Leivoin tänään pitkästä aikaa pikkuleipiä. Se ei ollutkaan niin rasittava homma kuin olin muistanut. Mutta niiden pallukoiden pyöritteleminen on kyllä rasvaisinta puuhaa, mitä tiedän. Rasva tihkuu niistä vielä kypsinäkin. Jam.
Pipareita aion tarjota perjantaina työkavereille. Juhlien syy on viimeinen työpäiväni määräaikaisena henkilönä. Eli vähän niinkuin läksiäiset. Vaikka palaankin sitten maanantaina töihin. Tällä viikolla oli juuri kahvitunnilla puhetta siitä, että voisimme jatkossa pitää läksiäiset aina heti, kun joku tulee töihin. Sitten se olisi hoidettu.
Pidän siis läksiäiset, koska voi olla, että vähään aikaan ei tule sellaiseen tilaisuutta. Onneksi muita ilon aiheita aina löytyy. Työpaikalla oli puhetta myös siitä, että jos ruvettaisiinkin tuomaan pullaa aina silloin, kun menee oikein huonosti. Silloin vaan pullaa saattaisi tulla ihan liikaa.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti