Laturissa

Siinä meni aika surumielinen, mutta hyvä viikonloppu. Pitkästä aikaa sain mentyä vanhempien luo käymään. Siellä on hyvä käydä lataamassa akkuja, jos normaali elämä vie liian kovaa...tai vaikka edes rajoitusten mukaista vauhtiakin. En nyt sitten tiedä, kumpaa se on ollut viime aikoina. Mutta ainakin olin kauhean väsynyt ja ihan takki tyhjänä kun sinne perjantai-iltana pääsin, ja melkein vielä sunnuntainakin. Mutta oli myös mukavaa ja rentouttavaa ja sen semmoista. Hyödynsin halaavia vanhempia. Onneksi meidän perheessä on harrastettu halaamista. Kyllä se vaan auttaa, kun on allapäin. Ja lapsuudenkotiin meneminen on aina jonkinlainen juurilleen paluu. Jotenkin se ehkä auttaa elämän arvotusten järjestelemisessä, vaikka ei asiaa varsinaisesti miettisikään. Ja omaan kotiinkin on mukava aina tulla takaisin.

Kotiin tultua kävin vielä naisten illassakin. Aiheena ilo. Mikäs sen sopivampaa. Kyllä sieltäkin sitten taisi tarttua kauhallinen iloa mukaan. Mukavia ihmisiä tavatessa yleensä käy näin. Ja ei siinä oikein voi olla hymyilemättäkään, kun ihmiset alkavat muistella milloin ja miksi on viimeksi tullut naurettua vedet silmissä.

Eli johan alkaa olla latautunut olo. Taidan jaksaa mennä reippaasti töihin aamulla. Kyllä viikonloput ovat erittäin hieno asia.