Illan rauha hiipii

Kesä ei ole näköjään vieläkään ihan loppu, vaikka on tässä kyllä ilmassa loppukesää ja syksyn alkua. Mukava on vielä nauttia auringonpaisteesta, siis silloin kun jaksaa vääntäytyä ulos. Ja iltaisin on tullut kuitenkin nyt jo useampanakin iltana sellainen miellyttävä alkusyksyn olo, että on mukava vaan istua ja nauttia. Sellainen tunne, joka tulee joskus illalla tai yöllä, kun saa olla kotona eikä ole kiire minnekään. Joskus se on tullut joululomalla öisin valvoessaq ja joskus taas syksyn iltoina. Se liittyy jotenkin pimeisiin iltoihin ja mukavaan kotiin. Vaikea selittää, mutta nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tuntee olevansa onnellinen.

On mukava, kun ei tarvitse käydä töissä. Ei siihen olisi kyllä energiaakaan, mutta näin vapaana ollessa on kuitenkin vähän energiaa nauttia tästä vapaudesta. Siitä, että saa keskittyä vain kotiasioihin, puolisoon ja vauvan saamiseen. Laittamatta noita nyt mihinkään erikoisempaan järjestykseen. Puoliso ei myöskään ole töissä, mistä olen kyllä kiitollinen nyt. Muuten olisi varmaan itsellä käynyt aika paljon pidemmäksi ja kotitöiden tekeminenkin aiheuttaisi varmaan enemmän ahdistusta. Nyt olemme sen sijaan ehtineet viettää jonkinlaista laatuaikaa puolison kanssa. Emme me nyt mitään erikoisempaa ole tehneet, mutta olemme vaan, käymme kaupoilla ja olemme vähän katsoneet tv-sarjojakin ja viime kuussa jopa yhden elokuvankin teatterissa. Lisäksi olen järjestellyt kotona, ja kaikki alkaa olla melko valmista vauvan saamista ajatellen.

Aika ei siis ole tullut pitkäksi, eikä siinä mielessä hermostuta, syntyykö se vauva jo pian vaiko ei. Vaikka pianhan se jo syntyy. Laskettuun aikaan on enää viikko, mikä tarkoittaa, että kolmen viikon päästä vauva on maailmassa tai sitä ainakin ruvetaan ulkoistamaan melko nopeasti. Toivoisin kyllä, että hän onnistuisi syntymään ilman ihan kamalan suuria toimenpiteitä.