Pääsiäistä odotellen

Pitkästä aikaa on viikonloppu. Tai siltä ainakin tuntuu. Viime viikonloppu meni flunssassa, joten sitä ei lasketa. Sunnuntaiksi tosin toivuin sen verran, että järjestin itseni yhteyteen ulkomailla asuvan ystäväperheen kanssa. He ovat asuneet nyt muutaman vuoden täältä katsoen melko kaukana kaakossa päin, eräässä kaukasuslaisessa kaupungissa. Pikkuhiljaa olemme tulleet siihen tulokseen, että voisimme ihan oikeastikin käydä siellä kyläilemässä. Enemmän siitä on ollut puhetta viime syksystä alkaen. No, sunnuntaina sitten kysyin, että löytyisiköhän tänä keväänä sopivaa ajankohtaa vierailulle. Sellaista, joka sopii kaikille, ja jolloin on tarjolla lentomatkat sinne ja takaisin. Siitäkös tohina alkoi.

Päädyimme pääsiäisen jälkeiseen viikkoon. Kesä siellä ei silloin vielä ole, mutta toivottavasti kuitenkin lähiympäristön katseluun soveltuva keli. Tiistaina kysyin uudelta ja vanhalta esimieheltä vahvistusta loman pitämiseen, ja lennot varattiin illalla. Sen jälkeen ruvettiin ottamaan passeista kopioita, tulostamaan kutsukirjettä, käymään valokuvaajalla, täyttämään viisumihakemuksia ja lopultakin lähettämään hakemukset eilen. Jos passit tulevat ajoissa takaisin, viisumien kanssa, niin pääsemme matkalle. Huh, helpotusta.

Minusta tuntuu, että nyt on oikein hyvä ajankohta tälle reissulle. Ja minun on ehdottomasti vihdoinkin otettava se pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri itselleni, ja astuttava jaloillani Euroopan ulkopuolelle. Maailmankuva saattaa siis avartua, enemmän tai vähemmän. Matkamuistoksi ajattelin tuoda ainakin yhden kiven kiviä keräilevälle ystävälle. Kivien kuljetus maasta lienee jopa sallittua. Kasvi- ja eläinkunnan kanssa olisi heti hankalampaa.

Nyt on sitten vihdoinkin tämä viikonloppu, ja se ei tullut yhtään liian aikaisin. Viime viikolla yöt olivat melko levottomia, ensin matkasuunnitelmien ja sitten työkuvioiden takia. Työpaikalla tuntuu olevan oikea myllerrysten kausi menossa. Ensi tai seuraavasta kuusta alkaen minulla on uusi esimies. Tällä viikolla työhuoneeni meinattiin ottaa minulta pois, mutta sainkin pitää sen. Yksi työkaveri on poissa, ja yksi uusi työkaveri on tulossa huhtikuussa. Lisäksi olen alkanut enenevässä määrin tuntea tarvetta kirjoittaa artikkeleita, mutta muut työolosuhteet eivät oikein tue tuota ylevää päämäärää.

Artikkeli nro 1 on ollut kovahkossa vastatuulessa, mutta toisaalta yhtenä unettomana iltana pyöriskellessäni keksin idean toiselle artikkelille. Olin siitä kovasti iloinen, etenkin kun nykyinen pomokin piti sitä hyvänä ja mahdollisena toteuttaa. Nyt pitäisi vain löytää aikaa noiden molempien eteenpäin tyrkkimiseen. Mutta näin viikonloppuna voisi ajatella jotakin ihan muuta. Tänään olen ainakin melko ahkerasti saanut siivottua, vaikkakaan ei täällä edelleenkään kovin siistiä ole. Suurin osa joulutavaroista on kuitenkin nyt turvallisesti kaapissa. Hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Toisena pääsiäispäivänä lähdetään matkalle, näkemään ystäviä ja maailmaa. Sitä odotellessa.