Nukkumisavautuminen

Minä olen aika huono nukahtamisessa. Huomenna tai siis tänään olisi aikainen lähtö - onneksi vain harrastuksiin. Mutta siitä huolimatta olisi mukava nukkua vähäsen. Menin kylläkin ajoissa nukkumaan (ei olisi ehkä kannattanut), kun ajattelin että viime aikoina on muutenkin ollut huonounisia öitä. Ja olisin ehkä saanutkin unta, mutta kun en saanut. Ensin jomotteli pikkuisen hammasta. Piti hakea särkylääkettä. Sitten puoliso alkoi pyöriskelemään. Häntä ei onneksi minun pyöriskelyt tunnu haittavan samassa määrin. Sitten päätin, että on mentävä työhuoneeseen nukkumaan. Se toimii yleensä, mutta ei tällä kertaa. Hätkähdin kovaan viheltävään ääneen. Mietin jonkin aikaa, että mistä ihmeestä se tuli. Ehkä puolison uudesta ruokailualustasta, mutta se oli aivan pimeänä. Kannettava konekin oli kiinni. Ajattelin, että se tuli ehkä ulkoa. Se kuulosti oikeastaan auton varashälyttimeltä, mutta paljon lyhyemmältä ääneltä. No sitten se kuului noin vartin päästä uudestaan, missä vaiheessa pakenin takaisin puolison viereen pyörimään. 160 cm leveä sänky on meille liian kapea. Meillä pitäisi varmaan molemmilla olla omat huoneet. Koko soppa syntyi, vaikka en edes stressannut kovin paljoa nukkumisesta. Mutta tässä vaiheessa, kun olin pyöriskellyt ja rampannut vessassa kolmisen tuntia ja vaimea vihellys kantautui työhuoneesta päin uudestaan, niin meni hermot ja nousin ylös. Ensi kerralla taidan jättää suosiolla nukkumisen väliin. Herätykseen on 2,5 tuntia. Kohta voisi mennä takaisin loikoilemaan. Hohhoijaa.