harmi, etten saa sitä varmaan enää koskaan kuulla uudestaan.

Luvattu työ

Minulle suunnitellussa työsopimuksessa loppupäivämäärän vuosiluku oli jotenkin oudosti vaihtunut kahta numeroa pienemmäksi. Sen piti olla 2014 mutta nyt se olikin 2012. Epäilin hieman painovirheeksi, mutta se olikin ihan tarkoituksella näin: minut on suunniteltu vakinaistaa ensi vuoden alusta. Tämä uusi sopimus on tämän vuoden loppuun ja seuraava olisi sitten jatkuva. Pääjohtaja oli näin luvannut. Oo!

Sitä minulla vaiheessa olevaa perustelua vakinaistamisesta ei nyt sitten tarvitakaan, koska pomon kirjoittamat sähköpostiperustelut olivat riittäneet. Ja ammattiliittoni oli kuulemma myös suositellut tätä omien tietojensa perusteella, mistä oli myös ollut apua. Onneksi joku on joskus neuvonut minua liittymään siihen, olisiko sekin ollut pomoni.

Alkuvuodesta päässee sitten tekemään kakkua työkavereille.

Lepoa?

Jäin sitten vielä yhdeksi päiväksi kotiin parantelemaan tätä flunssaa. Tuntuisi ihan hyvältä ratkaisulta. Esimies käski lepäämään oikein kunnolla ja ottamaan jotain hyvää luettavaa. En tiedä tarkoittiko hän Tolkienia vai Le Guinia, mutta valitsin jälkimmäisen.

Tässä loppukesällä on ollut kummallinen olo, en ole oikein jaksanut lukea mitään. Tai ehkä minulla ei ollut sopivia kirjoja. Eilen sain kuitenkin loppuun Rocannonin maailman, kirjoittajana Ursula K. Le Guin. Se oli hyvä kirja, heti kun jaksoin kunnolla aloittaa sen. Nyt aloitettu Maanpakolaisten planeetta tuntuu vielä kivemmalta, ainakin ensimmäisen luvun perusteella. Tänään varmaan jaksaa jo jonkin verran lukea, kun tautikin on jo poistumaan päin.

Täältä kotoa käsin jaksaisi jo ehkä tehdä ihan pikkuisen työasioitakin, jos olisi siihen mahdollisuuksia. Esimerkiksi office-ohjelmat kotikoneella. Mutta ehkäpä on parempi, kun niitä ei ole. Onhan minulla sentään sähköpostit työpuhelimessa. Niitä voi joutessaan seurailla.

Päätä palelee

Terveisiä sängyn pohjalta. Kiusallisen ollakovaieiköolla-flunssan saa näköjään iskemään täydellä teholla, kun harrastaa sopivasti ulkoliikuntaa. Näin ainakin kävi taas tällä kertaa. Työmatkapyöräilyistä tämä tauti ei vielä pahastunut, mutta frisbeegolfista se ei tykännyt. Sehän oli kyllä arvattavissa, mutta en ajatellut saavani liian suuren kiven pään sisään. Päätä myös palelee, sitä kun ei viitsisi koko ajan pitää peiton alla. Onneksi puoliso omistaa muodikkaan ohuen ja kiristämättömän pipon, joka soveltuu täydellisesti myös flunssaiselle vaimolle. Ja kun on pipo päässä peiton alla, niin se näyttää myös sopivan uskottavalta. Ehkä joudun myös nöyrtymään ja ottamaan vielä yöksi särkylääkkeen. Ja jättämään ylimääräiset harrastukset lähiaikoina sivuun.

Hus hus

Ääh...nyt taitaa sitten olla syysflunssa täällä. Toivottavasti tämä ei ole sellaista monta viikkoa jatkuvaa tyyppiä. Pelästyisiköhän tämä mahdollinen flunssa ihan pientä saunomista. Tuskinpa, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Kunnon löylyt ja uiminen kuulemma voivat säikäyttää flunssan. Uimaan en ainakaan uskalla lähteä, kun järveen on puolisen kilometriä.

Huomenna olisi muuten ohjelmassa pitkästä aikaa hiusten värjäys. Viime kerrasta on noin kaksi vuotta. Minä etsin piristettä pinnallisuudesta. Tai itse asiassa tämä oli äitini idea. Voi äiti, mitä menit sanomaan.

Huomautus

Minun uutisten kipukynnys on ylittynyt pitkästä aikaa. Tarkoitan jonkinlaista välinpitämättömyydestä havahtumista, mitä ei kovin usein tapahdu. Nyt sen tekivät lapsen tai lasten pahoinpitelyt. Oksettavaa. Ei tee mieli lukea uutisia, tai ainakaan niitä uutisia kovin tarkasti.

Sitten on vielä Syyria, josta kukaan ei muuten puhu mitään. "1,5 miljoonaa ihmistä tarvitsee hätäapua". Aivan järjettömän iso kaaos.

Mainitsinpahan vaan ihan pienesti näistä. Iloisten asioiden välissä.

Töistä, sinne pääsemisestä ja siellä pysymisestä

Nyt alkaa olla ihan oikeasti syksyistä. Pimenevät illat ovat ihan mukavia.

Tänään oli työpaikalla saunailta. En oikein tiedä, minkä takia. Ehkä sen takia, kun kesäretki jäi tekemättä. Saunaillassa pelattiin mölkkyä sateessa, syötiin pizzaa, pelattiin korttia ja huomattiin, että sauna ei ollut päällä. Pääsinpähän ajoissa kotiin.

Puoliso käy nyt töissä ja tekee melko varhain alkavia päiviä. Minä olen sen vuoksi kannustettu menemään pyörällä töihin myöskin epävakaisella säällä. Onneksi omistan kahdet farkut. Ajattelin, että toiset voisivat asua työpaikalla ihan vaan varmuuden vuoksi. Tänään oli ainakin hyödyllistä ottaa ne molemmat mukaan. Työpaikalla asuu myös yksi minun omistama pyyhe, joten siellä pääsee tarvittaessa suihkuun. Ja minulla on ikioma vaatekaappi.

Seuraavasta työsopimuksesta olisi muuten tulossa aika pitkä, mikäli ehdotettu jakso menee läpi. Töitä onneksi riittää ja rahaa on kuin roskaa...ainakin noissa hankkeissa, mille tekisin töitä. Minun myös käskettiin koota "perustelu työsuhteeni vakinaistamisesta". En välttämättä usko, että minua valitaan vakinaistettavien joukkoon, mutta on mukava, että työnantajat kuitenkin muistavat miettiä sitä lähes automaattisesti. Onhan heillä tosin syytäkin, koska kohta on täynnä neljä vuotta tällaista vakituista määräaikaisuutta.