Lepakoista ötököihin

Ehkä olisi taas aika laittaa pari sanaa kirjoista. Viimeksi olen lukenut Ted Dekkerin Kehä-trilogian: osat Mustaa, Punaista, ja Valkoista. Jos taustalla oleva kristillinen maailmankuva ja vertauskuvallisuus ei häiritse, niin suosittelen tätä kevyen lukemisen nälkään. Minua se ei häirinnyt (ainakaan tässä tapauksessa). Idea oli kivasti vähän tavallisuudesta poikkeava. Päähenkilö näkee todentuntuisia unia paikasta, joka onkin melkein kuin totta. Vaiko ihan totta? Sitten molemmissa todellisuuksissa alkaa tapahtua kaikenlaista jännittävää. Lepakot ovat pahiksia ja terroristit myös. Loppuratkaisu ei varmaankaan ollut mitenkään päätähuimaava, kun en oikein enää edes muista sitä. Mutta ei siitä paha mielikään jäänyt.

Nyt on menossa Orson Scott Cardin Ender. Tarina kertoo pojasta, joka joutuu tulevaisuuden avaruudessa kelluvaan sotakouluun tullakseen voitokkaaksi komentajaksi sodassa ihmiskunnan vihollisia eli ötököitä vastaan. Tässä kirjassa idea on luultavasti aika paljonkin tavallisuudesta poikkeava. Tarina on jotenkin vähän surullinen, joten en ole pystynyt lukemaan kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. Jotenkin sitä ei pysty ahmimaan, vaikka se onkin hyvä. Varmaan kannattaa lopettaa, ennen kuin masentuu itsekin liiaksi. Tarina ei ole kovin ennalta-arvattava, joten kirjan loppuosasta en osaa sanoa. Siihen on kuulemma jatko-osiakin.