Vaihe II

Minulla on menossa Miyazakin ohjaamien elokuvien toiseen kertaan -katsomisvaihe. Samalla on tullut vähän laajennettua ja katsottua muitakin Studio Ghiblin elokuvia. Hyviä ne kaikki ovat.

Kakkosvaiheen aloitin Porco Rossolla muutama viikko sitten, kun tuli oltua kotona kipeänä. Se on hyvä elokuva, mutta jotenkin siitä jää vähän surumielinen olo. Tosin sehän vain tarkoittaa, että elokuva oli vaikuttava kokemus. Se on siis hyvä elokuva. Puoliso linkitti minulle tämmöisen jutun, jossa kerrotaan, että siihen saattaisi joskus tulla jatkoakin. Toivottavasti näin kävisi.

Seuraavaksi tuli katsottua toisen kerran Naapurini Totoro, kuten jo kerroinkin. Se on varmaankin suosikkini. Se vaan on niin hyvä. Siinä on lapsia ja siinä on iloa ja siinä on jännitystä ja se on koskettava ja kuitenkin siinä on onnellinen loppu.

Toinen suosikkini ehkä on Laputa, linna taivaalla. Tosin sitä en vielä ole katsonut uudestaan, eikä se ole kovin tuoreena mielessä. Tulee olemaan mukavaa katsoa se seuraavan kerran. Se on aika kaunis, jotenkin.

Eilen katsottiin uudestaan Tuulen laakson Nausicaä puolison kanssa, tällä kertaa suomen- eikä englanninkielisillä tekstityksillä. Tuli vähän paremmin selväksi, mistä puhuttiin. Siinä on kuitenkin aika vahva ympäristöaiheinen juoni, ja ymmärtäminen on välillä tärkeääkin. Tämäkin on hyvä elokuva, mutta ei taida päästä "suosikeista suosikeimpien" listalleni...ehkä koska siinä on niin paljon sotaa, tai jotain. Vaikka siinä onkin kiva liidinkapine, ihana kettuorava ja söpöjä hattuja. Haluaisin kyllä sellaisen hatun itselleni.

Ghibli-elokuvista tällä viikolla tuli katsottua myös Kätkijät. Se oli hyvä. Tykkäsin kyllä. Ja oli mukava katsoa se ihan elokuvateatterissa, kun esimerkiksi äänet tulivat jännittävissä kohdin paljon jymeämmin kuin omista kaiuttimista. Helpompi eläytyä. Niin eläytyi kyllä muukin yleisö, eli monet rupesivat matkimaan japanilaista tapaa ilmaista joitakin asioita. Se oli erityisen hauskaa, kun meillä oli seurana työpaikkaani vierailevaksi tutkijaksi tullut japanilainen nuori nainen. Taisi kuitenkin ottaa asian siltä kannalta, että suomalaiset nauttivat elokuvakokemuksesta. Ja niinhän he tekivätkin.

Studio Ghiblin elokuvista kokonaan on enää katsomatta vain Aaltojen kuohu, Naapurini Yamadasit ja tänä vuonna Japanissa ilmestynyt Kokuriko-zaka Kara. Ne pitää varmaan katsoa. Etenkin, kun meillä on tämän vuoden seinäkalenteri, jossa on kuva jokaisesta viime vuoteen mennessä ilmestyneestä Ghibli-elokuvasta. Niitä on 17. Ensi vuoden kalenterissa onkin sitten 18 kuvaa. Se on tänä iltana jo tilattu tulemaan meille...