2999

Pidämme tuparit sunnuntaina. Tämän uuden kodin sisustus ei tosin taida olla aivan lopullisessa kunnossaan vielä, mutta tuparit on pidettävä nyt tai ei koskaan. Tähän tulokseen ainakin puolison kanssa tulimme. Jotenkin tupareita ei viitsi enää joulun jälkeen pitää, kun muuttopäivä oli jo syyskuun alussa.

On tässä sisustussaralla toki tapahtunut aika paljon edistysaskeliakin, ja voisi sanoa, että sohvan tulo ei ollut niistä vähäisin. Taulujen ja muiden hässäköiden saaminen seinille ei sen sijaan ole meillä kovin vahvana puolena. Pari kuvaa on saatu kiinnitettyä sinitarralla, ja tämän viikon projektina on ollut palapelin saaminen ripustuskuntoon. Nyt se onkin niin sanotusti liimattu yhteen ja odottaa vain ripustamistaan. Jos se saadaan vielä seinällekin viikonlopun aikana, niin olen kyllä tyytyväinen. Kyseinen palapeli on nimittäin ollut meillä aikamoisena ikuisuusprojektina epätoivon hetkineen. Jos kuva ja seinä sitten lopultakin kohtaavat, niin se on hienoa se.

Ostin palapelin jonain syksynä, luullakseni ehkä 2003 tai 2004. Joka tapauksessa yli viisi vuotta sitten. Siinä oli niin hieno maisemakuva, että ajattelin sen sopivan hyvin seinälle. No palapelin rakentaminen sujui ihan hyvin sekä taivaan että meren osalta, mutta jumiutui moniväriseen kallioalueeseen...useammaksi vuodeksi. Meillä oli taktiikkana pitää palapeliä maton alla turvassa rakentamisen ajan. Hyvä taktiikka muuten, mutta peliä ei kannata jättää maton alle useammaksi vuodeksi. Värit saattavat kulua ja värillisiin alueisiin voi ilmaantua valkoisia läiskiä. Jossain vaiheessa peli taisi olla laatikossakin. Lopulta pitkän tauon jälkeen puoliso päätti levittää palapelin uudestaan esiin, ja sittenhän se oli pakko tehdä valmiiksi. Aika yllättävää, että tässä vaiheessa viimeistä palaa ei löytynyt mistään. Pääteltiin, että palan puuttumisen ja värikulumien takia palapeli ei ole menossa seinälle. Nyt se on kuitenkin päällystetty palapeliliimalla (joku uudenaikainen systeemi, jonka puoliso oli saanut selville) ja sitä ennen valkeita kohtia väritetty tussilla. Ja nyt se näyttää yllättävän hyvältä, eikä kovinkaan kuluneelta. Takaa se on päällystetty kontaktimuovilla. Tarkoitus oli naulata se seinälle, mutta eihän meidän seinät tietenkään nauloja ota vastaan, kuinkas muuten. Onneksi appiukko lupasi saapua hätiin porakoneen kanssa huomenna. Jos ei sitä peliä saada sitten tarttumaan seinään, niin on se kumma. Luultavastihan se saadaan kyllä tiukasti kiinni, toivottavasti lisäksi suunnilleen suoraan.

Makuuhuoneeseen on tulossa lisäksi seinävaate, jonka sain mummolta heidän kerrostaloon muuttonsa yhteydessä "perinnöksi". Sinne se raanu vaan jäi jumiin vanhempien luokse, koska tulin sillä kertaa bussilla kotiin ja sen jälkeen ei ole jaksettu lähteä hakemaan...eikä muistettu pyytää ketään tuomaan sitä mukanaan tännepäin. No eipä voi mitään. Jos raanu tulee joskus tänne, niin toivoisin kovasti sen istuvan makuuhuoneen seinälle. Se on sellainen hieman vanhanaikaisempi kuin muu sisustus täällä, mutta pieni vanhanaikaisuus voisi olla vaan hyvä. Se voisi lisätä kodikkuutta.

Tupareihin on kutsuttu 15 pariskuntaa tai perhettä tai henkilöä. Aika suuri osa on ilmoitellut mahdollisesti tulevansakin, joten kyllä täällä varmaan vilinää on sunnuntai-iltana. Ja tuolit eivät varmaankaan riitä. Epämääräinen listani arvelee, että vierailijoita tulisi olemaan jotakuinkin parikymmentä plus miinus viisi. Kutsuttujen listalla olivat tietysti muutossa avustaneet ystävälliset ihmiset, lisäksi muutamia tärkeimpiä tai läheisimpiä (ja lähellä asuvia) ystäviä, joiden kanssa olemme viime aikoina olleet enemmän tekemisissä. Ja joitakin vanhempia ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt hiljaisemmaksi, mutta joita on mukava pitkästä aikaa nähdä tällaisen kivan tuparitekosyyn varjolla.