Lautapelinörtti ja kaverit

Meillä kävi eilen lautapelivieraita ja saimme testattua Pandemiaa ensimmäisen kerran. Se oli kuin olikin hyvä peli ja lisäksi niin kovin jännittävä. Yritimme pelastaa maailman kokonaista kolme kertaa, mutta ei se vaan pelastunut (kahden yrityksen jälkeen yritin mainita luopumista koko hommasta, mutta muut kriisiryhmän jäsenet tyrmäsivät ajatuksen armotta). Ensimmäisessä pelissä saimme tuhottua yhden neljästä kulkutaudista, ennen kuin se oli puhjennutkaan. Kolme muuta kuitenkin levisivät liian kovaa vauhtia, ja loppu tuli. Toisella kerralla saimme taas kehitettyä hoitokeinon yhteen tautiin, mutta ei sitä eikä muitakaan sairauksia saatu karkotetuksi maailmankartalta. Kolmannella kierroksella löysimme parannuskeinon jopa kolmeen tautiin neljästä, mutta sitten loppui kriisin hallinta-aika kesken (osa ryhmästä tosin esitti kiivaita vastaväitteitä, voiko näin käydä) ja homma levisi taas käsistä. Semmoista se on.

Tarkempaa selostusta Pandemiasta löytyy täältä. Tänään innostuin lautapelikaudesta jopa niin paljon, että kirjasin itseni myös tänne. Sivu näyttää sekavalta, mutta sinne voi kirjata kaikki pelatut lautapelinsä, keitä oli mukana ja kuka voitti. Puoliso on tietysti ollut siellä jo monta vuotta. Juuri nyt tuli tosin mieleen, että olisi kyllä paljon minun tyylisempää kirjata pelit vaikka johonkin päiväkirjaan. Sen selaaminenkin olisi paljon helpompaa kuin tuollaisen sekavan jenkkisivuston. Ehkä teenkin niin. Mutta idea on joka tapauksessa hyvä. Tämän syksyn lautapelitilastoni näyttää nyt tältä:

• 6.10. meillä, 4 pelaajaa, pelattiin Menolippu, Alhambra ja Take it Easy
• 11.10. meillä, 4 pelaajaa, pelattiin Menolippu
• 19.10 kylässä, 5 joukkuetta, pelattiin Menolippu
• 30.10. meillä, 4 pelaajaa, pelattiin Pandemia, Pandemia ja Pandemia

Eilen vieraillut nuori pariskunta kävi siis jo toisen kerran kyläilemässä ja pelaamassa. Toiset kaksi peli-iltaa tapahtuivat vaihtelevalla osallistujamäärällä ystäväperheen kanssa, jota yritämme myöskin tutustuttaa pelien maailmaan. Näitä aikaisempiin pelikavereihin kuuluu puolison veli, joka tulee aina välillä pelailemaan (etenkin, jos meillä on joku uusi peli). Toinen veli ja muita sukulaisia saattaa löytyä pelaamasta etenkin joululoman aikoihin. Appiukon kanssa pelaamme noin kerran vuodessa Salomo3000-tietovisaa. Tänään melkein pelasimme kahdestaan puolison kanssa, mutta sitten se aika meni keskusteluksi (mikä ei sekään ole huono) ja nettiin eksymiseksi. Piti tarkistaa, kumpi on voittanut viimeksi Attikassa.

Valoa Keski-Maasta

Minulle tulee aina syksyisin vastustamaton halu lähteä vaeltamaan Frodon kanssa. Niin siinä lopulta kävi tänäänkin, että aloitin taas uudestaan Tarua Sormusten Herrasta. Kotoa ei löytynyt mieleisiä lukemattomia kirjoja, ja jotain oli saatava päivän piristeeksi. TSH:n alkuosa on minusta erityisen hyvä. Sen aloittamista on vaikea vastustaa, mutta sitten kirja pitäisi jaksaa lukea loppuunkin. Tosiasiassahan koko tarina on todella upea, mutta yli kymmenennellä lukukerralla se alkaa olla myös aika tuttu. Jos pääsen nyt loppuun, niin se on osapuilleen 12. kerta. Oli tämmöinen kertauslukeminen kummallista tai ei, niin tämän lauantaipäivän se on saanut kyllä tuntumaan mukavammalta. Hobittilan tapahtumiin sukeltamalla harmaa päivä on jotenkin muuttunut valoisammaksi. Kumma juttu.

Viruksia vastaan

Eilinen ei itseasiassa ollut mitään mukavaa sairastamista. En saanut nukuttua eikä ollut yhtään hyvä olla sen enempää sängyssä kuin jalkeillakaan. Mutta nyt on jo paljon parempi olo. Ja nälkäisempi.

Muistelin jotain ensimmäistä flunssaa, mikä on jäänyt mieleen. En osannut vielä niistää, ja kaikki aikuiset ihmettelivät sitä. Taisimme olla mummolassa kyläilemässä, koska muisto on sieltä. Kukaan ei kyllä osannut oikein neuvoakaan, miten niistetään. Se on varmaan aika surkean näköistä, jos nenä vaan vuotaa, mutta niistää ei osaa. Ylivaluvat voi pyyhkiä nenäliinaan. Mutta ei kai kukaan niistämistäkään syntyessään osaa.

Nyt kun syksykin on näin pitkällä, niin meillä on myös lautapelikausi aluillaan. Peleihinhän ei kesäisin tule juuri koskettua, mutta pimeät syysillat sopivat pelaamiseen oikein hyvin. Samoin tietysti myös joululoman pitkät päivät. Tänä syksynä on pelattu aika monta Menolippu-peliä. Se on hyvä aloituspeli lautapelien maailmaan, joten sen voi ottaa esiin vähemmän pelanneiden vieraidenkin kanssa. Menolippu on muutenkin hyvä esimerkki hyvästä lautapelistä. Siinä on yksinkertaiset säännöt, jotka on helppo oppia. Kuitenkin se toimii pelinä oikein hyvin. Toisen pelikerran jälkeen ei vielä kyllästy. Muutaman kymmenen kerran jälkeen Menolipun kaksinpeliversioon saattaa kyllä kyllästyä, ainakin saman vastustajan kanssa. Mutta useampien pelaajien kanssa se on ihan hyvä seurapeli edelleen. Pari seuruetta on käynyt meillä pelaamassa sitä tässä syksyllä. Pariin muuhunkin peliin on koskettu.

Sain synttärilahjaksi Pandemia-pelin, jota ei tosin vielä ole kokeiltu. Siinä on vähän erilainen asetelma kuin peleissä yleensä, koska pelaajien on tarkoitus pelata yhdessä lautaa vastaan. Kukaan ystävistäsi ei siis ole vihollisesi. Se on kiva ajatus, jos peli vaan on saatu toimivaksi. Meillä on toinenkin samalla idealla tehty peli, Taru Sormusten Herrasta-lautapeli, jossa hobittien pitäisi päästä yhdessä Tuomiovuorelle. Se ei vaan ole kovin toimiva peli ja montaa kertaa ei ole jaksettu kokeilla. Toivottavasti Pandemia toimisi paremmin. Siinä vastustetaan yksissä tuumin maailmalle leviäviä tautiepidemioita.

Nysse tuli

Pikku flunssa iski lopulta minuunkin eilen illalla. Tänään saa sitten lojua kotona. Onneksi töissäkin on suhteellisen rauhallinen väli menossa nyt, joten päivän tai pari voi ihan hyvin olla pois. Tämä tauti alkoi aika äkillisesti, eikä ollenkaan sillä tavalla ärsyttävästi hiipimällä. Siltä osin olen siis tyytyväinen. Toivottavasti se poistuukin yhtä äkkiä.

Pään ei tarvitsisi olla näin raskas ja kipeä, jos saisin päättää. Enkä haluaisi syödä särkylääkettä, koska en halua estää kuumetta tulemasta. Kuume on oikeastaan ihan mukavaa. Saa nukuttua, nenä lakkaa vuotamasta ja kurkkukivut lakkaavat ja tulee mukavan raukea olo. Vai olikohan se niin. Mukavaa sairastamista on joka tapauksessa se, jos nukuttaa paljon. Ja jos ei tarvitse murehtia mistään, vaan on aikaa sairastaa ja nukkua. Ja jos on joku joka käy katsomassa, onko kaikki hyvin, niin sekin on mukavaa. Mutta en taida olla niin kovin kipeä tällä kertaa. Ehkäpä tämä menee jo huomiseksi ohi.

Lepakoista ötököihin

Ehkä olisi taas aika laittaa pari sanaa kirjoista. Viimeksi olen lukenut Ted Dekkerin Kehä-trilogian: osat Mustaa, Punaista, ja Valkoista. Jos taustalla oleva kristillinen maailmankuva ja vertauskuvallisuus ei häiritse, niin suosittelen tätä kevyen lukemisen nälkään. Minua se ei häirinnyt (ainakaan tässä tapauksessa). Idea oli kivasti vähän tavallisuudesta poikkeava. Päähenkilö näkee todentuntuisia unia paikasta, joka onkin melkein kuin totta. Vaiko ihan totta? Sitten molemmissa todellisuuksissa alkaa tapahtua kaikenlaista jännittävää. Lepakot ovat pahiksia ja terroristit myös. Loppuratkaisu ei varmaankaan ollut mitenkään päätähuimaava, kun en oikein enää edes muista sitä. Mutta ei siitä paha mielikään jäänyt.

Nyt on menossa Orson Scott Cardin Ender. Tarina kertoo pojasta, joka joutuu tulevaisuuden avaruudessa kelluvaan sotakouluun tullakseen voitokkaaksi komentajaksi sodassa ihmiskunnan vihollisia eli ötököitä vastaan. Tässä kirjassa idea on luultavasti aika paljonkin tavallisuudesta poikkeava. Tarina on jotenkin vähän surullinen, joten en ole pystynyt lukemaan kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. Jotenkin sitä ei pysty ahmimaan, vaikka se onkin hyvä. Varmaan kannattaa lopettaa, ennen kuin masentuu itsekin liiaksi. Tarina ei ole kovin ennalta-arvattava, joten kirjan loppuosasta en osaa sanoa. Siihen on kuulemma jatko-osiakin.

Kelausta

Olin viikonlopun vanhempien luona. Aika tuntui kuluvan, vaikka tekemistä siellä ei juuri ollutkaan. Luin Asterixeja ja söin ja pyöriskelin. Perjantaina käytiin kylläkin saunassa ja lauantai-iltana käytiin "mökillä" saunassa. Kävin kahdella kävelyllä. Jälkimmäisellä lenkillä oli ihan kuutamokin, vaikka ei kovin kirkas vielä siinä vaiheessa iltaa.

Hiljaisena viikonloppuna on ainakin aikaa ajatuksille. Yleensä se on ihan hyvä, mutta joskus olisi mukava osata vaan pysäyttää kaikki ajatteleminen. Mietin taas elämääni, vaikka en tiedä onko siinä paljoa miettimistä. On kai se hyvä aina välillä pohtia, mitä haluaisi tehdä. En vaan keksinyt mitään. Voihan se tietysti olla, että jotain uusia mukavia asioita tulee eteen joskus.

Onnistuneesti

Väsynyt mutta tyytyväinen olo. Saimme tänään aikaiseksi sen reissun Ikeaan, mikä on ollut ohjelmassa. Nyt se on sitten alta pois, ja itseasiassa sieltä löytyi ihan mukavasti tavaraa ihan kohtuulliseen hintaan. Ostimme kaksi kirjahyllyä, joista molemmat maksoivat vain muutaman kympin. Toinen niistä oli puolison keksimä heräteostos eteiseen, ja täytyy sanoa, että se on kyllä ihana. Siis tarkoitan hyllyä. Mutta puoliso on kyllä myös ihana. Ja hänellä taitaa olla myös vähän silmää huonekaluille.

Tosin oli tuossa silmän lisäksi vähän tuuriakin mukana. Uusi pikkuhyllykkö eteisessä sattuu olemaan melkein samanvärinen kuin olohuoneen työpöytä siinä lähistöllä. Sattuipas sopivan mukavasti. Minusta alkoi vaan nyt tuntumaan, että pitäisi lähteä takaisin Ikeaan ostamaan vähän isompi kaveri tuolle hyllykölle. Se sopisi mukavasti tuohon olohuoneen nurkkaukseen, johon ei ole vielä keksitty mitään. Ja kun tuo pienikin on niin nätti.

Tämä ilta, ennen tätä

Sen jälkeen kun tulin kotiin, en ole saanut tehtyä mitään. Kuulostaa rentouttavalta, mutta ei se oikein sitäkään ole ollut. Aika mones samanlainen ilta putkeen sitäpaitsi. Ainakin päivitän tässä nyt tätä blogia, jota olen laiminlyönyt viime aikoina. Ärsyttäviä sellaiset bloginkirjoittajat, jotka ovat pitkään hiljaa ja sitten laittavat monta tekstiä samana päivänä. Kuka niitä jaksaa lukea? No, nyt olen itse sellainen.

Ulkona sataa jotain räntää ja tuulee. Aika märän näköistä. Mukava, että ei tarvitse ainakaan ulos lähteä. Mieluumminhan pyöriskelen täällä sisällä, vaikka ei olekaan mitään tekemistä. Ihan kuin olisin taas kymmenvuotias. "Äiti, mulla ei oo tekemistä. Ihan tylsää."

Tietysti, kun syntymäpäiväkin on lähestymässä, niin ehkä olisi paikallaan palatakin välillä lapsuuteen. Millaistahan siellä olikaan. 10-vuotiaana olin varmaan lukenut jo Morsiamen paon ainakin kerran, ellei useammin. Siitä tuli sitten ehdoton suosikkikirjani pitkäksi aikaa, niin kiehtova oli sen tarina. Paheeni oli rusinat ja maito. Ah. Niitä olisin syönyt yhdessä vaikka kuinka ja paljon, ikävä vaan että siitä tuli joka kerta huono olo. 10-vuotiaana olin myös opettajan kanssa kirjeenvaihdossa. Tuosta neljännen luokan opettajasta on jotenkin jäänyt parhaiten mieleen se, kun hän luki meille Ronja Ryövärintytärtä. Hän oli lukenut sitä myös omalle pienelle pojalleen ja viivannut kaikki tuhmat sanat yli. Eikä lukenut niitä meillekään.

Minulla oli tyttökaveri, pari vuotta vanhempi. Hänen kanssa sitten mentiin sinne ja tänne ja tehtiin sitä ja tätä. Ja opin kaikenlaista, kun isompi opetti. Isoveljen perässä tuli toki myös rymyttyä jokaiseen ryteikköön ja seikkaluun. Kun veli oli leikkituulella, ei ollut koskaan tylsää. 9- tai 10-vuotiaana piti myös valita joku poika tykkäämisen kohteeksi. Varmaan siksi, kun muillakin oli. Valitsin oikein söpön, ja tykkäsin siitä pitkän aikaa.

TÄMÄ.PÄIVÄ()

Olin tänään excel-kurssilla. Se oli ihan mielenkiintoista, vaikka päivän ensimmäisellä neljänneksellä meinasikin iskeä pätemättömyyspaniikki ja päänsärky. Mutta hyvin se päivä sitten kuitenkin meni, ja opin kaikenlaista uutta. Toivottavasti vaan muistan oppineeni ne sitten kun niitä tarvitsen.

Excelin kikkakolmosia ja nelosia ja viitosia ja niin edelleen kannattaa harjoitella, koska niitä käyttäen säästyy huomattavia määriä verta, hikeä ja kyyneleitä. Tästä on omakohtaisia kokemuksia. Ja sitäpaitsi tyydytys on suuri, kun niiden avulla saa sitten tehtyä jotain helposti ja yksinkertaisesti.

No mitä sitten opin tänään? Esimerkiksi sen, että jouluun on täsmälleen 71,12 vrk aikaa. Tunteina se on 1706,9. Syntymästäni on kulunut 10215,51 vrk. En laskenut tunteja enkä minuutteja, ettei iskisi ikäkriisi. Nuo tiedot ovat tietysti alati muuttuvia, mutta voin käydä tarkistamassa tilanteen itsepäivittyvästä tiedostostani aina kun haluan. Hyödyllistä, eikö vaan.

Rakastavat toisiaan?

Ihana perjantai-ilta. Hyvää ruokaa, kirjan lukemista, pari jaksoa tv-sarjaa. Mukavan raukea olo. Hyvää musiikkia. En haluaisi lopettaa tätä ja mennä vielä nukkumaan, mutta huomenna pitää kyllä herätä verraten aikaisin. Kokeilen aamupäivän laite-pilatestuntia, joka alkaa 10ltä. Se on aikaisin, kun se on lauantai. Mutta ei voi mitään. Pakko yrittää harrastaa pilatesta, koska se parantanee elämänlaatua tällaiselle lieväselkävaivaiselle. Ja laitetunnit olisivat kuulemma tehokkaita. Täytyy ainakin kokeilla niitä.

Huomenna on myös iltaohjelmaa, koska meinasimme osallistua Keski-Suomi rukoilee-jutun iltajuhlaan. Se on klo 18 Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Sinne vaan, kun kerrankin tapahtuu jotain noin hienoa. Siis kannatan erittäin vahvasti sekä kristittyjen yhteyttä että rukoilemista. Kun nämä kaksi on nyt sitten yhdistetty lähietäisyydellä tapahtuvaksi tapahtumaksi, niin onhan se melkein pakko olla paikalla. Toivottavasti tilaisuus on muutenkin hyvä kuin vain tausta-ideoiltaan. Mutta uskoisin, että se onkin. Ja uskon että tuo yhteys ja rakkaus kristittyjen välillä voisi vahvistua nimenomaan yhdessä rukoilemisen kautta. Tai sitten niin päin, että jos pystyy rukoilemaan jonkun kanssa yhdessä, niin silloin on jo olemassa jonkinlaista yhteyttä. Tai aika paljonkin.

Karate Kid

Katsottiin uusin elokuvaversio yllämainitusta viikonloppuna. Suosittelen niille, jotka haluavat hankkia hyvän mielen. Päähenkilö on söpö ja tyttöpääosalla on ihana hymy. Kiinan muuri on ihan näyttävä paikka harjoitella kungfua.

Sisustajat

Viikko on taas vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta, joten minun on varmaan raapustettava tänne jotakin. Elämä on tuntunut aika kiireiseltä viime aikoina. Onneksi seuraaville kahdelle viikolle ei ole tiedossa yhtään työmatkaa (ainakaan vielä). Saan siis viettää tulevat arki-illat niin sanottuna vapaa-aikana, mikä on varmaan aika rentouttavaa. Tulevana viikonloppuna ajattelimme kuitenkin lähteä pienelle vapaa-ajan Tampereen reissulle. Ikeaan olisi vähän asiaa, ja ehkä muuallakin voisi pyöriä "lomamatkailumielessä". Paluumatkalla pystyisimme piipahtamaan vanhempieni luona.

Koti näyttää jo oikein viihtyisältä, kun perjantaina saimme hankittua työhuoneeseen siniset verhot ja eteiseen punaisen maton. Ne tekevät kyllä aika paljon. Lisäksi tuli siivottua keittiössä pidempään vallinnut sekamelska synttärikahvittelijoiden tieltä. Puoliso täytti eilen vuosia. Me olemme kohtapuoliin yhteensä 60-vee. Parhaassa iässä siis.