tiistai 2. helmikuuta 2010

Viimeinen huuto vasten yötä

Viimeisen laulun vielä laulan ennen kuin matkaa jatketaan.
Viimeinen huuto vasten yötä. Käy, Herra, meitä siunaamaan.


Vielä mä toivon, vaikkei täällä toivoa olis ollenkaan.

Tarraudun käteen Vapahtajan. Käy, Herra, meitä siunaamaan.


Rukoilla jos en osaisikaan, mä ikävöidä häntä saan.

Saan sairastaa mä sylissänsä. Käy, Herra, meitä siunaamaan.


Yhteistä matkaa tehdä saamme turvaten vain Vapahtajaan.

Ristinsä näyttää meille suunnan. Käy, Herra, meitä siunaamaan.


Perille kerran taivaan kotiin, päästään vain hänen avullaan.

Armahda heikkoa ja kurjaa. Käy, Herra, meitä siunaamaan.

-Jaakko Löytty 1989

Olo on raukea ja ajatukseton. Tai jos ajatuksia onkin, ne ovat hajallaan. Jonkun pitäisi koota ne yhteen. Tosin eihän tässä ole kiire minnekään. Ajattelen joskus toiste. Tänään lainasin Jaakolta. Hänellä on paljon hyviä ajatuksia. Nyt tarvitseekin vain mennä nukkumaan. Hyvää yötä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti