Rentouttava menneisyys

Tässä sitä vietellään hiljaista ja rauhallista koti-iltaa. Joskus ei vaan jaksa tehdä mitään. Pitää olla ja palautua. Se auttaa.

Tänään olen kotiintulon jälkeen lukenut kirjaa, roikkunut netissä, syönyt, lojunut lattialla, kuunnellut musiikkia ja miettinyt hajanaisesti elämää. Ja ollut kiitollinen Kullalle, joka oli siivonnut täällä. Kuinka helpottavaa. Tästä on varmaankin tulossa aika leppoisa viikonloppu, ja se on hyvä se.

Ei ole tarkoitus puhua pelkästään rentoutumisesta täällä blogissa. Se vaan on tuntunut olevan päivän aihe viime aikoina. Luulen, että aion jatkaa myös muisteluita ja kertoa joitain juttuja lapsuudesta tai niin sanotusti entisestä elämästä, ajalta ennen kuin muutin pois kotoa. Siihen on muutamia syitä. Ensinnäkin, lapsuuteni on ollut mielessäni viime aikoina. Ehkä se liittyy siihen, että haluan muistaa, kuka olen. Ja mistä olen tullut. Kun elämä vie ihan muualle sieltä, mistä on lähtenyt, niin lähtöpaikka on mukava pitää mielessä. Tai kuten opin tänään fysiikan labratyöhirmussa, niin lähtöpaikka on oltava tiedossa, jotta kuljettu matka voitaisiin saada selville.

Lisäksi on niinkin, että suurin osa nykyisessä elämässäni olevista ihmisistä ei tiedä juuri mitään "entisestä elämästäni". Ei edes Kulta tiedä liian paljoa, ei hänellekään ole tullut kerrottua kaiken maailman sattumuksia vanhasta elämästä. On mukava vähän raotella menneisyyden verhoa. Vaikka luultavasti se on kuitenkin mukavinta ihan vain itseäni ajatellen. Sitäpaitsi asiathan kannattaa kirjoittaa ylös, ennen kuin ne unohtuvat kokonaan. Tai ehkä minusta tuleekin vanhempana sellainen, joka ei muista, mistä huoneesta oli tulossa ja minne menossa, kun taas vuosikymmenten takaiset asiat ovat kyllä kirkkaana mielessä. Voisin hyvin kuvitella.