1989

Viimekertainen "Löyttyn pappan" biisi, jonka sanat kirjoittelin huvikseni tänne blogiin, oli vuodelta 1989. Tutun kuuloinen vuosi. Aloitin sinä vuonna koulun käymisen. Muistan, että koulun seinällä oli vuosiluku, joka oli väritetty monilla eri väreillä. Se oli varmaan kakkosluokkalaisten tekemä. Myöhemmin kuva jäi muistisäännöksi, josta muistin minä vuonna olin kouluun mennyt. Koulutieni alkoi vanhassa puutalossa, jota kutsuttiin Sikalaksi. Kuulemma se oli ennen ollut oikeasti sikala. Siellä oli luokkahuoneet ykkös- ja kakkosluokkalaisille. Opettajina oli kaksi vanhaa naisihmistä, joista molemmat jäivät varsin pian eläkkeelle. Meidän opettaja oli huhujen mukaan se kiltimpi heistä, ja hyvä niin. Ekan vuoden puolessa välissä muutimme uuteen koulutaloon ja Sikala purettiin.

Ensimmäisestä koulupäivästäkin on säilynyt yksi muistikuva. Juoksimme syömään toiseen rakennukseen, ja silloin tulivat äiti ja isä mieleen. Ajattelin, että hekin tietävät minun olevan koulussa, ja olin kai ylpeä itsestäni. Minä olin odottanut koulun alkua pitkään, koska halusin kovasti oppia lukemaan. Läksyjäkään ei minusta ollut vielä ekana vuonna riittävästi, minkä isä myös kertoi opettajalle kaupassa. Ja taas sain olla ylpeä. Kovin montaa muuta koulumuistoa ei olekaan jäänyt talteen tuosta ensimmäisestä syksystä. Vai alkaakohan niitä sittenkin palautua mieleen, jos vielä kauan viivyn ajatuksineni siellä parin vuosikymmenen takana.