Pikkujoulu

Huomenna alkaa se virallinen joulunodotus. Eilen muistin ostaa neljä kynttilää. Kynttilänjalat onnistuin tosin aika hyvin pilaamaan, kun ajattelin, että niitä voisi pestä tiskiharjalla. Lopputuloksena paljon märkää värimaalinöyhtää tarrautuneena esineiden pintoihin. No, eiköhän niitä voi vielä huomenna käyttää, vaikka ovatkin vähän laikukkaita. Uusien ostamista voisi harkita.

Kynttelikkö on myös asetettu lipaston päälle ja kranssi oveen. Oikeita kynttilöitä on muutama palamassa. Ja tänään paistoin pienen kinkun kokeilun vuoksi reilusti ennakkoon. Kun se saadaan syötyä ensi viikolla loppuun, niin sen jälkeen on vielä hyvin aikaa saada uusi kinkunnälkä ennen joulua. No, tästä ei ehkä ole tulossa mitään jatkuvaa perinnettä. Sen sijaan näihin aikoihin on tavan mukaan leivottava pipareita. Sen ajattelin tehdä huomenna. Niitä pääsee varmaan tekemään lisääkin ensi viikonlopun tuparien jälkeen.

Jotta ei olisi liian jouluista, niin ilmoitan tähän lopuksi, että yhtään joululahjaa ei ole vielä meidän nurkissa kätkettynä. Melko suurella todennäköisyydellä.

Pikkukuusi ja kynttilät

Kun olin vielä pieni, niin tein aina joulupukille lahjatoivelistan. Tai oikeastaan tein sen isälle ja äidille. Jossain vaiheessa alkoi sitten olla sen verran kokemusta, että yhden tärkeimmän toivelahjan tiesin saavani melkein varmasti, jos vaan muistin mainita siitä tarpeeksi usein "pukille". Eipä tarvinut sitten jännittää ihan niin kamalasti.

Yhtenä vuonna iskin silmäni pieneen muovijoulukuuseen, johon kuului myös lamput ja koristeet. Sitä siis vain kärkkymään, ja aattoiltana löytyi sitten pikkukuusi paketista ison kuusen alta.

Kaivoin pikkukuusen tänään esiin ulkovarastosta ja koristelaatikon sisältä. Minulla oli pitkän aikaa tapana aloittaa joulunodotus pikkukuuseni esiinotto- ja koristeluseremonialla. Se tapahtui joko ensimmäisenä adventtina tai joulukuun ensimmäisenä päivänä. Viime vuosina kuusi on vaan ollut syrjässä, koska tuntuu, ettei sille ole kotona mitään sopivaa paikkaa. Tai ehkä olisikin, mutta kuusi värivaloineen ei oikein enää ole minun kaikista mieleisimmän joulutunnelman mukainen. Nyt kuitenkin aion viedä kuusen työpaikalle, minne se joutaa oikein hyvin. Nyt kun on oma työhuonekin, niin pitäähän sinne jotain joulukoristeita laittaa. Ja koska tällä viikolla on töissä pikkujoulut, niin koristelun katsotaan varmaan kuuluvan ihan asiaankin. Mukavinta on kuitenkin, että saan tänä vuonna siis tehdä pikkukuusen koristeluseremonian asiaankuuluvasti. Eikä se ole kovin paljon etuajassakaan, koska tällä viikolla on jo ensimmäinen adventti.

Ja nyt muistin, että adventtia vartenhan on ostettava neljä kynttilää. Miten se meinasikin unohtua. Toinen tärkeä seremonia oli jo melkein vaarassa. Adventtikynttilöiden polttaminen on perinne, jonka opin isältä. Isän kanssa huolehdimme aina siitä, että kynttilät oli hankittu kotiin. Ja sitten joka adventtina sai sytyttää uuden. Tästä en ole vielä luopunut. Enkä aiokaan.

Talvistuvaa

Jouduin flunssan omaksi jo toisen kerran. Kummasti se hyökkäsi uudestaan heti parin viikon päästä. Tai mikä tämä tauti nyt sitten onkaan. Tänään olin kotona aikä töhnäpäisenä, ja tuskinpa pääsen minnekään vielä huomennakaan. Talvikin tulee. Huomenna pitäisi tulla pikkuisen lunta, ja pakkasta on niin kauan kuin sääennusteita riittää. Mikäs siinä. Frodokin on päässyt juuri sopivasti Caradhrasin alarinteille ja tuntenut ensimmäisen lumihiutaleen nenänpäässään. Minulla on hämärä aavistus, että niitä saattaa tulla kohta lisää.

Tässä sairastellessa on ainakin aikaa polttaa kynttilöitä ja katsella elokuvia. Ja nukkua, tietysti. Katsoimme tänään Näin koulutat lohikäärmeesi. Oikein sopiva lapsenmieliselle flunssapotilaalle. Nyt voisin mennä kokeilemaan, riittääkö unta vielä yöksikin.

Moraalinen ongelma

Marraskuu on puolessa välissä, joten täällä blogissa voi varmaan jo varovasti mainita joulun. Minulla ei kyllä vielä ole mitään joulunodotusmieltä. Yleensä tässä vaiheessa syksyä kynttilöidenpolttamiskauteni on jo pitkällä, mutta tänä vuonna se on lähtenyt aika varovasti käyntiin. Ehkä pelkään nokeavani uuden kodin katonreunuksia.

Joulun halusin mainita nyt siitä syystä, että voin puhua vähän joulukorteista. Niiden lähettäminen on yksi joulunodotusperinteistäni, jota siis täytyy noudattaa. Ajattelin tehdä tänä vuonna kortit itse, mikä ei ole ollut pakollinen eikä yleinen osa perinnettä. Yleensä sellaiseen on ollut liian kiireistä ja liian ideatonta. Mutta jos tämän joulukorttiasian haluaa tehdä kunnolla, niin silloinhan korttien täytyy olla itsetehtyjä. Tarvikkeetkin olen jo ostanut, ja kortteja voisi ruveta väsäämään vaikka heti. Mutta marraskuu on vasta puolessa välissä, enkä tiedä voiko vielä alkaa kuuntelemaan joululauluja. Eikä kortteja voi tehdä kuuntelematta joululauluja. Mitä siis teen. Ehkä on ihan varovasti kuunneltava jotain huonointa joululevyä. Parhaat jätetään tietysti viimeiseksi. Tai sitten aloitan korttien tekemisen vähän myöhemmin. Se olisi kuitenkin mukavinta, jos niiden kanssa ei tulisi liian kiire. Ehkä joulumusiikki liian aikaisin on se pienempi paha. Vaikka siitä voikin tulla joulumieltä.

Tuikkuja pimeässä

On lauantai-ilta ja kello on jo paljon, mutta päivitän tänne nopeasti viikonloppukuulumiset. Eilen illalla kyläiltiin ja pelattiin samalla pari lautapeliä. Jälkimmäisen aikana minulla meinasi alkaa lamput sammumaan, mutta kävelin kuitenkin omin jaloin autolle ja autolta sisälle. Viime viikolla ja viime viikonloppuna taisi olla vähän normaalia enemmän ohjelmaa, joten ehkä se sitten piti vielä maksaa univelkoina. Viime yönä tuli ainakin nukuttua lähemmäs 12 tuntia, kun herätyskello ei ollut soimassa. Ja sen jälkeen otin vielä vahingossa mukavat pikku päiväunet puolison ollessa liikuntaa harrastamassa. Iltaa kohti alkoi sitten olla jopa niin herännyt olo, että lähdin mukaan ledifrisbeegolfkisoihin. Pimeää oli, mutta kiekkoihin laitettiin tuikkuvaloja ja korit olivat myöskin ulkotulin valaistut. Sitten heitettiin kiekkoja kohti koreja samanlailla kuin yleensäkin. Päädyin luultavasti viimeiseksi tuloslistalla, mikä on tietysti saavutus sekin. Jumbopalkintoa ei jaettu. Mutta puoliso on tyytyväinen, kun hänen harrastuksiinsa menee mukaan. Ja minulla oli mukavaa elämäni ensimmäisissä frisbeekisoissa. Huomenna ajattelin taas nukkua pitkään ja ehkä jossain vaiheessa käyn tekemässä osan maanantain töistä alta pois. Jos sunnuntaityöt alentavat stressitasoani, niin se on ehkä sen arvoista, nyt tämän kerran.

Lakia mietiskelemässä

Minun viikonloppuni kului 10 käskyä-seminaarissa tässä lähistöllä olevassa seurakunnassa. Se ei ole minun kotiseurakuntani (jossa käyn useimmiten) vaan toinen, sanoisinko kyläilyseurakunta. Pidän siitä. Menin perjantaina seminaarin aloitussessioon ja olin siitä sitten innostunut. Joskus opiskeluaikoina tulin siihen tulokseen, että jos saa ilmaiseksi hyvää opetusta, niin se kannattaa ottaa vastaan. Se tuntui pätevän tähänkin oikein hyvin. Puhujaa oli mainostettu kovasti, mutta ei turhaan. Menin siis lauantaiksikin ja sen jälkeen oli pakko mennä sunnuntain loppusessioonkin, koska olisi ollut ärsyttävää lopettaa puolivälissä ja jäädä kokonaan paitsi toisen taulun käskyistä. Välillä toki väsytti, mutta tyytyväinen olo jäi. Lakia ja armoa ja vanhaa ja uutta testamenttia ja historiaa ja juutalaisten ja Lutherin ajatuksia sekä keskustelua tuli aika mukavana annoksena. Lisäksi koko jutun teki erityisen mukavaksi se, kun minulla oli koko ajan joku ystävä istumassa vieressä ja estämässä orpolapsiolon hieman vieraammassa paikassa. Puoliso oli mukana alussa ja lopussa ja kaksi muuta ystävää keskellä. Ja pastorilta sain halauksen.

No mistä siellä sitten puhuttiin? Puhuja oli teologian tohtori ja huomattavan perehtynyt aiheeseen: siis ylipäänsä Vanhan testamentin lakeihin, mutta myös sen aikaiseen historiaan ja kulttuuriin Lähi-Idässä ja lisäksi tietysti koko Raamattuun (mikä on tärkeää jos aihetta haluaa pohtia myös nykykristityn näkökulmasta). No tuokaan ei tietysti olisi riittänyt pitkälle, mutta puhuja puhui myös mielenkiintoisesti ja piti minut kiinnostuneena sekä hereillä. Aluksi puhuttiin siitä, että miksi kymmentä käskyä pitäisi ylipäänsäkään miettiä nykyaikana. Tiesittekö, että 10 käskyn laki on ainut lakikokoelma kyseiseltä ajalta, joka kuulostaa jokseenkin asialliselta vielä nykyäänkin. Siinä ei kuvata rangaistuksia lakien rikkomuksista, joten kenenkään jalka tai käsi tai kaula ei mene poikki tämän lain perusteella. Ainakaan vankilaan ei siis joudu, vaikka sen ottaisi elämänohjeekseen ihan nykysuomessakin. Mutta viikonlopun aikana tuli kyllä melko selväksi sekin, että jos käskyjen merkityksiä pohtii yhtään syvällisemmin, niin monestakaan en kyllä pääse kunnialla läpi. Ja onneksi ei tarvitsekaan, koska meidän uskonnossamme turvaudutaan Jeesuksen tarjoamaan anteeksiantoon ja pelastukseen. Siitä iloisena olisi kyllä kiva ja hyvä oppia elämään niin, että voisi useammin huolehtia toisista kuin rikkoa heitä vastaan tai Jumalaakaan vastaan. Ehkä jopa kymmenestä käskystäkin voi olla jonkinlaista hyötyä tässä. Tiesittekö, että Lutherilla oli tapana mietiskellä kymmentä käskyä neliosaisella menetelmällä, johon kuului käskyn sisällön tai ajatuksen oppiminen, kiittäminen käskystä, synnin tunnustaminen jos on rikkonut käskyä, ja rukoileminen, ettei enää tulisi tehtyä niin. No, innostuneimmat voivat kokeilla samaa. Mutta kaikessa ei ehkä kannata seurata Lutherin jalanjälkiä ja ei ainakaan syntien tunnustamisessa kuutta tuntia päivittäin. Tällainen nykypakana selviää aina vähemmälläkin.

Naksaus tajunnassa

Loppusyksy on virallisesti alkanut, kun kelloakin käännettiin. Ja tuli marraskuu. Kummasti mielikin kääntyi siinä samalla myöhäissyksyiseen tunnelmaan. Illat ovat pimeitä, mutta se ei sinänsä tunnu ahdistavalta. Pimeä tuntuu enemmänkin kodikkaalta tai romanttiselta, tai miten sitä nyt kuvailisi. Lumi toisi tietysti miellyttävää hohtoa hämärään, mutta pärjätään tässä vielä jonkin aikaa ilmankin. Eiköhän sitäkin vielä jossain vaiheessa tule taivaalta.

Marraskuisessa jaksamisessa auttavat kyllä minun verraten löysät aikataulutkin. Minulla on tällä erää säännöllisesti vain yksi liikuntajuttu ja yksi toinen juttu viikoittain. Joka ilta ei siis tarvitse olla juoksemassa minnekään, jos ei jaksa. Aamutkin voi tarvittaessa jättää pitkiksi. Aamuisin on ehtinyt vielä tulla valoisaa ennen kuin pääsen lähtemään kotoa. Sekin auttaa. Liikuntaa olisi kyllä hyvä harrastaa enemmänkin. Eilen sain sentään aikaiseksi käydä kävelylenkillä, mutta muuten liikuskeleminen on ollut aika hiljaista. Pitäisi keksiä jotain. Olisiko tänä vuonna jo aika kokeilla hiihtämistä.