Sitä ei Bilbo Reppuli siedä!

Lasit, lautaset rikki, ne roskiin saa viedä!
Veitset ja haarukat väännelkää!
Sitä ei Bilbo Reppuli siedä - 
pullotkin murskaksi iskekää!

Repikää liina ja tallokaa rasvaa!
Kaatakaa maitoa lattialle!
Matolle antakaa luukasan kasvaa!
Viiniä roiskikaa kaikkialle!

Mättäkää ruukut kiehuvaan pataan,
survokaa niitä petkelellä;
jos jokin ei murene siruun sataan,
sitä eteisen seinään voi mätkäytellä!

Sitä ei Bilbo Reppuli siedä!
Siis varoen lautaset pois pitää viedä!

Niinpä niin. Lainakirjat loppuivat, joten täytyi alkaa lukemaan Hobittia. Laulut ovat kyllä Tolkienin kirjoissa ihan parhaita. Voi olla, että itseäkin hieman hirvittäisi, jos joku tulisi hoilailemaan minun kotiini tuollaista kuin tuo ylläoleva. Sympatiani ovat siis Bilbon puolella.

Kai tämä satu on sitten luettava ennen joulukuuta, jolloin nähdään siitä tehty elokuva. Viime kerrasta on jo aikaa, enkä ole tätä kovin montaa kertaa lukenut. Ehkä elokuvaakin voi ihan pikkuisen mainostaa, koska ainakin Taru Sormusten Herrasta -elokuvat olivat Keski-Maan kuvauksessaan oikein onnistuneita. Mikään elokuvahan ei täydellinen ole. Ja niiden elokuvien fanitusjonotuksessa törmäsimme heppuun, joka oli säveltänyt noita suomennettuja hobittilauluja ja lauloikin yhden meille. On harmi, etten saa sitä varmaan enää koskaan kuulla uudestaan.