Kesän värit

On ollut mukavan lämmintä. Ja muutenkin ihan mukavaa. Lauantai-iltana pääsin savusaunaan seurakunnan leirikeskuksessa. Löylyt olivat oikein hyvät, vaikkakaan eivät aivan niin mahtavat kuin juhannuksena. Vesi oli järvessä ihanan lämmintä. Meillä oli myös kivasti roihuava nuotio. Ja koko päivän sai olla mukavien ihmisten seurassa.

Eilen ja tänään tuli uitua työpaikan vieressä olevassa järvessä. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä ajoissa töistä, mennä lämmittelemään nurmikolle auringonpaisteeseen ja siitä uimaan ihanaan veteen. Järvestä näkyi nätti maisema; sinistä taivasta ja vettä, vihreitä puita ja niiden välissä valkoisia työpaikan rakennuksia, joiden sisäpuolella osa työkavereista varmaankin ahersi vielä töissä. Itse olin ihan mielellään siellä järven puolella.

Täytyy kai tunnustaa, että harrastan vähän myös auringonpalvontaa. Se on liian mukavaa ja kesäntuntuista, että siitä voisi luopuakaan. Haitallistakin auringonotto varmaan on, mutta jos ei polta itseään, niin kaipa siitä voi nauttia. Ihon käristäminen punaiseksi sen sijaan on aika tyhmää (toivottavasti nämä eivät olleet mitkään kuuluisat viimeiset sanat).

Kesäaikaan Suomessa näkee kyllä aivan liikaa punaisia ihmisiä. Osalle on varmaan käynyt pikku kömmähdys, mutta osa saanee syyttää ihan vaan itseään. Aurinkorasva ja kello ovat olemassa, samoin vaatteet. Palamisenestossa auttaa myös se, jos uskaltaa pyytää kaverin apua. Harmittavaahan se on palaa vain juuri keskeltä selkää, mihin ei itse ylettynyt aurinkorasvan kanssa. Eikä ole vaikea pitää silmällä, alkaako kaverin selkä punottaa. Jos alkaa, niin paita kiireesti päälle vain.