Valoa Keski-Maasta

Minulle tulee aina syksyisin vastustamaton halu lähteä vaeltamaan Frodon kanssa. Niin siinä lopulta kävi tänäänkin, että aloitin taas uudestaan Tarua Sormusten Herrasta. Kotoa ei löytynyt mieleisiä lukemattomia kirjoja, ja jotain oli saatava päivän piristeeksi. TSH:n alkuosa on minusta erityisen hyvä. Sen aloittamista on vaikea vastustaa, mutta sitten kirja pitäisi jaksaa lukea loppuunkin. Tosiasiassahan koko tarina on todella upea, mutta yli kymmenennellä lukukerralla se alkaa olla myös aika tuttu. Jos pääsen nyt loppuun, niin se on osapuilleen 12. kerta. Oli tämmöinen kertauslukeminen kummallista tai ei, niin tämän lauantaipäivän se on saanut kyllä tuntumaan mukavammalta. Hobittilan tapahtumiin sukeltamalla harmaa päivä on jotenkin muuttunut valoisammaksi. Kumma juttu.