Traktori ja pipareita

Eilen oli meidän pienen pyörivän piirin pikkujoulut meillä. Piiri on sellainen keskustelu-, oleskelu-, raamattu- ja rukouspiirin sekoitus. Se on pieni (viisi henkilöä mukaanlukien minä ja puoliso) ja se pyörii suunnilleen viikoittain. Pikkujouluissa meitä tosin oli mukavasti jopa seitsemän, koska kaksi piiriläistä oli tuonut puolison tai tulevan puolison mukaan. Pari vieraista sanoi saapuneensa meille traktorilla. Tässä vaiheessa alkoi harmittaa, kun meidän ikkunoista ei enää näy vieraiden käyttämälle parkkipaikalle. Uskottava se kuitenkin oli. Pelasimme lautapelejä ja söimme kaikenlaista hyvää. Ilta kului äkkiä.

Siinä vaiheessa kun oli pelattu kaksi Take it easyä, yksi Menolippu ja kaksi Pandemiaa, niin olin kyllä rättiväsynyt. Tarkemmin ajateltua en kuitenkaan kaatunut sänkyyn vaan aloin tekemään piparitaikinaa, kun tuli mieleen että lauantai olisi ainut hyvä päivä leipoa ne piparit. Ja niin se olikin. Päivällä oli ihana auringonpaiste ja kävin pitkästä aikaa ulkona muuten vaan-kävelyllä. Siitä tuli oikein hyvä leipomismieli. Ja pipareita pitäisi riittää nyt uuteen vuoteen saakka ja ehkä loppiaiseenkin. Kaikki hyvin.

Kohta lähdetään katsomaan joulupukkia elokuviin. Toivottavasti pidän tästä yhtä paljon kuin torstaina nähdystä leffasta The Town. Joka tapauksessa on mukava käydä ulkona ja elokuvissa pitkästä aikaa. Vaikka tämä onkin jo toinen kerta tällä viikolla. Mutta hyvät elokuvat ja tarinat sopivat joulukuuhun kuin nenä päähän.