Rentoa meininkiä

Viikonloppu on alkanut. Ihanaa. Viime kerralla se alkoi niissä merkeissä, että olo oli aika huono ja piti sairastaa kotona. Nyt tuntuu, että olen pitkästä aikaa (no lyhyehköstä mutta pitkähköltä tuntuvasta aikaa) taas kunnossa. Se on mukavaa. Ja uskalsin lähteä tänään ulkoilemaan frisbeeradalle kavereiden kanssa. Pitkästä aikaa. Sekin oli mukavaa.

Tänä viikonloppuna voisi ehkä käydä toisenkin kerran heittelemässä. Voisi pestä viimeiset ikkunat ja käydä naisten illassa. Voisi nukkua hyvin.

Yhden huoneen ikkunat kerrallaan -taktiikka on toiminut minulla aika hyvin tänä syksynä. Ikkunanpesu on itseasiassa ihan mukavaa, jos sitä ei tee liian suurta määrää kerrallaan. Ja jos ei tähtää pakonomaiseen "jokainen jälki pois"-tavoitteeseen. Meillä se ei kyllä onnistuisikaan. Pääasia on, että lopputulos on puhtaampi kuin alkutilanne. Ja onhan se aina.

Kohta meillä ei taida olla enää lehtiä puissa. Vaahterakin on lopulta alkanut värjäytymään, vaikka se oli kyllä hidas siinä. Muista puista on suurin osa lehdistä jo hävinnyt. Mutta mikäs siinä. Nätimpi tuo vaahtera on lehtien kanssa. Syksyn maisemia on muuten mukava katsella pestyjen lasien läpi.