Nam nam

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että pakkasjakso auringonpaisteineen jatkuu vielä. Hyvä niin, koska sääennuste näyttää samanlaista keliä vielä ainakin seuraavat kymmenen päivää. Nyt tuntuu olevan se helmikuun sää, joka oli helmikuussa kadoksissa. Mieluummin tämä, kuin pitkä loskainen kevät. Ehkäpä kevät tulee sen jälkeen nopealla tahdilla, kun tämä pakkasjakso päättyy.

Eilen minä kokeilin pitaleipien tekoa, kun yhdessä lapussa oli niihin ohje. Tämä liittyy uuteen ruuanlaiton opetteluinnostukseeni, johon jotenkin kummallisesti on nyt tullut mukaan leipomistakin. Ruuanlaiton suhteen minulla on kai jonkinlainen alemmuuskompleksi, koska ajattelen että en oikein osaa sitä kunnolla. No eihän se kovin sujuvaa voi ollakaan, jos sitä harrastaa kovin harvoin ja tekee aina samat sörsselit. Mutta nyt minä haluaisin laajentaa sörsselivalikoimaani ja samalla tajuta, miten voisin tehdä omia sovelluksia paremmin. Jonkin verran uusia kokeiluja tehtyäni tuo alemmuuskompleksikin on saanut kyytiä. Eihän se nyt niin hankalaa ollutkaan. Leivontaa minä en ole välttämättä pitänyt ihan erityisen vaikeana, mutta kylläkin työläänä, ja siksi en ole ollut kovin innostunut siitä. Mutta viikko sitten tuli kummallinen olo, että vieraille pitäisi tehdä keksejä, ja niinhän sitten teinkin ja ihan uudenlaisia. Sitä ehkä auttoi iime syksynä saaani synttärilahja eli yksi leipomalehden numero, josta löytyi jopa ihan helppojakin ohjeita. Ja eilen kokeilin sitten niitä pitaleipiä. Kummatkaan eivät itse asiassa olleet erityisen aikaaviepiä. Ja oli ihan mukava tunne syödä ensimmäisen kerran ihan itse ihan yksinään tehtyä leipää. Hyvää oli.

Pruuuum

Kun tulen suojatien reunaan, niin lähestyvä auto vain kiihdyttää vauhtiaan. Ööh. Miksi? Ehkä merkiksi siitä, että auton kuljettaja nyt meinaa mennä ensin. Ja että ei nyt viitsitä ruveta arpomaan, että kuka menisi ja kuka ei. Tai ehkä hän aikoo vain ihan nopeasti pujahtaa siitä. Täytyy myöntää, että olen itsekin joskus tehnyt niin, mutta sen jälkeen on kyllä tullut hieman typerä olo. Onneksi asia ei nostata suurempia tunteita itsessäni, mutta myöntää täytyy, että autoilukulttuurissamme on jotain vikaa.

Oikeastaan eniten minua häiritsee se, miksi kaikki aina heiluttavat kiitokseksi niille normaalisti käyttäytyville autoilijoille. Se jotenkin kuvastaa sitä vääristymää, mikä autoteillä ja suojateillä vallitsee. Sen takia en itse vilkutakaan koskaan. Tänään tuli mieleen, että voisin alkaa heiluttaa niille, jotka tekevät kuten tuo tänäällinen autoilija. Siis silleen ystävällismielisesti tietenkin.