Lähtö lähenee

Ollaanko silloin hyvässä vaiheessa muuttovalmisteluja, kun keittiön kaapit on tyhjennetty ja pesty? Ainakaan sitä asiaa ei tarvitse tehdä enää huomenna eikä ylihuomenna. Muuta pesua ja siivousta ja tyhjentämistä ja pakkausta ja sellaista vielä on. Kaikesta hamstrauksesta huolimatta laatikot ovat kuitenkin loppumassa kesken. Ehkä niitä löytyy vielä huomenna muutama jostain. Tai sitten selviämme niillä, mitä on.

Avaimet mennään hakemaan huomenna iltapäivällä ja varmaankin keskiviikkoaamuna pääsemme sitten kurkkimaan uuden kodin sisälle. Meillä on ihan koko päivä aikaa siirtää kamamme sinne. Yksi muuttoapumies on jopa luvannut tulla heti aamusta, joten tässä ei ole hätäpäivää.

Valituspsalmi

Muuttaminen olisi varmaan vähemmän rasittavaa, jos olisi sitä edeltävät 1,5 viikkoa täysissä ruumiin voimissa ja jos työrintamalla ei tarvitsisi juuri samaan aikaan saada valmiiksi yhtä raporttia ja yhtä esitelmää. Ja vähemmän stressaavaa olisi, jos ei tarvitsisi heti muuton jälkeen olla valmiina lähtemään ulkomaille. Miellyttävämpää olisi, jos olisi vähemmän huono olo.

Siinä oli mutinaa ja jossittelua.

Onneksi tavarat ovat jo suurimmaksi osaksi laatikoissa. Onneksi puoliso on pysytellyt terveenä ja hyvinvoivana ja onneksi itsekin olen jatkuvasti melkein kunnossa. Onneksi muuttopäiväksi on tulossa apuvoimia. Ja onneksi kaikki on muutenkin melkein hallinnassa. Paino sanalla melkein. Siitä taas muistuikin mieleen, että kaiken ei ehkä välttämättä tarvitse olla minulla hallinnassa. Eikä edes puolisollakaan. Voi olla, että Jumala kuitenkin pitää lopuista huolen. Sehän tietysti nähdään taas parin seuraavan viikon aikana. En minä edes usko, että tässä voisi käydä mitenkään huonosti. Ongelma on vain siinä, että väsyttää. Voisi mennä kohta nukkumaan.

Iltakipeää

Minulla on näköjään taas tällainen "ollako vai eikö olla"-tautiviikko meneillään. Yleensä sitä toivoisi olevansa joko kunnolla terve tai sitten vähän aikaa kunnolla kipeä, mutta tällä kertaa en kyllä toivonut sitä. Nyt ei olisi millään aikaa olla pois töistä, joten parempi näinpäin. Toivottavasti tämä menisi kuitenkin ohi ennen muuttoa. Siinä tulee olemaan kuitenkin häsellettävää yllin kyllin, vaikka apuvoimia onkin tulossa.

Onneni on olla...

Aah, koti-ilta. Saa käpertyä mukavasti peiton alle ja lukea Laura Ingalls Wilderin Onnen kultaisia vuosia. Kirjassa kerrotaan hurjista lumimyrskyistä ja muista uudisraivaajaelämän vastuksista, mutta minä saan olla lämpimästi ja turvallisesti omassa kodissani ja tietää, että enää tänään ei tarvitse lähteä ulos sateeseen. Onneksi myös Lauran elämässä sattuu onnellisia asioita. Se on minusta mukavaa, vaikka kirjasta luettuna ne lumimyrskytkin tuntuvat pelkästään romanttisilta. Eikä romantiikka jää tässä toiseksi viimeisessä osassa pelkästään ankariin olosuhteisiin, koska Laura ei enää ole pikkutyttö.

Tavaraa on

Eilinen ilta ei sitten kuitenkaan mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut. Minun oli tarkoitus nyhjöttää tekemättä mitään ja odottaa nukkumatin pikaista saapumista. Kesken kaiken soi kuitenkin ovikello, ja oven takaa löytyi ystävä laatikkokasan kanssa. Piristävä yllätys juuri sopivaan aikaan. Laatikotkin tulivat ihan tarpeeseen, vaikka ne eivät olleetkaan se yllätyksen mukavin osa.

Muuttostrategiani on ollut aloittaa pakkaaminen hyvissä ajoin ja tehdä sitä niinä päivinä, kun innostusta ja energiaa riittää. Tänään oli energiapäivä ja sain ängettyä kirjoja laatikoihin. Onpas meillä tosiaankin aika monia kirjoja. Hassua, miten paljon kirjoja ja muuta sälää voi upota niin pieneen kirjahyllyyn... vaikka kaikki kirjathan eivät hyllyyn mahdu. Pitäisi ostaa toinenkin.

Meidän huonekalu-ostoslista uuteen asuntoon on jo aika huolestuttavan pitkä. Siihen kuuluu ainakin
- vaatekaappi
- tietokonepöytä
- sohva ja
- kirjahylly.
Onneksi noita kaikkia ei tarvitse hommata heti. Onhan tässä selvitty tähänkin asti. Ja voisi varmaan sanoa, että kovin paljon ei ole laitettu rahaa sisustamiseen. Moneen muuhun kyllä.

Kapea-alaista

Blogikirjoittelut ovat olleet aika vähissä viime aikoina. Päässä pyörii kyllä työasioita ja muuttoasioita, mutta muuten siellä on aika tyhjää. Pitäisi varmaan keksiä jotain muitakin virikkeitä.

On minulla tietysti ollut "virikkeenä" Potter-kirjoja, mutta nekin alkavat jo vähän kyllästyttää. Menen nyt viidennen osan alussa. Ensimmäiset tarinat tuntuivat ihan mukavilta kevyen kesälukemisen nälkään, mutta nyt alkaa olla yliannostusvaihe päällä. Pitäisiköhän lukea välillä jotain muuta...

Tänään en taida jaksaa harrastaa muuttopakkaustakaan. Eilen meni koko päivä työmatkalla ja olen niitä hitaamman tyyppisiä matkoista toipujia. Pitää varmaan vain odotella, milloin uniaika tulee. Tulisipa se jo pian. Ehkä huomenna on uusi hyvä päivä.

Lepotauko

Onneksi viikonloppuja on olemassa. Nyt on meneillään sunnuntai, ja olo on jo melkein rentoutunut viime viikon jäljiltä. Se oli pitkän tuntuinen viikko. Eilinen päivä meni pakkaillessa tavaroita laatikoihin, mikä on kyllä ihan hyvää vastapainoa työasioille. Tänään otan varmaan vähän rennommin ja luen (enemmän) kirjaa.

Plingelingeling ja pom pom

On muuten ihanaa, kun sataa. Minun puolestani syksy voi tulla jo. Onhan tässä kesää jo vietetty. Lomakin on mennyt ja työpäivät pitkiä.

Vuokrasopimus allekirjoitettiin eilen. Samalla innolla aloitin illalla jo pakkaamisenkin. Joulukoristeista tuli parisen laatikollista täyteen. Niitä ei tarvitsekaan laittaa enää pitkäksi aikaa säilöön uudessa kodissa.

Muuttoavuksi on ilmoittautunut kysymättäkin jo kaksi innostunutta vapaaehtoista ja yksi epämääräisempi ehkätapaus. Eiköhän siitä siis hyvä tule. Vielä jos vanhaan asuntoomme ei kukaan haluaisi tulla änkemään tavaroitaan vielä 1.9., niin saisimme koko päivän muuttoaikaakin. Se olisi oikein mukavaa.

Tänä iltana en kuitenkaan ajatellut pakata, vaan syödä karkkia ja lukea Harry Potteria. Sen verran oli rasittava päivä.

Kaksi havaintoa

Tajusin juuri, että liukuovikaappejakin on olemassa. Puuh, suurin huolenaihe muuttoon liittyen on täten selätettynä. Liukuovikaapin nyt varmaan saa mahtumaan uuteen makkariin, jossa oli valmiina vain yksi komero ja vähän kapean näköisesti tilaa seinänvierillä. Nyt voinen nukkua yöni rauhaisammin. Lisäbonuksena bongasin myös, että tulevan parvekkeemme kohdalla kasvaa vaahtera. Siis sehän on suosikkipuuni! (...virallisesti tästä lähtien). Ihanaa.

Muuttamaan

Uusi koti löytyi jo nyt. Se on nykyisessä osoitteessamme, mutta B-talossa, jossa asumisesta haikailin vähän aikaa sitten täällä. Nopeastipa tärppäsi.

Huomasin jo kolme viikkoa sitten, että asunto oli vapaana, mutta sillä erää asialle ei voinut tehdä mitään. Olin silloin juuri lähdössä meriseikkailulle kahdeksi viikoksi, joten asunnon katselu ei olisi tullut kyseeseen. Aika varma olin, että paikka ei ole enää vapaana, kun sieltä tulen takaisin. No, oli se kuitenkin. Alkuviikolla ei vaan ollut muuttofiilistä, joten en itse ruvennut soittelemaan asunnon perään. Sitä kuitenkin tarjottiin meille keskiviikkona, joten pitihän siinä jo ruveta innostumaan. Nyt on kurkattu sisällekin, ja maanantaina mennään tekemään vuokrasopimus.

Päällisin puolin uusi koti näytti ihan siistiltä. Säilytystila ei ainakaan lisäänny nykyiseen verrattuna, mutta päätimme kuitenkin tunkea itsemme ja tavaramme sisään. Jossakin nurkassa lienee sen verran tilaa, että tarvittaessa voi ostaa pari lisäkaappia. Ja tietenkin siellä on se yksi huone enemmän, johon voi sijoittaa työpisteen. Työpöytä pitää sitten myöskin ostaa. Jossain vaiheessa täytyy varmaan ruveta katselemaan myös sitä oikeaa sohvaa, joka meiltä on puuttunut jo seitsemän vuotta. Se saakin sitten kyllä luvan olla hyvä sohva.

Olin vähän haaveillut omasta pihasta, mutta tämä asunto on toisessa eli ylimmässä kerroksessa. Kakkosessa on tietysti omat hyvät puolensa. Voi pitää verhoja vähän rennommin auki, kun kukaan ei kävele ihan ikkunan edestä. Ja ovathan maisematkin paremmat.

On ihan mukava jäädä vielä asumaan tähän samaan pihapiiriin. Ei tämä varmaan täydellinen paikka ole, mutta ihan mukava kuitenkin. Oikeasti en muista uuden asunnon sisällöstä paljon mitään. Vaikea sitä nyt on niin tarkkaan katsoa, kun aikaa on rajallisesti ja nykyasukkaiden tavarat sisällä. Mutta varmaan siellä on ihan hyvä olla. Olihan tässäkin. Sitten sen näkee, syyskuun alussa nimittäin.

Tuulia, aurinkoa, ukkosta ja iltaruskoja

Loma on karkottumassa niin nopeasti mielestä, että täytyy kai raapustaa siitä tänne jotain. Pari viimeistä viikkoa menivät siis merellä. 12 päivässä ehdittiin matkata veneellä yhteensä 219 mailia, josta suurin osa tuli purjehdittua. Tuuli oli monena päivänä aika voimakas, mutta ei liian kova. Avomereltä tulevat mainingit olivat ensimmäisinä päivinä hirmuisen isoja, mikä oli ensin pelkästään kivaa ja jännittävää mutta pidemmän päälle aika epämiellyttävää. Kajuutassa ei ollut siinä vaiheessa kiva käydä, mitään ei uskaltanut syödä ja maitojunakin kävi jo mielessä. Hytkynnästä kuitenkin selvittiin ja loppumatkalla ei enää tullut samanmoista keliä. Sen sijaan jälkimmäisellä viikolla oli oikein lämmintä ja mukavaa. Helle ei kuitenkaan tuntunut tukalalta, kun tuuli kävi enemmän tai vähemmän kaikkialla. Iltaisin tuli sateita ja öisin ukkosia muutaman kerran. Eteläisemmästä saaristosta ehdittiin pois päivää ennen ukkosmyrskyä, mikä oli varmaankin se miellyttävämpi vaihtoehto. Viimeisessä saaressa viereen tullut venekunta oli tullut ukkosmyrskyn läpi ja he kehuivat sitä kamalaksi keliksi. Mieluummin purjehdin, kun aurinko paistaa.

Aurinko siis paistoi aina välillä, mutta selvisin aivan polttamatta nenääni. Aurinkorasvaa oli kasattu siihen aina matkan ajaksi valkoiseksi kerrokseksi, ja vaikka se oli kuulemma huvittavan näköistä, niin lopputulos oli varsin hyvä. Nenä on ihan samanvärinen kuin muukin naama, ei juuri punaisempi eikä edes valkoisempi. Jos se on lähiaikoina punainen, niin se johtuu jostain muusta syystä kuin auringosta.

Yöpymispaikoista voisi vielä poimia parhaat päältä. En taida laittaa niiden nimiä, koska muuten kaikki googlettajat löytävät tänne. Parissa majakkasaaressa kuitenkin käytiin. Molemmat olivat aika pieniä ja kallioisia. Tosin kallioisia ne olivat melkein kaikki muutkin saaret, mitä nähtiin. Toisessa majakkasaaressa oli pieni kylä, jossa asuu ympäri vuoden ihmisiä. Monissa taloissa näytti roikkuvan verkkoja seinillä, joten kaipa he ovat kalastajia. Saaressa on myös ala-aste ja pieni kauppa, ja laivalla pääsee pari kertaa viikossa mantereelle ostoksille tai yläkouluun. Aika eristäytyneeltä paikka kuitenkin vaikutti. Saaren takana avautui avomeri ja etupuolellakin näkyi vain joitain kallioisia saarenroiskeita. Samalla kylässä ja saarella oli kuitenkin kovin idyllinen tunnelma ja mietin, millaista olisi asua siellä. Varmaan yksinäistä, mutta jos puolison lisäksi saarella olisi muutama muukin hyvä ystävä, niin varmaan sitä pärjäisi. Ja talvella on varmaan aika kylmä...taisin vierailla kylässä juuri parhaimpana vuodenaikana, vaikka olikin sateinen ilta. Ehkä se yksi yö oli sittenkin tarpeeksi. Tai ehkä menen joskus viikoksi haikailulomailemaan sinne. Tuijottelen merelle ja mietin elämää. Joku hotellisysteemi siellä oli.

Toisessa saaressa edellisen lähellä oli hauska sisäjärvi, jossa oli makeaa vettä. Järvi oli yllättäen aika iso, ja sen ympärikiertäminen vei pitkän aikaa. Illalla oli mukava käydä järvessä uimassa. Suolaton vesi on niin ihanaa ja pehmeää, etenkin meressä uimisen jälkeen. Monessakin yöpymispaikassa nähtiin komea auringonlasku, ja niitä piti sitten yrittää vangita kameraankin. Alla on muutamia iltamaisemia.

Ritarit ratsailla

Minulla on aika paljonkin aukkoja yleissivistyksestä, mutta onneksi tänään tuli paikattua niistä yksi iso ja ammottava. Katsoimme äsken Monty Pythonin ja Graalin maljan. Ihan rehellisesti tykkäsin siitä kovasti. Etenkin pyhän käsikranaatin käyttöohjeistuksesta, jos nyt nostetaan yksi kohtaus ylitse muiden. Ainakin se hihitytti (kauniisti sanottuna) vielä jälkeenpäinkin.

Palautuminen

Kotona ollaan. Merilomailu meni hyvin ja kiltti puoliso tuli hakemaan minut eilen rannikolta kotiin. Kotona on mukava olla, jopa siitäkin huolimatta, että huomenna pitää mennä töihin. Tämä päivä on mennyt toipumiseen, pyykin pesuun ja kuvien katseluun. Kuvat ovat mitä ovat, tulipahan räiskittyä. Ainakin niitä on tarpeeksi monta. Laitan niistä ehkä joitain tänne myöhemmin. Tänään väsyttää aivan liikaa minkään matkakertomuksien väsäämistä ajatellen. Joka tapauksessa kesäloma oli oikein onnistunut ja mukava ihan kokonaisuudessaan.