Väsynyt blogikirjoitus

Viime kirjoituksesta on näköjään kulunut taas viikon verran. Aika kuluu niin nopeasti. Blogin aloituksestakin on jo kaksi ja puoli vuotta. Viime kuukausina on tullut kirjoitettua selvästi vähemmän. Ajatukset ovat varmaan olleet muualla.

Tänään on ollut aika väsynyt olo, joten tänään tulee väsynyt blogikirjoitus. Flunssa on kyllä mennyt jo ohi, mutta tuntuu vähän siltä, ettei se kuitenkaan ole ihan kokonaan mennyt ohi. Tänään oli myös ensimmäinen etätyöpäiväni. Ainakin sain nukkua pidempään, mutta sen jälkeenkin on ollut aika vetämätön olo. Muissa olosuhteissa etätyöstä olisi jäänyt ehkä parempi maku. Sain minä kumminkin työtietokoneen kotiverkkoon ja lisäksi tehtyä töitäkin. Ei se nyt tietystikään ollut ensimmäinen kerta kun tein töitä kotoa, mutta se oli ensimmäinen kokonainen etätyöpäiväni. Oh yeah.

Työstä puheenollen, minua häiritsee se, että tämän blogin tunnisteissa työ johtaa lukumäärässä niin selvästi. Miten se voi olla mahdollista? Enhän kirjoita paljonkaan työasioista. Ehkä minä sitten mainitsen ne niin usein.

Nyt olisi sitten viikonloppu. Ja ikkunat odottavat taas pesuaan. En muista mitä selitin täällä blogissa keväällä, mutta en kyllä silloin pessyt ainuttakaan ikkunaa. Makuuhuoneen ikkunaa en pessyt viime vuonnakaan, ja se on kyllä sen näköinenkin. Saisikohan sen pestyä tänä viikonloppuna ja muut jossain vaiheessa. Ehkä. Hyvin likaisen ikkunan peseminen tuottaa ainakin suurimman tyydytyksen.

Tällaiseen väsyneeseen iltaan sopii hyvin Nina Åströmin uusi levy Avoin taivas. Youtubesta löytyivät siltä levyltä näytteet tästä ja tästä. Pidän ehkä kaikista eniten biisistä Kansalleni, joka on oikeastaan noiden sanoitusten tekijän Hilja Aaltosen rukous. Vaikka niinhän nuo kaikki laulut jossain määrin ovat. Voisin kirjoittaa tähän sanat tuosta laulusta, mutta se olisi aivan turhaa. Kun Nina laulaa sen, se on koskettavaa.