Pikkukuusi ja kynttilät

Kun olin vielä pieni, niin tein aina joulupukille lahjatoivelistan. Tai oikeastaan tein sen isälle ja äidille. Jossain vaiheessa alkoi sitten olla sen verran kokemusta, että yhden tärkeimmän toivelahjan tiesin saavani melkein varmasti, jos vaan muistin mainita siitä tarpeeksi usein "pukille". Eipä tarvinut sitten jännittää ihan niin kamalasti.

Yhtenä vuonna iskin silmäni pieneen muovijoulukuuseen, johon kuului myös lamput ja koristeet. Sitä siis vain kärkkymään, ja aattoiltana löytyi sitten pikkukuusi paketista ison kuusen alta.

Kaivoin pikkukuusen tänään esiin ulkovarastosta ja koristelaatikon sisältä. Minulla oli pitkän aikaa tapana aloittaa joulunodotus pikkukuuseni esiinotto- ja koristeluseremonialla. Se tapahtui joko ensimmäisenä adventtina tai joulukuun ensimmäisenä päivänä. Viime vuosina kuusi on vaan ollut syrjässä, koska tuntuu, ettei sille ole kotona mitään sopivaa paikkaa. Tai ehkä olisikin, mutta kuusi värivaloineen ei oikein enää ole minun kaikista mieleisimmän joulutunnelman mukainen. Nyt kuitenkin aion viedä kuusen työpaikalle, minne se joutaa oikein hyvin. Nyt kun on oma työhuonekin, niin pitäähän sinne jotain joulukoristeita laittaa. Ja koska tällä viikolla on töissä pikkujoulut, niin koristelun katsotaan varmaan kuuluvan ihan asiaankin. Mukavinta on kuitenkin, että saan tänä vuonna siis tehdä pikkukuusen koristeluseremonian asiaankuuluvasti. Eikä se ole kovin paljon etuajassakaan, koska tällä viikolla on jo ensimmäinen adventti.

Ja nyt muistin, että adventtia vartenhan on ostettava neljä kynttilää. Miten se meinasikin unohtua. Toinen tärkeä seremonia oli jo melkein vaarassa. Adventtikynttilöiden polttaminen on perinne, jonka opin isältä. Isän kanssa huolehdimme aina siitä, että kynttilät oli hankittu kotiin. Ja sitten joka adventtina sai sytyttää uuden. Tästä en ole vielä luopunut. Enkä aiokaan.