Pohjoisesta etelään

Afrikan maissa kuohuu. Lähetyslapsi Löytyn ajatukset sopivat tähänkin päivään kuin nenä naamaan. Minulla ne ovat soineet päässä sen jälkeen kun niitä tuli kuultua ensin autossa tässä päivänä muutamana. Sanat ovat ilman säveltäkin ihan hyvät, mutta kyllä teidän oikeasti pitäisi kuulla tämäkin Jaakon omalla karkealla äänellä. Tätä menoa olen kohta lainannut tähän blogiin melkein kaikki hänen (hyvät) biisinsä, mutta vielä ehtii:

Emme ymmärtäneet silloin mitä teimme,
kun laivat lähetimme merta kyntämään.
Laivalasteittain jäävuoria me veimme
ylpeinä täältä pohjoisesta etelään.


Jäiset vuoret siellä suli kyyneliksi.
Nuo kyynelhelmet myimme hintaan hirveään.
Ja sen itkun yhä kuulen, kysyn miksi,
lähdimme kerran pohjoisesta etelään.

Kirjoitimme historiaa voittajien.
Iskimme tulen tuohon maahan syttyvään.
Hautamuistomerkein koko pitkän tien
me viitoitimme pohjoisesta etelään.


Joku sanoo, että voitto saatiin kotiin, 
nyt tulkoon köyhät siellä toimeen keskenään.
Joku sanoo, emme puutu toisten sotiin.
Selkänsä kääntää pohjoisesta etelään.


Tuli palaa, ja se polttaa maailmaamme
ja liekit sulkee kaiken samaan ympyrään.
Piiri pienenee ja pelätä vain saamme
yhdessä kaikki pohjoisesta etelään.


Nyt sen käsitän, me oomme yksi perhe
ja kaikki kärsimme kun jossain kärsitään.
Aika korjata on vuosisatain erheet.
Tehkäämme silta pohjoisesta etelään.


Aika kohdata on viimein siskot veljet,
ei enää pelkät anteekspyynnöt riitäkään.
Avatkaamme vankiloiden kahleet teljet,
lyökäämme kättä pohjoisesta etelään.


Aika takoa on auroiksi jo miekat
ja murtaa lopultakin valta kylmän jään.
Kasvakoon nyt viljaa aavikoiden hiekat
ja olkoon rauha pohjoisesta etelään.

Siinä sitä tuli. Aika kovaa puhetta. Nämä ihmiset muuten eivät ainakaan ole kääntäneet selkäänsä Afrikalle, kun rakentavat sinne tälläkin viikolla sairaalaa omalla loma-ajallaan. Mitäs me tekisimme? Annetaan SPR:lle 50 senttiä? Siitäkin on hyvä aloittaa...

Minulla on itseasiassa aika paljon ystäviä, jotka ovat olleet mukana jossain vastaavassa auttamistyössä jossain päin maailmaa. Yksi haluaisi lähteä katastrofialueelle antamaan välitöntä apua, toiset ovat välittämässä Raamattua ja muuta luettavaa ihmisille heidän äidinkielellään. Jotkut ovat rakentaneet kirkkoja, toiset sairaalaa. Eräät ovat kehitysyhteistyössä auttamassa köyhistä köyhimpiä lapsia. Jotkut ovat olleet leireillä pelaamassa ja sylissä pitämässä kaikista yksinäisimpiä lapsia. Mitäs minä voisin tehdä? Ehkäpä annan vielä toiset 50 senttiä SPR:lle.